1. luento

1. LUENNON POWERPOINT MATSKUT 

”Antiikin uskonnot ei olleet hengellisesti vähemmän rikkaita, eivät intellektuaalisesti vähemmän monimutkaisia ja järjestäytyneitä kuin nykyiset uskonnot. Ne olivat toisenlaisia.”
(”… Les religions antiques ne sont ni moins riches spirituellement, ni moins complexes et organisées intellectuellement que celles d’aujourd’hui. Elles sont autres”.)
J.-P. Vernant, Mythe et religion en Grèce ancienne 1990

Yrityksiä määritellä uskonto

  • joukko käsityksiä, jotka koskevat jotakin oliota (todellista tai kuviteltua), henkilöä (todellista tai kuviteltua) tai todellisuuskäsitystä, jonka katsotaan olevan yliluonnollinen, pyhä tai jumalallinen sekä (mahdollisesti) näihin käsityksiin liittyviä moraalisääntöjä, arvoja, yhteiskunnallisia laitoksia ja rituaaleja
  • ”vakava sosiaalinen suhtautuminen voimaan tai voimiin, joilla uskotaan olevan valta ihmisten kohtaloihin”
  • ”elämäntapa, joka niistä, jotka sitä tunnustavat, tuntuu perimmäiseltä, mahdottomalta hylätä ja kaikkein tärkeimmältä asialta, joka ohjaa heidän elämäänsä”

Uskonnon määrittelyn vaikeus

  • uskonnoilla ei näyttäisi olevan yhteistä nimittäjää, yhtä ominaisuutta, joka esiintyisi samanlaisena kaikissa uskonnoissa
  • uskontojen välillä ”perheyhtäläisyys”? Uskonnot ovat ilmiöinä koostumia, joilla on sekä samankaltaisia että erilaisia piirteitä.

lat. religio

palvelus, velvollisuus, tunnollisuus, vala, sopimus
religio monissa yhteyksissä, viittaa
-ihmisten ja jumalien välisiin suhteisiin
-mutta myös ihmisten keskinäisiin suhteisiin.
Cicero (De natura deorum 2.8) religio: cultus deorum

lat. superstitio
Sopimaton, järjetön, liiallinen, vääristynyt
Superstitiona pidettiin
liiallista jumalien pelkoa,
herkkäuskoisuutta,
laitonta ennustamista ja taikuutta
kansanomaisia tapoja
vieraat kultit
vieraiden kansojen uskontoja

Roomalainen itseymmärrys

Uskonnollisin kansa (Cicero nat. 2.3)

Romulus ensimmäisenä uskonnon säätelijänä (kalenteri, pomerium)
Numa Pompilius roomalaisen uskonnon perustajana (pappiskollegiot, kalenteri)

Cicero, De natura deorum ym
Marcus Terentius Varro, Antiquitates rerum humanarum et divinarum
Ovidius, Fasti
Euhemeristinen teoria (Ennius käänsi Euhemeroksen latinaksi)
Seneca, De superstitione

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.