Keisareita ja kurtisaaneja Tieteiden talolla

Ensi viikolla Tieteiden talolla keskustellaan kirjasta Keisarit ja kurtisaanit. Perhe, valta ja seksi antiikin Roomassa (toim. Jussi Rantala, SKS 2018). Tilaisuuden järjestää Suomen Historiallinen Seura. Tarkemmat koordinaatit: ma 10.9.2018 klo 17 alkaen, Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Helsinki, Sali 505.

Olen luvannut esitellä ja kommentoida kirjan artikkeleita. Lisäksi kirjan kirjoittajista on alustamassa Ville Vuolanto (”Isän valta ja äidin rakkaus? Lapset, vanhemmat ja muu kotiväki myöhäisantiikissa”) ja Sanna Joska (”Sisarussuhteiden voima. Keisarillisten sisarusten kuvaukset Antoniusten ajalla”). Tilaisuudessa on myös aikaa keskustelulle ja kysymyksille.

Kirjan sisällysluettelo:

Johdanto Jussi Rantala
Vinoutuneita perhesuhteita antiikin Roomassa? Caligula ja hänen sukunsa Marja-Leena Hänninen
Lapsesta maailmanvalloittajaksi. Aleksanteri Suuren kasvuympäristö ja roomalainen kirjallisuus Jaakkojuhani Peltonen
Isänvalta ja äidinrakkaus? Lapset, vanhemmat ja muu kotiväki myöhäisantiikissa Ville Vuolanto
”Näpit irti lapsistani!” Opettajat syytettyinä seksuaalisesta hyväksikäytöstä Rooman
valtakunnassa Christian Laes
Yhtä suurta perhettä. Concordia ja Septimius Severuksen keisaripropaganda Jussi Rantala
Kuinka kasvaa kurtisaaniksi. Erotiikan ammattilaiset legendoissa ja todellisuudessa Katariina Mustakallio
Sisarussuhteiden voima. Keisarillisten sisarusten kuvaukset Antoninusten ajalla Sanna Joska
Keisariperheen uskolliset palvelijat. Pretoriaanien ja Julius-Claudiusten dynastian väliset suhteet osana keisarillista vallankäyttöä Janne Virkkula
Avioparit pyhän palveluksessa. Pappispariskunnat arkaaisten kuninkaiden seuraajina Rooman valtionuskonnossa Pia Mustonen
Virgo Vestalis Maxima. Papitar, sisar ja esikuva Outi Sihvonen

 

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Keisareita ja kurtisaaneja Tieteiden talolla

Turku pelittää

Syyskuussa (28.9) Turun yliopiston tutkijoiden yössä pääsee seuraamaan jännittäviä tiedettä popularisoivia avauksia. Vihan pitkät jäljet -hanke esittelee peliä, jossa pelaajat pääsevät historiaan tekemään valintoja.

Pelissä on joukko tilanteita, jossa pelaaja valitsee toimintatapansa. Millaisia ratkaisuja tekisit Rooman inkvisition noituusoikeudenkäynnissä; ristiretkellä Baltiassa; Rooman valtakunnassa keisarin sotilaiden kapinassa sotapäällikkö Stilichoa vastaan; Käkisalmessa metsänhenkien oikeudenistunnossa; tai 1600-luvulla ruotsalaisessa raiskausoikeudenkäynnissä? Peliä voi kokeilla tutkijoiden yössä sekä fyysisesti yliopistolla että virtuaalisesti tietokoneella. Tarkempia tietoja ohjelmasta täällä.

Minulla oli suuri ilo olla ehdottamassa ja kehittelmässä yhtä historiallista tilannetta pelin skenaarioksi. Arvaako kukaan, mikä se edellä mainituista on?

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Turku pelittää

Antiikin ja keskiajan tutkimuksella menee lujaa

Loppuviikolla on oivallinen tilaisuus pörrätä antiikin ja keskiajan tutkimuksen merkeissä Helsingissä, Turussa ja Tampereella.

Samuli Simelius väittelee lauantaina 25.8. Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsittelee Pompejin pylväskäytävin ympäröityjä puutarhoja eli peristyylipuutarhoja sosiaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Väitöskirja on luettavissa täällä. Vastaväittäjänä on  Steven Ellis (University of Cincinnati). Paljon onnea väitökseen! Vastaväittäjä Steven Ellis pitää myös vierailuluennon ”Context and Complexity in the Social and Structural Making of Pompeii” perjantaina Helsingin yliopistossa.

Antiikin jälkivaikutukseen voi tutustua humanistikreikan kollokviossa 23-25.8. ”Hu­man­ist Greek – Per­spect­ives for a New Field of Stud­ies”, jota ovat järjestämässä Tua Korhonen ja Erkki Sironen Helsingin yliopistossa.

Åbo Akademissa järjestetään kansainvälinen kollokvio ”Religious Polemics and Encounters in Late Antiquity: Boundaries, Conversions and Persuasion” 23-24.8. Itse osallistun kollokvioon esitelmällä ”Mimus religionis, mimicry and deviance: Late antique polemic against religious others”.

Tampereen yliopistolla järjestetään jo seitsemännen kerran antiikin ja keskiajan tutkijoiden konferenssi ”Passages from Antiquity to the Middle Ages”. Tänä vuonna teemana ovat naapurit ja muukalaiset, ”Neighbours or Strangers? Conflict, Negotiation, and Collaboration in Multicultural Communities”. Pidän itse esitelmän ”How to recognize a heretic? Goths and Romans in the multicultural Empire”.

Nyt tietysti tarkkasilmäinen lukija voi ihmetellä, miten kukaan ehtisi olla kaikessa mukana kaikkialla kaikkien kanssa. Koska Hermionen ajankääntäjää ei ole vieläkään keksitty, itse laitan toivoni junamatkailuun kaupunkien välillä.

 

 

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Antiikin ja keskiajan tutkimuksella menee lujaa

Raamattu ja rasismi

Raamatuksi kutsuttu kirjoituskokoelma on ollut vuosisatojen ajan monenmoisessa käytössä.  Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksiin mahtuu hyvin erilaisia ja eriaikaisia tekstejä, ja niitä käytetty puolustamaan milloin mitäkin asiaa ja aatetta. Yhdestä ja samasta tekstikohdasta on löydetty argumentteja täysin vastakkaisiin näkemyksiin, kuten Minna Heimola osoittaa kirjassaan Raamattu ja rasismi (Suomen Eksegeettisen seuran julkaisuja, 2017).

Heimola esittelee kirjassaan, miten Raamatun kirjoituksilla on oikeutettu mm. orjuutta, rasismia, siirtomaavaltaa ja apartheidia. Toisaalta Raamatusta on löytynyt myös perusteluja näiden ilmiöiden vastustamiseen.

Etelä-Afrikan reformoitujen kirkkojen teologit perustelivat rotuerottelua esim. 1. Mooseksen kirjan tarinalla Babylonin tornista ja Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyllä. Yhdysvalloissa 1800-luvulla orjuuden kannattajat löysivät lukuisia perusteluja orjuudelle, mutta yhtä lailla orjuuden vastustajat nostivat esiin argumentteja Raamatusta. Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa on sittemmin kirjoitettu rasistisia rakenteita purkavaa teologiaa, jossa on haettu voimaantumista luomiskertomuksesta (1. Moos. 1:26) ja Paavalin Galatalaiskirjeestä (3:28: ”On yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, …”).

Orjuuden kannattajat vetosivat paitsi Raamatun teksteihin, myös Aristoteleeseen, joka kehitteli ajatuksen ns. luonnollisesta orjuudesta. Aristoteleen mukaan jotkut etniset ryhmät olivat luonnollisesti toisia etnisiä ryhmiä henkisesti alempia eli barbaarit olivat kreikkalaisia alempia. He sopivat luonnostaan orjiksi. Siksi orjiksi joutuneille oli vain hyväksi olla isäntiensä vallan alla.

Jokainen teksti, niin Aristoteles kuin Raamatun kirjoitukset, on sidoksissa oman aikansa yhteiskuntaan ja aikakauden ihmisten näkemyksiin. Samoin tekstien tulkinnat nousevat oman aikansa pyyteistä. Pyhinä tai muuten auktoritatiivisina pidetyistä teksteistä etsivä löytää tukea melkeinpä mille tahansa kannattamalleen asialle. Oma ajattelu ja irrottautuminen pyhinä pidettyjen tekstien painolastista olisi kuitenkin suotavaa. Kuten Heimola toteaa, ”Raamattua voi käyttää hyvään tai pahaan, ja jokainen, joka siihen vetoaa, on vastuussa omien tulkintojensa etiikasta” (s. 129).

Raamatun tutkijat kokoontuvat Helsingissä kansainvälisessä konferensissa ensi viikolla. Tapahtumaan odotetaan noin tuhatta osallistujaa. Konferenssissa on myös paneeleja ja esitelmiä kreikkalais-roomalaisesta antiikista. Itse olen mukana järjestämässä paneelia kansalaisuudesta antiikissa (“Citizens and Aliens in Greco-Roman Antiquity”)

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Raamattu ja rasismi

Oracles in Siegen

Delfoin Pythia, punakuvioista keramiikkaa n. 330 eaa. (Lähde: wikicommons)

Next week I will take part in a colloquium on the transformation of divinatory practices in Late Antiquity, ”Dämonische Orakel oder göttlicher Hinweis? Transformation divinatorischer Praktiken im spätantiken Christentum des Westens”. The colloquium will be organised at the University of Siegen. The programme is found here.

My paper deals with the late antique emperors and their attempts to control divinatory practices, ”Monopoly of Truth? Christian Emperors, Divination, and Curiositas”

Abstract:

My paper is about the idea of curiositas in the legislation of Christian emperors on divination. How did the Christian emperors’ attitudes differ from their non-Christian predecessors’ concerns, and in which aspects were they similar? Which continuities were there? How were the public and private distinguished in legislation, in regard to curiositas? What was forbidden knowledge? Which were the forbidden ways and tools of attaining knowledge? I will also discuss the well-known trials on magic under reigns of Valentinian I and Valens.

Furthermore, I will survey the ideas of curiositas in the writings of ecclesiastical writers. The focus is on Augustine’s notions of curiositas. Augustine discusses the divination especially in De divinatione daemonum. I will analyse the ways in which the good/permitted and evil/forbidden divinations were distinguished. It was not that the pagan divination made false/untruthful announcements (about the future) but that these were based on the special capabilities of demons and their demonic deception. Augustine construes a distinction (in De civitate Dei) between the good and permitted prophecies of Christian holy men (that Emperor Theodosius I used) and the evil and forbidden divination coming from demons.

My analysis will reveal the emergence of the new order of ‘knowledge’ but also continuities in making distinctions between good and evil divination.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Oracles in Siegen

Uteliaisuus ja yleishäsääminen

Kuvitusta Apuleiuksen Muodonmuutoksista vuodelta 1537 (Lähde: wikicommons)

Konferenssiesitelmää kirjoittaessa harhauduin selvittelemään latinan sanaa curiositas, uteliaisuus, tiedonhalu. Kreikan vastaavat termit ovat polypragmosyne ja periergia. Antiikin kirjallisuudessa substantiivi curiositas esiintyy ensimmäisen kerran kenelläpä muulla kuin Cicerolla. Adjektiivi curiosus, utelias, on klassisen ajan kirjallisuudessa yleisempi. Ciceron jälkeen substantiivi curiositas yleistyy Apuleiuksen myötä.

Apuleiuksen romaanissa Muodonmuutoksia eli Kultainen aasi uteliaisuus on kantava teema. Päähenkilö Lucius on aivan liian utelias (tai väärällä tavalla utelias), ja vääränlaisen tiedonhalun takia hän muuttuu taikakeinoin aasiksi. Apuleiuksella curiositas liittyy magian harjoittamiseen. Yhteys taikuuteen on myös kreikan termillä periergia, uteliaisuus. Tiedonhalu voi olla vaarallista, jos ihminen ylittää inhimillisen tiedon (oletetut) rajat.

Plutarkhos kirjoitti esseen Uteliaisuudesta, Peri polypragmosynes. Kreikan sanan polypragmosyne voi kääntää myös urkkimiseksi tai sotkeutumiseksi toisten asioihin. Se kuvaa myös yleistä puuhakkuutta vähän kaikkiin suuntiin, multitaskingia (eräs antiikin kirjoittaja tarjoaa latinankieliseksi vastineeksi sanaa negotiositas, toimeliaisuus). Plutarkhos pitää polypragmosynetä vahingollisena mielentilana. Sen sijaan että ihminen kiinnittää huomiotaan kaikenlaisiin katuelämän ilmiöihin, temppuilijoihin ja seinäkirjoituksiin ja nuuskii toisten asioita, hänen pitäisi keskittyä tärkeisiin asioihin, kuten luonnonilmiöiden tarkkailuun.

Sosiaalisessa mediassa roikkuminen olisi Plutarkhokselle varmasti pahimman luokan polypragmosyne.

Samoilla linjoilla on Seneca esseessään De brevitate vitae, joka on ilmestynyt vastikään suomennettuna (Elämän lyhyydestä, suom. Juhana Torkki, Otava 2018). Ihmisen ei pitäisi tuhlata elämäänsä joutavaan kuten pallopeleihin tai paistattelemaan itseään auringossa. Myös nykyajan senecat usein halveksivat näitä huveja, mutta yllättävää kyllä antiikin Seneca pilkkaa myös kirjallisuuden tutkimiseen liittyvää uteliaisuutta silkkana turhuutena. Ketä kiinnostaa se, kuinka monta soutajaa Odysseuksella oli laivassaan tai kirjoitettiinko Ilias ennen Odysseiaa vai päinvastoin tai kirjoittiko eepokset yksi ja sama runoilija? Tylyä tekstiä. P.G. Walsh toteaa vuoden 1988 artikkelissaan, että Seneca noin vain kuittaa koko 1800-luvun Homeros-tutkimuksen roskiin.

Senecan, Plutarkhoksen ja Apuleiuksenkin viesti on, ettei ihmisen kannata tietää enempää kuin on välttämätöntä. Mikä sitten on tarpeeksi? Useimmiten, varsinkin stoalaisessa filosofiassa oikeanlainen tiedonhalu oli sitä, mikä edisti pyrkimystä hyveelliseen ja hyvään elämään.

Miten johduin näihin selvittelyihin? Tarkoitukseni on kirjoittaa esitelmää Rooman kristityistä keisareista, jotka yrittivät valvoa alamaistensa ennustustoimintaa. Polypragmosynen vallassa olen puuhaillut ja lukenut kaikenlaista teeman liepeiltä.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Uteliaisuus ja yleishäsääminen

Sofokles tänään

Aias (500-luku eaa). Lähde: wikicommons

Esittelen tämän päivän Helsingin Sanomissa uutta Sofokles-suomennosta. (Otsikoinnit ovat lehden toimituksen).

Tua Korhonen, Tommi Nuopponen ja Vesa Vahtikari ovat tehneet hienot käännökset Sofokleen näytelmistä Traakhiin neidot, Aias, Filoktetes ja Elektra.

Tässä näyte Elektrasta (suom. Vesa Vahtikari), jossa äidin ja tyttären sovittamaton perheriita kuullaan molempien näkökulmasta tiukkana dialogina:

Klytaimnestra: Sinä julkea olento! Minä ja minun sanani / ja tekoni saavat sinut selvästikin puhumaan liikaa.

Elektra: Sinä ne sanat sanot, en minä. Sillä sinä itse teet tekosi / ja sinun teoistasi löytyvät minulle sanat.

Klytaimnestra: Kautta valtiatar Artemiin! Et kyllä pääse rangaistuksetta / tästä julkeudesta, kunhan Aigisthos palaa kotiin.

Elektra: Näetkö? Olet aivan raivon vallassa. Ensin annat minun puhua / mitä haluan, mutta sitten et kuitenkaan kykene kuuntelemaan.

Sofokles: Traakhiin neidot, Aias, Filoktetes ja Elektra. Suom. Tua Korhonen, Tommi Nuopponen, Vesa Vahtikari. Toim. Tua Korhonen. Teos 2018.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Sofokles tänään

Mainos tulevasta opetuksesta syksyllä 2018

Benozzo Gozzolin maalaus 1400-luvulta. Lähde: wikicommons

Augustinus, Confessiones (Tunnustuksia) 8. kirja

Maijastina Ritva Kahlos

4.9-18.10.2018 (laajuus 5 op)

  • Kurssin sisältö:

Kurssilla käydään Augustinuksen Confessiones (Tunnustuksia) 8. kirjaa. Kurssi jakaantuu tekstiosuuteen ja kulttuurihistoriaosuuteen. Kulttuurihistoria-osuudessa käsitellään mm. myöhäisantiikin aikakautta, antiikin kääntymyskertomuksia, (oma)elämäkerrallista kirjallisuutta ja asketismia antiikissa.

  • Suoritustavat:

Käymme läpi 8. kirjaa latinaksi ohjattuna tekstinlukuna. Opiskelijat valmistavat kotitehtäväksi annettuja tekstikohtia ja laativat näistä käännöksen kieliopillisine ja kulttuurihistoriallisine selityksineen. Opettaja selittää ongelmakohtia ja avaa Augustinuksen Tunnustusten kulttuurihistoriaa.

  • Osaamistavoitteet:

Kurssin suoritettuaan opiskelija osaa kääntää sanakirjan, kieliopin ja selitysteosten avulla latinankielistä tekstiä. Hän tuntee kääntymyskertomusten, (oma)elämäkerrallisen kirjallisuuden ja asketismin kulttuurihistoriaa antiikissa.

  • Edellytykset osallistumiselle:

Opiskelijoilta edellytetään ainakin latinan alkeis- ja jatkokurssit suoritetuiksi ennen osallistumista.

  • Kurssityöskentelyn osa-alueet

1. oman tekstin esittelyn ja käännöksen laatiminen:
1.1: tutkimuskirjallisuuden lukeminen ja n. kolmen sivun (n. 1000 sanan) esittelytekstin kirjoittaminen
1.2: käännös omasta tekstipätkästä (200–250 sanaa)
27 t = 1 op

2. valmistautuminen luennoille (= toisten tekstipätkiin perehtyminen ja niiden kääntäminen)
7 x 4,5-6 t ≈ 30–40 t = 1,5 op

3. aktiivinen työskentely ja kommentointi luennoilla (läsnäolovelvoite)
11 x 2 t = 22 t = 1,5 op

4. kaikille yhteisen tutkimuskirjallisuuden lukeminen
50–60 s. = 0,5 op

5. oppimispäiväkirja
2,5-4 s. = 0,5 op

YHT. 5 op

Tarkemmat tiedot opetusajoista ja -paikoista Helsingin yliopiston Hae opetusta -sivuilta.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Mainos tulevasta opetuksesta syksyllä 2018

Conference on Recognition in Helsinki, June 11-13

Aigeus tunnistaa / tunnustaa Theseuksen pojakseen. Punakuvioinen krater 400-luvulta eaa Apuliasta. Lähde: wikicommons

Next week form Monday to Wednesday, I will attend the conference ”Recognition: its Theory, and Practice”, organised by Heikki J. Koskinen and Ritva Palmén. The conference is one of the conferences organised by our centre of excellence ”Reason and Religious Recognition”. at the University of Helsinki, and is held at Helsinki Collegium for Advanced Studies.

The conference will be full of philosophers specialised in the recognition theory (that is, the theory developed especially by the German philosopher Axel Honneth, although the theory of recognition, Anerkennung, has its roots in the German philosophy of Hegel and co.). See the programme here.

My paper is not about theory, but practice – in the past. I will discuss Roman citizenship, what  were the criteria for the recognition as a Roman citizen and how the privileges connected to the citizenship were maintained during the later Roman Empire (200–400 CE).

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Conference on Recognition in Helsinki, June 11-13

Väitös suden uskonnollisesta asemasta antiikin Roomassa

Kaikki varmaan muistavat Rooman syntymyytin ja sen susiemon, joka imetti kaksospoikia Romulusta ja Remusta! Sudella olikin erityisasema roomalaisessa maailmassa. Näin esittää tutkimuksessaan Mika Rissanen, joka väittelee huomenna Jyväskylän yliopistossa roomalaisten ja Latiumin lähikansojen suhtautumisesta susiin. Rissanen mm. osoittaa, että roomalaiset välttelivät väkivaltaa susia kohtaan (he eivät esimerkiksi metsästäneet susia eivätkä käyttäneet niitä eläintaisteluesityksissä, kuten monia muita petoeläimiä). Väitöskirjaan voi tutustua täällä. Rissanen on myös julkaissut Rooman susista yleistajuisen tietokirjan Rooma, suden kaupunki (Atena 2018).

Onnea väitökseen!

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Väitös suden uskonnollisesta asemasta antiikin Roomassa