Luvut 16-18

Lactantius, De mortibus persecutorum Opetus kevät 2008 Maijastina Kahlos

[16]

HYPÄTÄÄN YLI Referaatti: Lactantius kuvaa lisää vainoa, mainitsee mm. Bithynian käskynhaltijaa Hierokleen (joka on tod. näk. sama kuin kirjoittaja Hierokles), joka on “auctor et consiliarius ad faciendam persecutionem”. Lactantius lohduttaa monisanaisesti vainottuja kristittyjä ja puhuu lopullisesta voitosta. Kristityt nousevat lopullisina voittajina. Vaino on ihana näytäntö jumalalle: “Quam iucundum illud spectaculum deo fuit”. Tämä on todellinen voitto: verus triumphus. Tällaista on olla jumalan oppilas ja Kristuksen sotilas: “Hoc est esse discipulum dei, hoc est militem Christi”

[17]

HYPÄTÄÄN YLI: Referaatti: Diocletianuksen felicitas hylkää hänet (Lactantiuksen kaavan mukaisesti). Hän käy Roomassa viettämässä 20-vuotisen hallintonsa juhlaa (vicennalia). Diocletianus sairastuu, lievään mutta yhä pahenevaan sairauteen. Sairaus pahenee niin pahaksi, että pelätään hänen kuolevan ja jopa huhutaan hänen kuolleen, kunnes hän ilmestyy taas julkisuuteen. Hän ei parane koskaan kunnolla.
[18]
Vallanhimoinen Galerius vaatii, että Diocletianus luopuu keisariudesta. Asiasta käydään neuvotteluja. Galerius todella painaa päälle, Diocletianus kuvataan heikkona vanhuksena, joka antaa periksi. Neuvotteluja käydään vallansiirrosta.

8 Supererat ut communi consilio omnium Caesares legerentur.
Oli jäljellä se, että kaikkien yhteisellä neuvonpidolla/päätöksellä Caesarit valittaisiin.

Supersum – olla jäljellä
Lego, legi, lectum – poimia, valita; lukea
Ideana oli siis, että kun Diocletianus ja Maximianus vetäytyvät “eläkkeelle”, heidän tilalleen Augustuksiksi nousevat Galerius ja Constantius, ja Caesareiksi valitaan uudet miehet.

”Quid opus est consilio, cum sit (konj. prees.) necesse illis duobus placere quicquid nos fecerimus (konj. perf.)?”
(Galerius sanoi): “Mitä tarvetta on neuvottelulla/neuvonpidolla, kun on välttämätöntä että noita kahta miellyttää mitä tahansa me olemme tehneet (=päättäneet)?”

sit (konj. prees. samanaikainen toiminta) – fecerimus (konj. perf. aikaisempi toiminta)
opus est – on tarpeen + abl. (harv. gen.)
mihi placet – minua miellyttää

”Ita plane. Nam illorum filios nuncupari necesse est.”
(Diocletianus sanoi): “Kyllä varmasti/selvästi. Sillä on välttämätöntä nimittää/valita heidän poikansa”.

nuncupo 1 – lausua, ilmoittaa, nimittää
Lactantius olettaa, että vallanvaihto tapahtuu isältä pojalle. Huom. kuitenkin: Diocletianuksen systeemissä ei ollut tällaista perintöjärjestystä isältä pojalle!
Yrittääkö tässä Lactantius legitimoida myöhemmin hallitsijaksi (ja ainoaksi hallitsijaksi) nousevan Konstantinuksen asemaa. (Konstantinuksen nousua on tutkimuksessa myös pidetty vallananastuksena).

Erat autem Maximiano Maxentius, huius ipsius Maximiani gener, homo perniciosae ac malae mentis (gen. qual.), adeo superbus et contumax, ut neque patrem neque socerum solitus sit (SP) adorare, et idcirco utrique invisus fuit.
Mutta oli Maximianuksella poika Maxentius, tämän itsensä Maximianuksen (=Galeriuksen) vävy, mieleltään vaarallinen ja paha ihminen, siinä määrin ylimielinen ja uhmakas, että hänellä ei ollut tapana kunnioittaa isää eikä appea, ja sen vuoksi hän oli molemmille vihattava.

Contumax, acis – uhmaileva, uppiniskainen
Soleo, solitus s. 2 – olla tapana (semidep.)
Adoro 1 – anoa, rukoilla, palvoa, kunnioittaa
Invisus – vihattu, vihattava (< invideo – katsoa karsaasti, vihata)

10 Constantio quoque filius erat (P) Constantinus (S), sanctissimus adulescens et illo fastigio dignissimus, qui (S) insigni et decoro habitu (abl.) corporis et industria militari et probis moribus et comitate singulari a militibus amaretur (P), a privatis et optaretur (P), eratque (P) tunc praesens iam pridem a Diocletiano factus tribunus ordinis primi.
Constantiuksella myös oli poika, Konstantinus, mitä nuhteettomin nuorukainen ja siihen asemaan mitä sopivin/arvollisin, jota ruumiin erinomaisen ja viehättävän ulkomuodon,  sotilaallisen uutteruuden ja kunnollisten tapojen ja erityisen/ainutlaatuisen ystävällisyytensä ansiosta rakastettiin sotilaiden toimesta, yksityisten toimesta myös haluttiin/toivottiin (Caesariksi), ja hän  oli silloin läsnä, jo kauan sitten Diocletianuksen valitsemana ensimmäisen tason/asteen tribuunina.

Sanctus – pyhitetty, pyhä, kunnianarvoisa, nuhteeton, hurskas ym. erinomaista
Sanctissimus adolescens – Cicerolla esiintyvä ilmaisu
Fastigium – kohoaminen, korkeus, asema
Insignis – huomattava, mainio, erinomainen
Decorus – sopiva, arvokas, viehättävä
Habitus, us – hahmo, muoto, ulkonäkö
Industria – toimeliaisuus, uutteruus
Comitas – ystävällisyys, kohteliaisuus
Privatus – yksityishenkilö (subst.)
Opto 1 – valita, toivoa
Tribunus ordinis primi – sotilasvirka: alipäällikkö

11 ”Quid ergo fiet?”
Diocletianus (?) “Mitä siis tulee tapahtumaan?”
– ”Ille” inquit ”dignus non est. Qui enim me privatus contempsit, quid faciet (fut.), cum imperium acceperit (II fut.)?”
(Galerius sanoi), “hän (Maxentius) ei ole sopiva/arvollinen. Sillä hän yksityishenkilönä on halveksinut minua, mitä hän tuleekaan tekemään, kun hän on saanut keisarivallan?”

– “Hic vero et amabilis est et ita imperaturus (partis. fut.), ut patre suo melior et clementior iudicetur (konj. prees).”
Diocletianus: “Tämä (Konstantinus) puolestaan on sekä rakastettava että niin tuleva hallitsemaan, että häntä pidettäisiin isäänsä parempana ja lempeämpänä.”

”Ita fiet (fut.) ut ego non possim facere quae velim. Eos igitur oportet nuncupari qui sint in mea potestate, qui timeant (konj. prees.), qui nihil faciant nisi meo iussu.”
Galerius: “Niin tapahtuu, kun minä en voi tehdä mitä haluan (=Niin tapahtuu vain, jos minä en voi tehdä mitä haluan). Siispä täytyy nimittää heidät, jotka ovat/olkoot minun vallassani, jotka pelkäävät/pelätkööt, jotka eivät tee/saa tehdä mitään paitsi minun käskystäni.

12 – ”Quos ergo faciemus (fut.)?”
Diocletianus: “Keistä siis teemme (Caesarit)?”
– ”Severum” inquit.
“Severuksesta”, Galerius sanoi.
– ”Illumne saltatorem turbulentum, ebriosum, cui nox pro die est et dies pro nocte?”
Diocletianus: “Tuosta levottomasta juoposta tanssijastako, jolle yö on päivän asemesta ja päivä yön asemesta?”

Turbulentus – levoton, myrskyinen
Severus (306-307 Augustuksena), Flavius Valerius Severus, aikaisemmin tuntematon, Illyriasta, nostettiin Caesariksi.

”Dignus” inquit ”quoniam militibus fideliter praefuit, et cum misi ad Maximianum, ut ab eo induatur.”
“(Hän on) arvollinen/sopiva”, Galerius sanoi, “koska hän on johtanut uskollisesti sotilaita, ja kun/koskapa olen lähettänyt (hänet) Maximianuksen luo, jotta hänen toimestaan hänet puettaisiin (purppuraan) (=nostettaisiin keisariksi).

praesum – johtaa, hoitaa (dat.)
induo, indui, indutum 3 – pukea ylle, ottaa

13 – ”Esto. Alterum quem dabis (fut.)?”
Diocletianus: “Olkoon. Toiseksi kenet annat?”
– ”Hunc” inquit, ostendens Daiam adulescentem quendam semibarbarum, quem recens iusserat Maximinum vocari de suo nomine.
“Tämän”, Galerius sanoi, osoittaen Daiaa, erästä puolibarbaarista nuorukaista, jonka äskettäin hän oli käskenyt tulla kutsutuksi Maximinukseksi oman nimensä mukaan.

Maximinus Daia (309?-313 Augustuksena), Galeriuksen sisarenpoika, nostettiin Caesariksi, nousi myöhemmin Augustukseksi; jatkoi kristittyjen vainoja omilla alueillaan Oriensissa vielä sen jälkeen kun vainot olivat loppuneet muiden tetrarkkien alueilla.
Recens adv. – äsken

Nam et ipsi Diocletianus nomen ex parte mutaverat ominis causa, quia Maximianus fidem summa religione praestabat.
Sillä myös tälle itselle (=Galeriukselle) Diocletianus oli muuttanut nimen osalta/osittain enteen takia, koska Maximianus (Maximianus Herculius) osoitti uskollisuutta mitä suurimmalla tunnollisuudella/tunnontarkuudella.

Praesto, praestiti, praestitum 1 – olla parempi, suorittaa, osoittaa
Religio – tunnontarkkuus, tunnollisuus, jumalienpelko, pyhyys, uskonto yms.

14 – ”Quis est hic quem mihi offers?”
Diocletianus: “Kuka on tämä, jota minulle tarjoat?”

– ”Meus” inquit ”affinis.”
“Minun sukulaiseni”, Galerius sanoi.

At ille gemibundus ”Non idoneos homines mihi das, quibus tutela rei publicae committi possit.”
Mutta hän (=Diocletianus) huokaavana (sanoi): “Et anna minulle sopivia/kelvollisia ihmisiä, joille voisi uskoa valtion huolenpitoa.”

Committo, misi, missum 3 – lähettää yhteen, uskoa haltuun
Tutela – huolenpito, hoito

”Probavi eos” inquit.
“Olen koetellut/kokeillut/testannut heitä”, Galerius sanoi.

”Tu videris (II fut.), qui regimen imperii suscepturus (partis. fut.) es.
Diocletianus: “Sinä tulet katsomaan, sinä, joka olet ottava hoitaaksesi valtakunnan ohjauksen/hallinnon.”

Suscipio, cepi, ceptum 3 – ottaa suorittaakseen, ryhtyä
Regimen, inis – ohjaus, johto, hallinto

15 Ego satis laboravi et providi quemadmodum me imperante (abl. abs.) res publica (S) staret (P) incolumis. Si quid (S) accesserit (II fut.) (P) adversi (gen. part.), mea culpa (S) non erit (I fut.) (P).”
(Diocletianus jatkaa): “Minä olen tehnyt työtä riittävästi ja huolehtinut, miten minun hallitessani valtio pysyisi vahingoittumattomana. Jos jotakin onnetonta tulee tapahtumaan, (se) ei ole minun syyni.”

provideo – nähdä edeltä, aavistaa; varoa, huolehtia
quemadmodum – millä tavoin, miten; kuten
accedo, accessi, accessum 3 – tulla lisäksi, sattua
adversus, a, um – vastainen, onneton

Taustaa: 1.5.305 Diocletianus luopui vallasta Nikomedeiassa, ja Maximianus Diocletianuksen velvoittamana myös Milanossa (Mediolanum). Tämä vallastaluopuminen kuului Diocletianuksen suunnittelemaan systeemiin. Tarkoituksena oli tehdä vallanvaihdos sujuvaksi ja välttää vallanvaihdoksiin liittyviä sisällissotia. Aikaisemmat caesarit Galerius ja Constantius nostettiin augustuksiksi. Galerius nosti siskonpoikansa Maximinus Daian, Constantius Severuksen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.