Kiistaa, kamppailua ja keskustelua

PAKANAT JA KRISTITYT MYÖHÄISANTIIKIN MURROKSESSA

Maijastina Kahlos (Klassillisen filologian laitos, Helsingin yliopisto)

Suomen Akatemian rahoittama tutkimusprojekti vuosina 2000-2005

Tutkimusprojektissa ovat ilmestyneet seuraavat julkaisut:

DD.jpg

Monografia Debate and Dialogue – Christian and Pagan Cultures c. 380-430,  Ashgate 2007.

Sisältö

Artikkeli ”Religio and superstitio – Retortions and phases of a Binary Opposition in Late Antiquity”, Athenaeum II (ilmestyy 2007).

Artikkeli ”In-Between Figures in Christian Literature”, Studia Patristica, Leuven 2007, s. 505-510.

Artikkeli ”Die Grenzgestalten und die Konstruktion der Antithesen – Incerti in spätantikem Zwischenraum”, Minerva 18 (2005).

Artikkeli ”Pompa diaboli – The Grey Area of Urban Festivals in the Fourth and Fifth Centuries’, Collection Latomus 287 (2005), s. 467-483.

Artikkeli ”Incerti in Between – Moments of Transition and Dialogue in Christian Apologetics”, La Parola del Passato 59 (2004), s. 5-24.

Artikkeli ”Perniciosa ista inanium dulcedo litterarum – The Perils of Lovely Literature in Fourth and Fifth Century Texts”, Maia 58.1 (2006), s. 53-67.

Artikkeli ”Pompa diaboli – Debatten över hedniska stadsfester i den kristna apologetiken på 300- och 400 –talet”, Meddelanden från Collegium Patristicum Lundense 17 (2002), s. 27-34.

Artikkeli ”Menneisyyden varjot – Polemiikki ja dialogi Augustinuksen Jumalan valtiossa”, niin & näin 1 (2004), s. 65-71.

Artikkeli ”Väliinputoajien ja epäröivien historiaa – incerti myöhäisantiikissa ja Jumalan yhteisössä”, Teologinen Aikakauskirja 3 (2002), s. 210-221.
 

Taustaa

300- ja 400-lukujen vaihde oli merkittävä vaihe Rooman valtakunnan vähittäisessä kristillistymisessä. Kristinusko oli 300-luvun lopun lainsäädännössä julistettu ainoaksi sallituksi uskonnoksi valtakunnassa, mutta tämä ei merkinnyt sitä, että polyteististen kulttien harjoittaminen olisi äkillisesti lakannut. Kristityt keisarit ja valtakunnan hallinnon virkamiehet joutuivat tekemään kompromisseja sekä lainsäädännössä että käytännön arkielämässä. Siirtymäkausi polyteististen uskontojen pluralistisesta järjestelmästä kristinuskon hallitsemaan monoteistiseen valtakuntaan oli pitkä ja vaiheikas.

Tutkimusongelma ja tavoitteet

Kiistaa, kamppailua ja keskustelua – Pakanat ja kristityt myöhäisantiikin murroksessa selvitti kristittyjen polemiikkia pakanoita ja erityisesti polyteistisiä uskontoja vastaan vuosina 380-430.

Kun kristinusko levittäytyi vähitellen valtakunnan eri osiin ja yhteiskunnan eri alueille ja polyteististen uskontojen tila alkoi kaventua 300- ja 400 -lukujen vaihteessa, pakanat ja kristityt kävivät vilkasta keskustelua, jossa kiisteltiin uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta, pakanallisten uskontojen olemassaolon oikeutuksesta kristillistyvässä valtakunnassa ja Rooman valtakunnan kohtalosta. Vuosina 380-430 kristityt kirjoittajat hyökkäsivät polyteistisiä uskontoja ja jumalia vastaan niin runoissa ja kirjeissä kuin teologisissa traktaateissa ja historiateoksissa.

Kristittyjen polemiikkia pakanuutta vastaan on käsitelty aikaisemminkin tutkimuksessa, mutta polemiikkia polyteistisiä kultteja vastaan 300- ja 400-lukujen vaihteessa on kuitenkin varsin usein pidetty eräänlaisena ‘varjonyrkkeilynä’ jo hävinnyttä vastustajaa vastaan. Tutkimuksessa on itsestäänselvästi vähätelty polyteististen kulttien merkitystä ja elinvoimaa 300- ja 400 -lukujen vaihteessa. Kun tutkija käyttää kristittyjen apologeettisia tekstejä lähteinä polyteistien asemasta ja polyteististen kulttien tilasta, on hänen oltava äärimmäisen varovainen, sillä kristityt kirjoittajat poleemisten tarkoitusperiensä takia halusivat antaa kuvan väistyvästä pakanuudesta ja voittoisasta kristinuskosta. Tutkimuksessa vallitsevaa ‘varjonyrkkeily’käsitystä ovat kritisoineet mm. M.R. Salzman, R. Lizzi ja L. Cracco Ruggini, jotka näkevät kristittyjen polemiikin takana todellista uhkaa, sillä esimerkiksi pakanalliset juhlat olivat hyvin suosittuja vielä 400-luvulla.

Kysymys kristillisestä polemiikista pakanuutta vastaan on huomattavasti monivivahteisempi ja monitahoisempi kuin edellä selostamani asettelu kirjallinen topos vastaan historiallinen todellisuus. Kristillinen polemiikki kertookin huomattavasti enemmän kristyistä itsestään ja kristillisistä yhteisöistä kuin ’pakanoista’ ja polyteistisista kulteista. 300- ja 400 –lukujen kuluessa kristillistä identiteettiä muovattiin nimenomaan voimakkaiden kahtia-asettelujen kautta polarisoimalla kristittyjen eroa ’toisiin’. Kristilliset yhteisöt olivat tehneet tätä jo aikaisempina vuosisatoina, mutta 300- ja 400 –luvulla kristillistä identiteettiä oli uudessa tilanteessa määriteltävä uudelleen.

Kristityt kirjoittajat kokivat kreikkalais-roomalaisen ’pakanallisen’ kulttuuriperinnön ongelmalliseksi, ja heidän oli selvitettävä välit paitsi polyteististen uskontojen niin myös kirjallisuuden, filosofian, historian, yleensäkin niiden kulttuuristen rakenteiden kanssa, joissa he olivat kasvaneet. Tässä selvittelyssä kristittyjen kirjoittajien oli määriteltävä mikä oli kristillistä ja mikä taas ei. Heidän oli otettava kantaa esimerkiksi siihen, mitä kreikkalaisesta filosofiasta saattoi ottaa kristillisen teologian käyttöön ja mitä kaunokirjallisia tekstejä kristityn oli sopivaa lukea. Käytännön tasolla oli päätettävä, mihin juhliin ja seremonioihin kristitty saattoi osallistua ja miten suhtautua pakanoihin, siis muiden uskontojen harjoittajiin, ihmisinä. Kun kristinusko oli kristityille ainoa oikea uskonto, niin miten kristittyen tuli suhtautua muihin uskontoihin, suvaiten ja sallien vai tuomiten ja tuhoten?

Tämä monitasoisempi ja syvällisempi näkökulma on tutkimusprojektini innovaatio aikaisempaan tutkimukseen verrattuna. Kristittyjen kirjoitukset eivät olleet aina pelkästään debattia polyteististen uskontojen harjoittajien kanssa, vaan ne olivat myös dialogia pakanallisen menneisyyden kanssa. Esimerkiksi Augustinuksen De civitate Dei on juuri tällaista debattia ja dialogia, toisaalta hyökkäys vanhoja jumalia vastaan, toisaalta keskustelua kreikkalais-roomalaisen kulttuuriperinnön kanssa, josta hän halusi ottaa mukaansa sen mikä oli käyttökelpoista uudessa tilanteessa.

Ajan apologeettinen kirjoittelu on sijoitettava kristittyjen ja pakanoiden välisen kiistelyn ja keskustelun vuosisataiseen traditioon, sillä polemiikissaan kristityt kirjoittajat myöhäisantiikissa ammensivat antiikin kirjallisuuden ja uskontojen, kreikkalaisen filosofian ja roomalaisen historian traditiosta ja kävivät keskustelua tämän klassisen tradition käsitteillä. Kristityt kirjoittajat halusivat kuitenkin tehdä pesäeron pakanalliseen menneisyyteen, mikä johti moniin ongelmiin. Tutkimuksessani pohdin, miten he yrittivät ratkaista dualistisen ristiriitansa pakanallisen menneisyyden ja kristillisen suuntautumisensa välillä.

Tarkastelen kristittyjen kirjoittajien hyökkäyksiä pakanoita, polyteistisia kultteja ja omaa kulttuurista menneisyyttään vastaan myös osana suurta henkistä murrosta, joka tapahtuu myöhäisantiikin maailmassa juuri 300-400 -lukujen aikana. Polyteististen uskontojen pluralistisesta maailmasta siirrytään vähitellen kristinuskon monokulttuuriin, mikä merkitsee myös siirtymisestä tietynlaisesta uskonnollisen suvaitsevaisuuden kulttuurista kohti suvaitsemattomampaa ilmapiiriä. Tämä suvaitsemattomuus näkyy kristittyjen kirjoittajien kielteisessä suhtautumisessa toiseuteen.

Lähdeaineisto

Tutkimusprojekti paneutui debatin ja dialogin hetkiin latinankielisessä kristillisessä polemiikissa vuosina 380-430. Lähdeaineistoon kuuluvat mm. anonyymit runopamfletit Carmen contra paganos, Poema ultimum ja Carmen ad quendam senatorem ex Christiana religione ad idolorum servitutem conversum (kirjoittaja ns. Pseudocyprianus) sekä Paulinus Nolalaisen carmen 19, Prudentiuksen runoteokset Apotheosis, Hamartigenia ja Contra Orationem Symmachi. Teologisista traktaateista mainittakoon teoksen Quaestiones Veteris et Novi Testamenti 114. luku pakanoita vastaan ja tuntemattoman kirjoittajan kirjoittama dialogi Consultationes Apollonii et Zacchaei sekä historiateoksista Orosiuksen Historia adversus paganos. Lisäksi käytän lähteinä Maximus Torinolaisen, Zeno Veronalaisen, Ambrosiuksen ja Augustinuksen saarnoja. Kristittyjen polemiikki huipentuu Augustinuksen (354-430) mittavassa teoksessa Jumalan valtakunnasta (De civitate Dei).

Tutkimusmenetelmät ja tietoteoreettiset lähestymistavat

Tutkimukseni kyseenalaisti kulttuurisen pakana-kristitty-vastakkainasettelun. Käydessään polemiikkia polyteistisia uskontoja vastaan kristityt apologeetat tarvitsivat yhden selvästi rajattavan vastustajan. Kreikkalais-roomalaisen antiikin polyteistiset uskonnot eivät kuitenkaan olleet mikään yhtenäinen uskonto, vaan pikemminkin laaja valikoima hyvinkin erilaisia kultteja, uskomuksia ja rituaaleja. Kristittyjen kirjoittajien oli jyrkennettävä kahtiajakoa ja koottava vastustajansa ‘pakanoiksi’. Tällä tavalla he selvensivät omaa identiteettiään, itseymmärrystään. Siten ‘pakana’-sanan historia kertoo kristittyjen kasvavasta tietoisuudesta itsestään, siitä, miten kristinusko määrittelee itsensä muista uskonnoista erilliseksi ja erilaiseksi uskonnoksi. (On tietenkin muistettava, että myöskään kristityt eivät olleet yhtenäinen ryhmä, vaan voidaan puhua useista ‘kristinuskoista’).

Myös modernit tutkijat ovat usein tulkinneet myöhäisantiikin pakanoita ja kristittyjä jyrkän dikotomisesti. Länsimainen juutalais-kristillinen kulttuuritraditio on vaikuttanut tutkijoiden esiymmärrykseen antiikin pakanuudesta ja antiikin kristinuskosta. Me tutkijat tarkastelemme ja määrittelemme myöhäisantiikin ihmisiä oman kulttuurimme kautta, kristinuskokeskeisesti, ja jaamme heidät kristittyihin eli Meihin ja ei-kristittyihin eli Muihin. Useat myöhäisantiikin tutkijat ovat viime aikoina hyvällä menestyksellä pohdiskelleet ja purkaneet kahtiajakoa pakanoihin ja kristittyihin. Viime aikojen tutkimuksessa on kilpailun ja konfliktin sijaan nähty myös sopeutumista ja rinnakkaineloa. 300- ja 400 -lukujen ‘pakanuuden’ ja kristillisyyden välillä oli laaja ‘ei-kenenkään maa’, jossa oli runsaasti tilaa epävarmuudelle ja kompromisseille.

Tutkimuksen merkitys

Uskontojen ja kulttuurien väliset suhteet ja vuorovaikutus ovat alkaneen monikulttuurisen vuosituhannen tärkeimpiä teemoja. Kiistaa, kamppailua ja keskustelua -projekti tutkii polyteististen uskontojen ja kristinuskon välistä vuorovaikutusta – dialogia ja debattia – sekä omalta osaltaan pohtii sitä, miten nämä uskonnot vaikuttivat myöhäisantiikissa ja varhaiskeskiajalla muotoutumassa olevaan eurooppalaiseen kulttuuriin. Myöhäisantiikissa ja varhaiskeskiajalla kreikkalais-roomalaisesta antiikin maailmasta muotoutui vähitellen keskiajan kristillinen Eurooppa. Tässä asteittaisessa kulttuurikehityksessä tapahtuu merkittävä paradigman muutos. Tarkastelen kristittyjen hyökkäyksiä pakanoita vastaan 300- ja 400 -lukujen vaihteessa osana tätä suurta henkistä murrosta, nimittäin siirtymistä uskonnollisen suvaitsevaisuuden kulttuurista kohti suvaitsemattomampaa ilmapiiriä, joka on hallinnut Euroopan historiaa aina näihin päiviin saakka.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.