Livius ja Numa Pompiliuksen uskonnolliset uudistukset

MATERIAALIA TEKSTIKURSSILLE USKONNOT ROOMAN VALTAKUNNASSA – TEKSTIT 

Itseymmärrys, uskontohistoria
Roomalaisen uskonnon selittäminen Numa Pompiliuksen uudistuksilla

• Livius 1.19.6-1.20.7

[19] Qui regno ita potitus urbem novam conditam vi et armis, iure eam legibusque ac moribus de integro condere parat.

Näin kuninkaanvallalla hankittuaan/saatuaan haltuunsa uuden kaupungin, joka oli voimalla ja aseilla perustettu, hän valmistautui (hist. prees.) perustamaan sen uudestaan oikeudella ja laeilla ja tavoilla.

potior 4. – vallata, anastaa, saavuttaa
de integro – uudestaan

Quibus cum inter bella adsuescere videret non posse—quippe efferari militia animos—, mitigandum ferocem populum armorum desuetudine ratus, Ianum ad infimum Argiletum indicem pacis bellique fecit, apertus ut in armis esse civitatem, clausus pacatos circa omnes populos significaret.

Kun hän näki, ettei hän pystynyt totuttamaan näihin (lakeihin ja tapoihin) sotien keskellä – koskapa sotapalvelus raaistutti (infinitivus historicus) mielet – arveltuaan, että raivoisan kansan (olevan) pehmennettävissä aseiden vieraannuttamisesta, hän teki Januksen (=Januksen temppelin) sodan ja rauhan merkiksi Argiletumin alapäähän, jotta osoittaisi auki olevana valtion olevan aseissa, kiinni olevana kaikkien kansojen ympärillä (olevan) rauhoitettuja.

assuesco, assuevi, assuetum + abl. /dat. – tottua, totuttaa
reor, ratus sum 2. – laskea, arvella
Argiletum – vanha tie; myös alue Forum Romanumin koillispuolella
index – ilmoittaja, osoittaja, tunnusmerkki

[—]

Qui cum descendere ad animos sine aliquo commento miraculi non posset, simulat sibi cum dea Egeria congressus nocturnos esse; eius se monitu quae acceptissima dis essent sacra instituere, sacerdotes suos cuique deorum praeficere.

Kun se (=pelko) ei voinut laskeutua mielten luo ilman jotakin sepitettä ihmeestä, hän teeskenteli, että hänellä oli yöllisiä tapaamisia jumalatar Egerian kanssa; että hän perusti tämän neuvosta/käskystä riitit, jotka olivat sopivimmat jumalille; että hän asetti omat pappinsa kullekin jumalista.

Atque omnium primum ad cursus lunae in duodecim menses discribit annum; quem quia tricenos dies singulis mensibus luna non explet desuntque sex dies solido anno qui solstitiali circumagitur orbe, intercalariis mensibus interponendis ita dispensavit, ut vicesimo anno ad metam eandem solis unde orsi essent, plenis omnium annorum spatiis dies congruerent.

Ja kaikista ensimmäiseksi (=aivan ensimmäiseksi) hän jakoi vuoden kahteentoista kuukauteen kuun kierron mukaan. Koska kuu ei täytä kolmeakymmentä päivää yhdessä kuukaudessa ja kuusi päivää puuttuu täydestä vuodesta, joka kulkee ympäri päivänseisauksellisen kehän, hän järjesti sen (=vuoden) laittamalla väliin ”karkaus”kuukaudet niin, että päivät sopisivat yhteen/osuisivat yhteen kahdentenakymmenentenä vuonna auringon saman aseman kanssa, josta ne ovat alkaneet – kaikkien vuosien aikamäärien ollessa täynnä.

intercalaris, e – väliinpistettävä, karkaus- <- inter-calo – (kuuluttamalla) pistää väliin

Idem nefastos dies fastosque fecit quia aliquando nihil cum populo agi utile futurum erat.

Samoin hän teki/perusti kielletyt ja sallitut päivät, koska oli oleva hyödyllistä, että aika ajoin ei mitään toimitettu ihmisten kanssa.

dies fastus – päivä, jolloin sai käydä kauppaa, tehdä sopimuksia
dies nefastus – päivä, jolloin ei saanut käydä kauppaa, tehdä sopimuksia

[20] Tum sacerdotibus creandis animum adiecit, quamquam ipse plurima sacra obibat, ea maxime quae nunc ad Dialem flaminem pertinent.

Sitten hän siirsi mielensä (=huomionsa) pappien valitsemiseen/perustamiseen, vaikka hän itse hoiti useimpia riittejä/uskonnollisia toimituksia, erityisesti niitä, jotka nyt kuuluvat Juppiterin flamen-papille.

Flamen, flaminis – pappi (eri jumalien, tärkeimmät Juppiterin, Marsin, Quirinuksen, myös alempia flameneita).
Dialis – Juppiterille kuuluva <– Dies-piter (taivaallisen valon isä) = Juppiter Flamen Dialis – Juppiterin ylipappi (ei saanut ratsastaa, ei nähdä aseistettuja sotilaita, vannoa, koskettaa vainajaa, saada avioeroa jne. täydellinen luettelo Aulus Gelliuksella 10.15).

Sed quia in civitate bellicosa plures Romuli quam Numae similes reges putabat fore iturosque ipsos ad bella, ne sacra regiae vicis desererentur flaminem Iovi adsiduum sacerdotem creavit insignique eum ueste et curuli regia sella adornavit.

Mutta koska hän arveli, että sotaisessa valtiossa tulisi olemaan (inf. fut.) enemmän Romuluksen kuin Numan kaltaisia kuninkaita ja että he itse tulisivat menemään (inf. fut.) sotiin, hän perusti/valitsi Juppiterin vakinaisen papin ja koristeli/varusti hänet huomattavalla vaatteella ja kuninkaallisella virkaistuimella, jottei hylättäisi kuninkaan viran (=virkaan kuuluvia) riittejä.

Huic duos flamines adiecit, Marti unum, alterum Quirino, virginesque Vestae legit, Alba oriundum sacerdotium et genti conditoris haud alienum.

Tähän hän lisäsi kaksi flamenia, yhden Marsille, toisen Quirinukselle, valitsi/poimi neitsyet Vestalle /Vestan neitsyet, Albasta periytyvän/nousevan pappeuden ja tuskin (=eikä) perustajan suvulle vieraan.

sacerdotium – pappeus
Vestan alkuperä: viittaa siihen, että myytin mukaan Romuluksen äiti oli Vestan papitar Alba Longassa.

His ut adsiduae templi antistites essent stipendium de publico statuit; virginitate aliisque caerimoniis venerabiles ac sanctas fecit.

Näille (=neitsyeille), jotta nämä olisivat temppelin vakinaisia hoitajia/papittaria, hän määräsi palkan julkisesta (rahastosta); hän teki (heidät) kunnioitettaviksi ja pyhiksi neitsyydellä (=neitsyyslupauksella) ja muilla seremonioilla.

sanctus – pyhä, koskematon, ihmisistä, sopimuksista. Eri tavalla pyhä kuin sacer, sacra, sacrum – joka on myös pyhä, myös kirottu; jumalille kuuluvaa, jumalille vihittyä. Sacer kuuluu jumalalliseen piiriin, sanctus osittain jumalalliseen, mutta myös inhimilliseen.

Salios item duodecim Marti Gradiuo legit, tunicaeque pictae insigne dedit et super tunicam aeneum pectori tegumen; caelestiaque arma, quae ancilia appellantur, ferre ac per urbem ire canentes carmina cum tripudiis sollemnique saltatu iussit.

Samoin hän valitsi kaksitoista salii-pappia Mars Gradivukselle, antoi (näille) kirjaillut tunikat (virka)merkiksi ja tunikan päälle pronssisen suojuksen rinnalle (=rintasuojuksen). Hän määräsi (näitä) kantamaan taivaallisia aseita, joita kutsuttiin ancile-kilviksi, ja kulkemaan kaupungin läpi laulaen lauluja sotatanssien ja juhlallisen tanssin kera.

Salii, Saliorum – ”hyppelijät”, tanssijat, asetanssia esittävät papit. Yksi pappiskollegio olivat Mars Gradivuksen salii. Vanhempi Palatini 12 Marsille, nuorempi Collini 12 Quirinukselle). Myös muille jumalille (Hercules) ja muissa kaupungeissa.
Ancile, ancilia – kahdeksikon muotoinen pronssikilpi. Myytin mukaan yksi ancile-kilpi oli pudonnut Numalle taivaasta. Numa teetti 11 samanlaista, salii-papit vartioivat niitä Regiassa.
carmina (carmen Saliare) – Salii-pappien lauluja on säilynyt kirjallisuudessa, säilyttäneet arkaaisen muotonsa: vanhaa arkaaista latinaa.
tripudium – rituaalinen kolmiaskelinen sotatanssi

Pontificem deinde Numam Marcium Marci filium ex patribus legit eique sacra omnia exscripta exsignataque attribuit, quibus hostiis, quibus diebus, ad quae templa sacra fierent, atque unde in eos sumptus pecunia erogaretur.

Sitten hän valitsi pontifex-papiksi Numa Marciuksen, Marcuksen pojan, senaattorien joukosta, ja luovutti hänelle kaikki jäljennetyt ja luetteloidut riitit (=luettelon), siitä millä uhrieläimillä, minä päivinä, minkä pyhän alueen luona riitit tapahtuisivat, sekä mistä niihin kustannusten rahat maksettaisiin.

hostia – uhrieläin
templum – pyhä alue, vihitty paikka, pyhäkkö, temppeli. Templum ei ole välttämättä rakennus, vaan pyhä paikka.

Cetera quoque omnia publica priuataque sacra pontificis scitis subiecit, ut esset quo consultum plebes veniret, ne quid divini iuris neglegendo patrios ritus peregrinosque adsciscendo turbaretur; nec caelestes modo caerimonias, sed iusta quoque funebria placandosque manes ut idem pontifex edoceret, quaeque prodigia fulminibus aliove quo visu missa susciperentur atque curarentur.

Hän asetti alle/alisti myös kaikki muut julkiset ja yksityiset pyhät asiat pontifex-papin päätöksille, jotta olisi (auktoriteetti), jolta kansa tulisi tulemaan neuvotuksi (=saamaan neuvoa), ettei mitään jumalallisesta oikeudesta häirittäisi/sotkettaisi laiminlyömällä esi-isien riittejä ja omaksumalla ulkomaisia (riittejä); jotta samoin pontifex opettaisi, ei vain taivaallisia seremonioita, vaan myös hautajaismenoja ja maanien lepyttämisiä, ja mitä salamoilla ja jollakin muulla ilmiöllä lähetettyjä ennemerkkejä otettaisiin/tulkittaisiin sekä hoidettaisiin.

ius divinum – jumalallinen oikeus
Jako jumalalliseen ja inhimilliseen oikeuteen
iusta, orum subst. mon. – mitä velvollisuus vaatii, asianmukaiset menot, vars. hautajaismenot  <- iustus (di) manes – kuolleiden henget prodigium – ennemerkki (hyvä) Viittaa siihen, että ennemerkit oli tulkittava ja toimittava niiden mukaan (esim. lepytysriitein).

Ad ea elicienda ex mentibus divinis Iovi Elicio aram in Aventino dicavit deumque consuluit auguriis, quae suscipienda essent.

Hän vihki alttarin Aventinuksella Juppiter Eliciukselle niiden loitsimiseksi esiin/esiinkutsumiseksi jumalallisista mielistä ja kyseli/tiedusteli jumalalta enteiden katselun avulla, mitä oli tehtävä/toimitettava.

Iuppiter Elicius: Elicius-lisänimen tarkoitus epäselvä: 1) salamassa esille loitsittava (<- elicere – houkutella ulos, loitsia ulos, herättää, synnyttää, saada virtaamaan). Livius: saada esiin jumalallinen neuvo; 2) saada vesi virtaamaan. augurium – enteiden katselu, ennustus, ennustustaito

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.