2. luento

Luentomatskut

Vieraat jumalat

Tasavallan aikana ja keisarikaudella monet vieraat jumalat muuttuvat ”roomalaisiksi”.
Marja-Leena:
Karthagon Tanit kutsuttiin (evocatio) roomalaisten puolelle: Iuno Caelestis.
Magna Mater tuotiin Roomaan, senaatin päätöksellä (senatus consultum).

Kaikenlainen liikkuvuus: siirtokunnat, kauppa, jne.
Rooman armeija levitti paikallisia kultteja ympäri valtakuntaa.
Armeijan mukana monet kultit tulivat myös pääkaupunkiin.

Keisariaikana jotkut jumalat pääsivät keisareiden suosioon.
Esimerkkinä Isis

Jotkut jumalat yhdistettiin epiteetein ja attribuutein roomalaisiin jumaliin.
Paikalliset Juppiterit:
Iuppiter Optimus Maximus yhdistettiin paikalliseen Baal-jumalaan Baalbek-Heliopoliksessa: Iuppiter Heliopolitanus
Dolikhen Zeus yhdistettiin Iuppiter Capitolinukseen: Iuppiter Dolichenus.

Interpretatio Romana
Esim. kelttiläisten jumalien interpretatio Romana:
Teutates yhdistettiin Mercuriukseen (tai Marsiin),
Taranis Juppiteriin (tai Dis Pateriin tai Silvanukseen),
Esus Marsiin (tai Mercuriukseen),
Sucellus Juppiteriin,
äitijumaluuksia eri jumalattariin
Itämaiset kultit – nimitys
Franz Cumont: alkoi puhua itämaisista uskonnoista antiikissa ”religions orientales”. Tällä hän tarkoitti egyptiläisiä, syyrialaisia ja vähäaasialaisia kultteja, jotka levisivät Roomaan ja Rooman valtakunnan länsiosiin.
(Cumont jätti ulkopuolelle kristinuskon ja juutalaisuuden).

Isis ja Serapis
Kybele (Meter Megale, Magna Mater, Cybele) ja Attis (fryygialainen). Fryygia Vähän-Aasian luoteisosassa.
Atargatis (Dea Syria) syyrialainen äitijumalatar ja hedelmällisyysjumalatar, jota roomalaiset kutsuivat nimellä Dea Syria. (Myös nimellä Atagartis) (liittyi usein foinikialaiseen Astarte-Afroditeen, kreikkalaiseen Heraan ja fryygialaiseen Kybeleen)
Astarte-Afrodite – Adonis
Heliopoliksen Baal-jumaluudet
Myös Dionysoksen mysteerit (traakialais-fryygialainen alkuperä)
Mithras
Egyptiläis- ja babyloniasperäinen magia ja astrologia mukana.

Termi ”itämaiset uskonnot” vakiintui antiikintutkimuksen käyttöön. M.J. Vermaseren erityisesti vakiinnutti.
Termin ongelmia R. Turcanin mukaan (hän käyttää itsekin termiä ”cultes orientaux”:
1) Se rajoittuu vain ”pakanallisiin” kultteihin ja uskontoihin.
2) Termiin voi sisältyä oletus, että nämä uskonnot tuotiin sellaisenaan ja että ne pysyivät jotenkin ”puhtaan itämaisina” Rooman länsiosissa. (Tällainen näkemys on historiaton).
Uskonnot ja jumalat roomalaistuivat
3) Termiin liittyy taipumus yksinkertaistaa ja luokitella uskonnot yhteen homogeeniseen ryhmään mysteeriuskonnot tai pelastususkonnot. (Jolloin ne vastasivat samanlaisin tavoin samanlaisiin tarpeisiin kuin kristinuskon eri muodot).
On ollut taipumus nähdä itämaiset uskonnot yhtenä blokkina, jossa kaikilla on samat piirteet: mysteeriuskonto, jossa oppi sielusta, joka vapautuu kuolemansa jälkeen kehon siteistä ja nousee autuaaseen taivaalliseen ikuisuuteen.

Antiikin uskontojen yleisesityksissä (ja tutkimuksissakin?) toistuvasti esiintyvä ajatus: roomalainen yhteiskunta keisariajalla ja yleinen kehitys synnyttivät tarpeen ja suosion itämaisille mysteeriuskonnoille. Klisee: Raskaassa ja ankeassa maailmassa itämaiset uskonnot olivat vetosivat ihmisiin. Niiden uskonnolliset menot nostattivat voimakkaita tunteita. Pakoa ankarasta todellisuudesta lohduttavien uskontojen pariin. (Tässä implisiittisesti oletetaan, että roomalainen valtiollinen uskonto tai kreikkalaisten polisten kultit eivät enää nostattaneet tunteita).

Tarkennuksia: Itämaiset uskonnot eivät syrjäyttäneet valtiollista uskontoa tai polisten kultteja: piirtokirjoituksia edelleen myös ns. perinteisille jumalille.

Pelastususkonnot ja –jumalat
Soteriologia: soter – pelastaja.
Itämaisissa uskonnoissa luvattiin erilaisia ”pelastumisen” muotoja ja näkemyksiä ”pelastumisesta”.
Aina emme voi tietää tarkkaan, millaisesta pelastumisesta teksteissä puhutaan. Mysteereistä tiedetään usein hyvin vähän (ne olivat mysteerejä!)
Isis, Mithras, Kybele/Magna Mater ja syyrialaiset Baal-jumaluudet: lupasivat sielulle varmuutta sekä sisäistä että ulkoista.
Myytit Osiriksen kuolema ja paikkaaminen ja herääminen kuolleista (Isiksen kultti) tai Attiksen uudelleenherääminen (Kybelen kultti) toimivat lupauksina kuoleman voittamisesta. Myyttien uudelleen ja uudelleen esittäminen jokavuotisissa rituaaleissa.

Kasvillisuuden vuosittainen kuolema ja hedelmällisyyden jumaluuden kuolema on mytheemi, joka esiintyy kaikkialla Välimeren maailmassa. Esimerkkejä.
Osiris, jonka palat Isis kerää, herää kuolleista.
Dionysos/ Zagreus, jonka titaanit hakkelevat kappaleiksi.
Kybelen rakastettu Attis, joka kastroi itsensä, kuolee ja herää henkiin.
Vastaavat kärsimysnäytelmät ja ylösnousemukset Syyro-Palestiinan alueella.
Demeter ja Persefone (Kore) Eleusiin mysteereissä
Keisarikaudella universaalijumaluuksien nousu
Universaali, omnipotentti jumaluus, joka on koko maailman valtias, hallitsee koko elollista ja elotonta ja tähtien maailmaa: esim. Isis, Mithras, Iuppiter Dolichenus,

Tässä on nähty yhteys siihen, että Rooman valtakuntaa (ainakin teoriassa) hallitsi keisari, koko oikoumenen yksinvaltias.
Isis ja eyptiläiset jumaluudet
Hellenistisellä kaudella hellenisoituneet egyptiläiset jumalat.
Isis ja Osiris.
Isiksen tunnuksina kuunsirppi ja sistrum (helistinsoitin).
Serapis/Sarapis hellenistisellä ajalla muotoutunut synkretistinen jumaluus.
Ptolemaios I 367-282 e.a.a – muodosti valtiollisen kultin, Osiriksen, Apiksen, Zeuksen, Asklepioksen ja Hadeksen piirteitä yhdistelemällä, parrakas Zeusmainen hahmo. Serapeion Aleksandriassa. Egypt. Osor-Hapi = Osiris-Apis. Kuoleman ja kuolemanjälkeisen elämän, hedelmällisyyden ja maanviljelyksen jumala.

Egyptiläisperäiset jumalat Roomassa ja Ostiassa ja Pompejissa, runsaasti Isis-piirtokirjoituksia

Egypti edusti roomalaisille eksotiikkaa, samalla riippuvuus Egyptin viljasta – egyptiläisiä jumalia välillä karsastettiin, välillä palvottiin, harvinaisen ambivalentti suhtautuminen.
Esimerkiksi kirjallisuudessa pilkataan egyptiläisiä eläinhahmoisia jumaluuksia ja pidetään tätä kaiken hulluuden huippuna.
Esimerkkinä kielteisestä suhtautumisesta: Vergiliuksen Aeneiksessa 8.698: latrator Anubis

Isiksen ja Serapiksen kultti osana politiikkaa: toisen triumviraatin jäsenet (Octavianus, Antonius ja Lepidus) 43 e.a.a. päättivät Isiksen ja Serapiksen temppelin rakentamisesta Roomaan.
(Isiksen kultti liittyi myös tasavallan lopun ajan poliittisiin levottomuuksiin ja mellakoihin).
Myöhemmin Octavianus-Augustus kääntyi egyptiläisiä jumaluuksia vastaan, osana taistelua Kleopatraa ja Marcus Antoniusta vastaan n. 31 e.a.a.

Caligula suosi egyptiläisiä jumalia. (Esim. rakennutti uudestaan Iseumin Campus Martiuksella, Iseumin, jonka Tiberius oli hävittänyt).
Otho osallistui Isiksen kulkueisiin.
Vespasianus, joka huudettiin keisariksi Aleksandriassa, esiintyi Serapiksen suojeluksessa. Vespasianus ja Titus esiintyivät Isiksen suojeluksessa (viettivät yön Isiksen pyhäkössä Campus Martiuksella ennen triumfiaan).
Hadrianuksen Serapeum Tiburin huvilalla (nyk. Tivoli).

Isis ym. jumaluudet yksityisessä uskonnonharjoituksessa, Aventinuksen graffiti, piirtokirjoitukset, runoilijoiden maininnat (Tibullus,

Myytti:
Plutarkhoksen ”Isiksestä ja Osiriksesta”
Plutarkhos n. 45-n.125
Myytin selostus ja myytin allegorinen tulkinta.
Plutarkhos selittää myös erilaisia versioita ja tulkintoja, joita hänen aikanaan kiersi.
Typhon (Seth) tappaa Osiriksen ja pilkkoo kappaleiksi, heittää arkussa Niiliin.
Isis suree ja etsii Osirista. (vrt. Demeter etsii Koreta).
Isis kerää Osiriksen ruumiin kappaleet ja hautaa ne yksitellen.
Osiris tulee kuolleiden valtakunnasta auttamaan poikaansa Horusta taistelussa Typhon/Sethiä vastaan.
(Toisten versioiden mukaan Osiris nousee kuolleista)
Isiksen ja Osiriksen poika Horus käy taisteluun Typhon/Sethiä vastaan ja voittaa.
Plutarkhoksen allegorinen tulkinta: Osiris elämää luova kosteus/vesi, Seth/Typhon kuolemaa tuottava kuivuus. Isis äitijumalatar, luonnon naisellinen prinsiippi.

Isis universaalina jumaluutena, joka on kaikkea mahdollista.
Aretalogiat eli jumaluuden voiman ja erinomaisuuden julistukset, hymnit
arete – hyve, voima, erinomaisuus, mahtavuus (vrt. lat. virtus)

Tunnetaan useita aretologioita: kreikaksi Androksesta, Iokselta, Nysasta, Kymestä.

Aretalogia Kymestä (Vähässä-Aasiassa), piirtokirjoitus 100-luvulta j.a.a:

”Olen antanut ja määrännyt ihmisille lait, joita kukaan ei voi muuttaa. LAINANTAJA
Olen Kronoksen vanhin tytär.
Olen kuningas Osiriksen vaimo ja sisko.
Olen se, joka keksin viljan ihmisille. VILJANKASVUN JUMALUUS
Olen kuningas Horuksen äiti.
Olen se, joka nousee Siriuksena (Koirantähtenä).
Olen se, jota naiset kutsuvat jumalattareksi.
Minulle on Bubastoksen kaupunki rakennettu.
Olen erottanut maan taivaasta. LUOJAJUMALUUS
Olen osoittanut tähtien reitit. KOSMINEN LUOJAJUMALUUS
Olen määrännyt auringon ja kuun kulun. KOSMINEN LUOJAJUMALUUS
Olen keksinyt merenkulun.
Olen tehnyt oikeuden vahvaksi.
Olen saattanut naisen ja miehen yhteen.
Olen määrännyt naisen synnyttämään kymmenennellä kuulla.
Olen määrännyt lapset rakastamaan vanhempiaan.
Olen määrännyt rangaistuksen niille, jotka eivät osoita kiintymystä vanhemmilleen.
Olen veljeni Osiriksen kanssa tehnyt lopun ihmissyönnistä.
Olen paljastanut mysteerit ihmisille.
Olen opettanut ihmiset kunnioittamaan jumalien kuvia.
Olen perustanut jumalien pyhäköt.
Olen tehnyt lopun tyrannien vallasta.
Olen tehnyt lopun murhaajista.
Olen määrännyt naiset miesten rakastamiksi.
Olen tehnyt oikeudesta kultaa ja hopeaa voimakkaamman.
Olen määrännyt, että totuutta on pidettävänä hyvänä.
Olen säätänyt avioliittosopimukset.
Olen asettanut kreikkalaisille ja barbaareille heidän kielensä.
Olen tehnyt hyvän ja pahan luonnostaan erotettaviksi.
Olen määrännyt, ettei mitään ole kunnioitettava enemmän kuin valaa.
… jne. jne.
Minä olen sodan kuningatar.
Minä olen ukkosen kuningatar.
Minä nostan meren ja rauhoitan sen.
Minä olen auringon säteissä.
Minä seuraan auringon kulkua.
Mitä minä päätän, se tapahtuu.
Minuun kaikki liittyy.
… jne. jne.
Minä olen voittanut Kohtalon.
Minua Kohtalo kuuntelee / tottelee.

Apuleiuksen kuvaus romaanissa Metamorphoses (suom. Kultainen aasi).
Päähenkilö Lucius (joka on muuttunut aasiksi) kokee kääntymyksen Isiksen kulttiin. Hänet initioidaan kulttiin ja hän muuttuu takaisin aasista ihmiseksi (voi katsoa symbolisoivan uudelleensyntymistä).
Isiksen ylipappi sanoo Luciukselle: ”Sinä olet saapunut Rauhan satamaan ja Armon alttarille”.

Isiksen ilmestys Luciukselle.
Isis julistaa omaa erinomaisuuttaan (vrt. aretalogiat), esim:

”Minun jumaluuttani palvotaan monin tavoin, erilaisin menoin, ja minua kunnioitetaan kaikkialla maailmassa useilla eri nimillä”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.