Uhraamisen ja lihansyönnin jäljillä
![]()
Olen lukemassa jännittävää artikkelikokoelmaa kreikkalais-roomalaisen antiikin uhraamisrituaaleista, La cuisine et l’autel. Les sacrifices en questions dans les sociétes de la Méditerranée ancienne (2005).
Antiikin maailmassa lihan syömisen ja uhraamisen välillä oli oleellinen yhteys. Huomattava osa lihasta tuli uhraamisrituaaleista. Yleensäkin tavalliset ihmiset söivät lihaa varsin harvoin, ja se oli eräänlainen ylellisyystuote. (Itse asiassa lihansyöntiä pursuava ruokakulttuuri on hyvin nuori tulokas).
Artikkelikokoelmassa pohditaan monia antiikin uhraamisrituaaleihin liittyviä kysymyksiä, mm. antiikissa esiintyvää ajatusta siitä että uhrieläimen piti tulla alttarille vastustelematta, ikään kuin vapaaehtoisena. On esitetty teorioita antiikin kreikkalaisten tuntemasta syyllisyydestä ja huonosta omastatunnosta, jota tunnettiin uhrieläimien lahtaamisen takia.
14. maaliskuuta 2010 kello 19.15
Olipa mielenkiintoista lukea, että ”lihansyöntiä pursuava ruokakulttuuri on hyvin nuori tulokas”.
Jossain passiivisessa muistissani tuo tieto oli, mutta kovin hautautuneena. Näinä kasviskeskusteluaikoina olisi hienoa saada johonkin laajalti luettuun lehteen artikkeli runsaan lihansyönnin lyhyestä historiasta.
14. maaliskuuta 2010 kello 21.15
Antiikin kasvis- ja lihansyönnistä on hyvä yleisesittely Plutarkhoksen Lihansyönnistä-suomennoksessa (ks. tätä blogausta seuraava blogaukseni).
Lihansyönnin historiaa täytyy tosiaan esitellä laajemmalti!