Cicero ja roomalainen religio

MATERIAALIA TEKSTIKURSSILLE USKONNOT ROOMAN VALTAKUNNASSA – TEKSTIT 

Roomalainen itseymmärrys:
Mitä religio on?

  • Cicero De natura deorum 3.5

(HUOMIO! NÄITÄ KÄÄNNÖKSIÄ EI OLE EDES YRITETTY ESITTÄÄ KAUNIILLA SUJUVALLA SUOMEN KIELELLÄ, VAAN TARKOITUKSENA ON VAIN AVATA LATINAN RAKENTEITA!)

De natura deorum, kirjoitettu v. 45 e.a.a. (Cicero kuoli 43 e.a.a.)
Kuvitteellinen keskustelu roomalaisesta uskonnosta ja jumalista. Keskustelijoina Cotta (akad.), Balbus (stoal.), Velleius (epik.). Omistettu Brutukselle (Caesarin murhaajalle).

Tum Cotta ”Optime”, inquit; ”quam ob rem sic agamus, ut nos ipsa ducit oratio. Sed antequam de re, pauca de me.

Silloin Cotta sanoi: ”Mainiota, sen vuoksi edetkäämme niin kuin itse keskustelu/puhe ohjaa meitä. Mutta ennen kuin asiasta (puhun), (kerron) vähän itsestäni.

C. Aurelius Cotta (joka puhuu tässä, syntynyt v. 124 e.a.a), edustaa ns. akatemialaista filosofista koulukuntaa (jonka merkittävin filosofi oli Karneades 214-129).

Non enim mediocriter moveor auctoritate tua, Balbe, orationeque ea, quae me in perorando cohortabatur, ut meminissem me et Cottam esse et pontificem; quod eo, credo, valebat, ut opiniones, quas a maioribus accepimus de dis immortalibus, sacra, caerimonias religionesque defenderem.

Sillä, Balbus, minua ei keskinkertaisesti vaikuteta sinun arvovaltasi toimesta (=sinun arvovaltasi vaikuttaa minuun suuresti) ja sen puheen toimesta, joka minua (puheen) lopussa kehotti/muistutti, että muistaisin olevani sekä Cotta että pontifex-pappi; sen tähden – uskon – (se puhe) vaikutti/oli vahva/kehotti siihen, että minun pitäisi puolustaa kuolemattomista jumalia koskevia näkemyksiä, pyhiä toimituksia, seremonioita ja riittejä/uskonnollisia käytäntöjä, jotka olemme saaneet esivanhemmilta.

Cotta ja pontifex: käsitykset filosofina ja käsitykset room. uskonnon pappina
opinio – mielipide, käsitys. Filos. vrt. kreikan doksa
maiores – roomalaisille hyvin tärkeä: mos maiorum
sacra – pyhät asiat, toimitukset = uskonto
religiones – tässä nyt monikossa: uskonnolliset toimitukset, riitit

Ego vero eas defendam semper semperque defendi nec me ex ea opinione, quam a maioribus accepi de cultu deorum inmortalium, ullius umquam oratio aut docti aut indocti movebit.

Mutta minä puolustan (fut.) niitä aina ja olen aina puolustanut, eikä kenenkään oppineen tai oppimattoman puhe liikuta (fut.) minua koskaan siitä käsityksestä, jonka olen saanut esivanhemmilta kuolemattomien jumalien kultista/palvonnasta.

cultus – palvonta, kultti
Cicero: religio, id est, cultus deorum

Sed cum de religione agitur, Ti. Coruncanium, P. Scipionem, P. Scaevolam pontifices maximos, non Zenonem aut Cleanthen aut Chrysippum sequor habeoque C. Laelium augurem eundemque sapientem, quem potius audiam dicentem de religione in illa oratione nobili quam quemquam principem Stoicorum.

Mutta kun on kyse uskonnosta, seuraan Ti. Coruncaniusta, P. Scipiota ja P. Scaevolaa, ylipappeja, en Zenonia, Kleanthesta tai Khrysipposta, ja otan/pidän (parempana/auktoriteetina) C. Laeliusta auguuria ja samaista viisasta, jota mieluummin kuuntelen, kun hän puhuu uskonnosta siinä jalossa puheessa, kuin ketä tahansa stoalaisten johtajaa.

Coruncanius, Scipio, Scaevola – kuuluisia pontifexeina toimineita aristokraatteja.
Zenon (342-270), Kleanthes (331-251), Khrysippos (280-206), kuuluisia stoalaisia, joihin Cicero viittaa paljon tässä teoksessa ja muuallakin.

Cumque omnis populi Romani religio in sacra et in auspicia divisa sit, tertium adiunctum sit, si quid praedictionis causa ex portentis et monstris Sibyllae interpretes haruspicesve monuerunt, harum ego religionum nullam umquam contemnendam putavi mihique ita persuasi, Romulum auspiciis, Numam sacris constitutis fundamenta iecisse nostrae civitatis, quae numquam profecto sine summa placatione deorum inmortalium tanta esse potuisset.

Ja kun/koska Rooman kansan koko uskonto on jaettu pyhiin toimituksiin/riitteihin ja (lintu)enteisiin, (ja) kolmantena on lisätty (vielä), jos jotakin/mitä tahansa Sibyllan tulkitsijat (=oraakkelit) ja haruspeksit kehottivat ennustamisen vuoksi enteistä ja ennemerkeistä, niin näistä riiteistä/pyhistä asioista minä en koskaan pitänyt mitään halveksittavana ja olen niin vakuuttunut siitä, että Romulus perustamalla (lintu)enteet, Numa (Pompilius) (perustamalla) pyhät toimitukset laskivat meidän valtiomme perustukset, valtion, joka ei koskaan todellakin/varmasti olisi voinut olla niin suuri ilman kuolemattomien jumalien ylintä/parhainta lepytystä.

auspicium – enne, erit. lintujen lentoon liittyvä enne, hyvä enne
portentum – ennemerkki, huono enne
ostentum – ennemerkki
mihi persuasum est + a.c.i. – olen vakuuttunut jostakin < persuadeo –taivuttaa iacio, ieci, iactum – heittää, kylvää, perustaa, laskea (perustus) placatio – lepytys, sovitus <- placo – lepyttää, sovittaa

Maijastina Kahlos

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.