Arduum res gestas scribere

Taasko tätä Hieronymusta? Syynä on se, että käyn läpi hänen kiistakirjoituksiaan, joita riittää. Tekeillä siis artikkeli Hieronymuksen polemiikista.

Ja sitä riittää. Hieronymus kärhämöi koko aikuiselämänsä ajan milloin kenenkin kanssa ja milloin mistäkin aiheesta. Kirjoituksia syntyi mm. Helvidiusta, Jovinianusta, Vigilantiusta, Rufinusta ja Pelagiusta vastaan. Kaikkein muhkeimmat kahnauskirjoitukset syntyivät, kun Hieronymus onnistui riitaantumaan vanhan ystävänsä Rufinuksen kanssa, ja molemmat kirjoittajat heittivät syytöksiä ja vastasyytöksiä puolin ja toisin. Asia-argumenttien lisäksi mentiin myös henkilökohtaisuuksiin, joissa pilkattiin toisen ulkonäköä ja surkeaa kirjoitustyyliä.

Kerran Hieronymus ihmetteli, miten kiihkeitä tunteita hän onnistui herättämään ihmisissä, ja kysyi eräältä ystävältään: ”Olenko koskaan loukannut ketään ankarin sanoin?”

Tämä viikko on ollut minulle poikkeuksellisen vauhdikas: kaksi teatteri-iltaa osui samalle viikolle.

Tiistaina oli Teatterikorkeakoulun Ilias eli oppilastyönä tehty esitys Troijan sodasta. Mainoslehdykän mukaan kyseessä on sukupolvitulkinta, ja mukana onkin kekseliäitä, hauskoja ja oivaltavia tulkintoja Akhilleuksesta, Agamemnonista, Helenasta, Pariksesta ja jopa jumalista. Mukaan on ympätty kaikkia mahdollisia teatterin muodikkaita (ja myös kyllästyksiin asti ryöstöviljeltyjä?) tehokeinoja taustalla vyöryvistä video-otoksista sukupuolten sekoittamiseen. Jumalatarten kiista omenasta oli toteutettu hauskasti varjoteatterina. Hektorin ja Akhilleuksen kaksintaistelu on jotain kung-fu -kamppailua.

Koko-teatterin Lipusta revitty tähti perjantaina luotti tekstiin ja tarinaan. Tai tarinoihin, joissa käydään läpi 1900-luvun veristä historiaa. Tarinat limittyvät toisistaan, vuoden 1918 Yrjö Kallisesta hypätään vuoden 2006 Anna Politkovskajaan. Teatteri liikuttaa myös ilman kikkailua.

Touhuan edelleen Hieronymuksen parissa.

Hieronymus tunnetaan ennen kaikkea Raamatun tekstien latinantajana (myös myöhäisantiikissa uudet käännökset Raamatun teksteistä herättivät suuria intohimoja ja kiistoja).

Hieronymus kirjoitti roomalaisia esikuvia seuraten kristillisen version suurmiesten elämäkerroista. Hän kirjoitti teokseensa De viris illustribus 135 lukua eli listasi 135 merkkihenkilöä (osa luvuista on muutaman lauseen mainintoja). Ja jotta totuus ei unohtuisi, 135. eli viimeiseen lukuun Hieronymus laittoi selonteon itsestään. 

Raahauduin tänään body pumppiin. Mutta jostakin syystä ohjaaja ei ilmaantunut paikalle. Turhautuneena ajattelin, että tässäkö tämä ja alkoipa lauantaiaamu lupaavasti.

Mutta reippaat kanssajumppailijat päättivät, että vedetään treeni omin päin, kun useimmat muistavat miten tuttu ohjelma menee. Vahtimestarilta saatiin levy, sitten aina joku vuorollaan hihkui, mitkä liikkeet milläkin tahdilla oli menossa. Koko ohjelman kaikki osiot käytiin kunnialla läpi. Tavanomainen hiki ja uupumus saatiin aikaan yhdessä.

Saan allergisia oireita, kun kuulen juhlapuheissa sanan ’yhteisöllisyys’. Tässä treenissä nautin yhteisöllisyydestä, käytännössä. Niin, kansalaiset voivat ottaa aloitteen ja hoitaa hommat itse - ilman ohjaajia.

Olen rustaamassa luentoa myöhäisantiikin kristittyjen suhteesta kreikkalais-roomalaiseen kirjallisuuteen ja taiteeseen. Suhtautuminen oli hyvin mutkikas ja tuotti tuskaa monille kristityille oppineille.

Kuuluisin tuskailijoista oli tietysti Hieronymus, jonka syyllisyydentunnot tunkeutuivat uniin saakka. Unessa häntä syytettiin siitä, että hän oli enemmän Ciceronianus kuin Christianus.

Hieronymus kertoo itse unestaan eräässä kirjeessään (ep. 22). Unessa hän sai armon vain vannottuaan, ettei enää koske ”pakanoiden” kirjoihin.

Myöhemmin Hieronymuksen suhtautuminen pehmeni. Hän löysi sopivan oikeutuksen klassisen kirjallisuuden lukemiseen. Mooses, profeetat ja Paavali olivat lukeneet ”pakanoiden” kirjallisuutta, joten se sopi muillekin.

Äskettäin satavuotiaana kuollut Claude Lévi-Strauss (1908-2009) kirjoitti, että antropologia on kulttuurin tutkimista ulkopuolelta tarkasteltuna. Voidakseen tutkia on oltava ulkopuolella.

Lévi-Strauss totesi jo klassikoksi muuttuneessa Race et histoire -kirjoituksessaan vuodelta 1952:

”Mitä enemmän yritämme erotella kulttuureja tapojen perusteella, sitä enemmän samastumme siihen, mitä yritämme kieltää. Kun ihmisyys kielletään niiltä, jotka vaikuttavat ’villeiltä’ tai ’barbaareilta’, heiltä itse asiassa vain lainataan yksi heidän tyypillisistä piirteistään. Barbaari on se, joka uskoo barbaareihin.” (Rotu, historia ja kulttuuri, suom. Jussi Träskilä, Gaudeamus 2004, s. 26).

Onko mikään uutta …? Maailmalle levinneen uutisen mukaan Kalifornian kuvernöörin Arnold Schwarzeneggerin väitetään kirjoittaneen ilkeän piiloviestin päätöskirjelmäänsä.

Toimittajat ovat huomanneet, että Arskan päätöskirjelmässä piiloviesti muodostuu siten, että rivien ensimmäiset kirjaimet muodostavat yhdessä ”fuck you” .

Mitäs uutta tässä olisi? Runot, joissa säkeiden ensimmäiset kirjaimet muodostavat sanoja tai kokonaisia lauseita, olivat suosittuja antiikin ja keskiajan runoudessa. Näitä runoja kutsutaan akrostikoneiksi. Toisinaan säkeiden ensimmäiset kirjaimet ovat aakkosjärjestyksessä. Akrostikoneihin on saatu piilotettua monenlaisia piiloviestejä, mutta useimmiten kyse oli lähinnä leikittelystä.

Huomenna on perinteisen (kahdeksastoista!) valtakunnallisen myöhäisantiikin seminaarin vuoro. Seminaari pidetään Tvärminnen biologisella tutkimusasemalla, aikaisempien vuosien tapaan.

Ohjelmassa on seitsemän jatko-opiskelijan esitelmää, ja kaikille esitelmille on sovittu etukäteen oma kommentaattori, varsinaisen keskustelun lisäksi. Alustava ohjelma on täällä.

Maijastina Kahlos

Mainospalana tässä tietoa uusimmasta Pompeji-tutkimusesta Helsingissä 21.-23.10.2009.
Ke 21.10.2009 klo 18 Helsingin yliopisto, Porthania, sali II (Yliopistonkatu 3) Antero Tammiston esitelmä ”Pompejin tuhosta 1930 vuotta - mitä Vesuviuksen purkauksesta 79 jKr. nykyisin tiedetään?”

To 22.10.2009 klo 17 Helsingin yliopisto, Porthania, sali II (Yliopistonkatu 3) John R. Clarken (University of Texas) esitelmä ”Reconstructing the Villa of Poppaea at Torre Annunziata: The Methodologies of the Oplontis Project”.

Ja sokerina pohjalla: Anu Koponen väittelee tohtoriksi väitöskirjalla Vitruvius and the Domestic Fantasy World. Roman Wall Paintings in their Architectural Context. Pe 23.10.2009 klo 12 Teknillinen korkeakoulu, Otaniemi, Päärakennus, sali E (Otakaari 1, Espoo), vastaväittäjänä Prof. John R. Clarke (University of Texas).

Paljon onnea!

Vesa Haapalan runokokoelma Termini (Otava 2009) tarjoaa antiikista ja Roomasta kiinnostuneille monenlaisia herkullisia täkyjä ja kiinnostavia silmäyksiä.

Terminissä ollaan matkalla monella tasolla, Roomassa, ihmiskunnan historiassa, kirjallisuudessa, ihmiskehossa, runokokoelman synnytyksessä.

Kokoelman yksi parhaimmista runoista on ”Sokrates”, jossa selviää (vihdoin) mitä historia on:

”Mitä on historia? Esineitä, joita kannetaan taitsemme, ja jotkut kantajista puhuvat ja toiset ovat vaiti.” (Vesa Haapala, Termini, 2009, s. 45)