Lactantius ja hänen teoksensa

Lactantius, De mortibus persecutorum Opetus kevät 2008 Maijastina Kahlos

Lucius Caelius/Caecilius Firmianus Lactantius (n.250-260 – n.325)
Syntyi Numidiassa, klassiset opinnot, opiskeli Arnobiuksen johdolla Siccassa. Vuodesta 290 retoriikan opettajana Nikomedeiassa (Diocletianuksen nimittämänä). Kääntyi kristinuskoon ehkä n.300. Sen jälkeenkin retoriikan opettajana, n. 305-306 saakka, jolloin menetti asemansa kun Galerius sulki kouluja.
Väleissä Konstantinuksen kanssa, Konstantinuksen pojan Crispuksen opettajana 316-320.
Lactantius: yhteyksiä vallanpitäjiin, vaikutusvaltaa.
Poliittisten juorujen tuntija.

TEOKSET
De opificio dei
De opificio Dei on Lactantiuksen ensimmäinen kristillinen kirjoitus.
Ei ole lainkaan eksplisiittisiä viittauksia nimenomaan kristinuskoon.
Teoksessa kuvataan ihmistä jumalan luomuksena, ja se on kirjoitettu Diocletianuksen vainon alkuvaiheessa, todennäköisesti vuonna 303 tai 304.

Pääteos:
Divinae Institutiones kirjoitettu 305-313 välillä, editoitu n.321-323, jolloin Lactantius ehkä lisäsi ylistysjaksoja Konstantinukselle.
Omistettu Konstantinukselle.
Inst. terminus post quem V.305 (inst. 5.11.15), terminus ante quem: teos valmiina ennen Maximianuksen kuolemaa 310 ja Galeriuksen kuolemaa 311.
Institutiones korjattu editio, ei viimeisteltynä Lact. kuollessa n. 324.
7 kirjaa (5. kirja n. 306, alun perin erillinen teos)
Lactantius kirjoitti ilmeisesti siis aikana, jolloin Diocletianuksen toimenpiteet olivat jo osoittautuneet/osoittautumassa epäonnistuneiksi, eikä apologiaa olisi enää oikeastaan tarvittu.
Tarkoituksena ei niinkään vaatia suvaitsevaisuutta kristinuskolle, vaan hankkia kannattajia hallitsevien luokkien piiristä. (näin Liebeschuetz). Siksi kirjallisen koulutuksen saaneille yläluokkaisille piti esittää roomalaisen kirjallisen tradition mukaisesti. Eli protreptinen tendenssi: Lactantius upottaa kristilliset ajatukset pakanallisten lukijoiden käsitysmaailmaan.
Otsikko: institutiones viittaa oikeustieteelliseen oppikirjaan, jossa roomalaisen oikeuden systemaattinen esitys. (vrt. esim. Gaiuksen institutiones). Institutiones, lainopilliset oppikirjat, Lactantius halusi tuottaa systemaattisen esityksen uudesta uskonnosta (1.1.12.25).

Epitome, lyhennelmä edellisestä teoksesta.

De ira dei
Pääteoksensa jälkeen Lactantius kirjoitti vielä ainakin teoksen De ira Dei, jossa hän käsittelee Jumalan vihaa.
On omistettu myös Donatukselle kuten De mortibus persecutorum.
Lact. de ira dei 7-8: argumentointi keskittyy esittämään raamatulliset ilmaisut roomalaisen uskonnollisuuden kategorioissa ja osoittamaan sivistyneille pakanoille molempien traditioiden yhteismitallisuuden.

De mortibus persecutorum ja De ave Phoenice pidetään nykyään melko yleisesti Lactantiuksen kirjoittamina.
De ave Phoenice
Elegisen distikonin muotoon laadittu runo Feeniks-linnusta. Feeniks-linnun kuolema ja uudelleensyntyminen. Ei mitenkään erityisesti kristillinen.

De mortibus persecutorum
Teoksen pääteema on osoittaa että kaikki keisarit, jotka kääntyivät kristittyjä vastaan, saivat jumalallisen rangaistuksen ja kärsivät julman kuoleman.
V. 313-315 välillä kirjoitettu.
On epäilty, että Lactantius ei olisi kirjoittaja.
Nykyinen konsensus: Lactantius on kirjoittaja.
Teksti tunnetaan vain yhdestä säilyneestä käsikirjoituksesta: ns. Colbertinus, jossa otsikko LUCII CAECILII LIBER AD DONATUM CONFESSOREM DE MORTIBUS PERSECUTORUM.
Huom. De ira dei on omistettu myös Donatukselle kuten De mortibus persecutorum. Sama Donatus?)
Kielellisiä yhteneväisyyksiä: samanlaisia retorisia kehittelyjä kuin Institutiones-teoksessa.
Samoja teemoja kuin Institutiones-teoksessa: vainoojien oikeudenmukainen rankaiseminen ja oikeudenmukaisuuden palauttaminen. Yksi jumala ja tämän kostava oikeudenmukaisuus (samoin De ira dei-teoksessa).

Lact. De mortibus … kirjoitettu Porfyriosta (orac.) vastaan. E. DePalma Digeser, ‘Lactantius, Porphyry, and the Debate over religious toleration’, JRS 88 (1998), 129-146.
Kuuluisia kohtia: mm. Konstantinuksen kääntymys ja ns. Milanon edikti 313.

Lactantiuksen kieli on tyylikästä (ainakin Institutiones -teoksessa)
Cicero Christianus
Kristillisen uskon esittäjänä häntä ei yleensä ole pidetty suuressa arvossa, vaan on myöhemmin suhtauduttu epäluuloisesti. Siis ei oikeaoppisena.
Lactantiuksen kristologia: Lactantiuksella (Institutiones) Kristus esiintyy ennen kaikkea opettajana, eikä passion läpikäyvänä. Kristus pelastaa ihmiskuntaa opettajana – kuten monissa filosofisissa suuntauksissa opetus pelastaa.
Pääpaino yhdessä jumalassa, jota Lactantius selittää roomalaiselle yleisölle ymmärrettävänä. Ajan monoteistiset virtaukset: Lactantius ei suuresti eroa näistä.
Kolminaisuusoppia ei esiinny.
Lactantius esittää jumalan pahan luojana, ja tämä Lactantiuksen näkemys tuomittiin harhaoppisena 400-luvulla kirkolliskokouksessa.

Lactantius tarkoitti kirjoituksensa myös ei-kristillisen yleisön luettavaksi ja käytti niissä hyväkseen kreikkalais-roomalaista (ns. pakanallista) kirjallisuutta.
Siksi: runsaasti viittauksia klassikoihin (Cicero ja Vergilius).
Viittauksia ei-kristillisten kirjailijoiden (erityisesti Ciceron) teksteihin runsaasti. Raamattuun vetoaa suhteellisen harvoin.
Ei ollut perehtynyt? Itse ilmoittaa myös, että roomalaiset lukijat eivät tunne näitä, joten niihin ei kannata vedota.

Kommentointi on suljettu.