Johdatus antiikintutkimukseen

MYÖHÄISANTIIKKI

Maijastina Kahlos 22.11.2007

Mielikuvia myöhäisantiikista
”Antiikin rappio”
”Pimeät vuosisadat”

Teleologia ja monenlaiset vääristymät
”Rooman valtakunnan vääjäämätön tuho”
”Kristinuskon vääjäämätön voittokulku”
”Kansainvaellusten yhtäkkinen ryntäys”

Nykytutkimuksessa korostettu kansainvaellusten pienuutta: pienet joukot liikkuvat; arviolta tulijoita 10 000 – 100 000.
Germaanit ja roomalaiset olivat kontaktissa keskenään koko keisariajan.
Germaaneja tuli valtakuntaan rauhan aikana työvoimaksi, rekrytoitiin sotilaiksi.
300- ja 400-luvulla germaaneja johtoasemissa armeijassa: esim. Stilicho (vandaali) oli käytännössä lännen johtohahmo.
500-luvun alussa syntyi lännessä useita kuningaskuntia: ostrogootit Italiassa Theoderikin (493-526) johdolla, frankit (merovingit) Ranskassa Klodvigin (Clovis) johdolla 507, visigootit Espanjassa 500-luvun puolivälissä. Nämä uudet kuningaskunnat nojautuivat roomalaisiin hallintorakenteisiin, jotka jatkuivat olemassaoloaan. Nämä olivat siis myös roomalaisen järjestyksen jatkeita.
Roomalaiset maaomistajasuvut traditioineen vahvoja näissä kuningaskunnissa, näistä suvuista nousi vaikutusvaltaisia piispoja.
Latina jatkui hallinnon ja kulttuurin kielenä.
Nykytutkimuksessa korostettu: ei tapahtunut suurta kulttuurista yhteentörmäystä. Aikaisemmin korostettiin katastrofia
Katastrofin näkemyksen puolustamiseksi on mainittava, että kyllä myös yhteenottoja ja taisteluita, esim. vandaalit Pohjois-Afrikassa 430-luvulla (ja aikalaiset kokivat katastrofina).

”Pakanat”
”Kerettiläiset”

MYÖHÄISANTIIKI AIKAKAUTENA
AIKAKAUDEN ERIKOISPIIRTEITÄ
Miten aikakausi rajataan
Löyhä käsite (200)-300-600-(800).
200-luvun kriisi ja sotilaskeisareiden aika
200-luvun lopun tetrarkkien aika:

Diocletianus, Maximianus, Galerius, Constantius Chlorus
”Itämainen despotismi” 283-337 (koska Diocletianus ja hänen seuraajansa tetrarkkikeisarit omaksuivat hoviinsa ja hoviseremonioihin vaikutteita Persiasta).
Kahden keisarin (Augusti) systeemi, lisäksi kaksi apukeisaria (Caesares). Neljä hallitsijan systeemi = tetrarkia.
Hallinto uudistuu, esim: rahareformi.
Verotuksen uudistaminen: yritys systematisoida ja säännönmukaistaa verotusta.

600-luvulta lähtien islamin leviäminen
600-800 uusien valtakuntien syntyminen Länsi-Euroopassa ja Itä-Rooman eli Bysantin nousu

Isoja muutoksia:
Uusien kansojen vähittäinen saapuminen Välimeren alueelle
Muutokset Rooman valtakunnan poliittisessa elämässä ja hallinnossa
Esim. edellä mainittu tetrarkkihallinto
Keisariuden muuttuminen yhä teokraattisempaan muotoon
Keskushallinnon heikkeneminen paikallisen kustannuksella
Autonomiset yksiköt: omavaraisuus ja itsehallinto.
Maahan sidotut colonukset. Veronkannon ja elintarvikehuollon takia colonukset sidotaan maahan.
Maaseudun voitto kaupungista. Rooman kaupunkikulttuurin rappeutuminen.
Kaupunkien käsityöläisyys tyrehtyy
Kaupunkien ”keskiluokka” häviää.
Rooman valtakunnan jakaantuminen, länteen ja itään

Eriytyminen näkyvissä jo aikaisemmin.
Miten Rooman valtakunta pysyi kasassa niin pitkään kuin pysyi?
Ero idän ja lännen välillä: idässä säilyy kauppa ja kaupungit.
Idässä 300-400-luvuilla vaurautta ja väestönkasvuakin ja 500-luvulla.
Idän ja Lännen erot jyrkkenivät.

Taloudellinen ja sosiaalinen tilanne

Paluu luontaistalouteen. Tässä on nähty merkittävin selitys/oire myöhäisantiikin kriisiin. E.m. rahatalouden kriisi.
Colonus – ihminen sidottuna maahan. Tietyllä tilalla aina samat colonukset. Colonus oli lain mukaan vapaa (eli ei servus), mutta käytännössä orjan asemassa: maaorja, turpeeseen sidottu. 300-luvulta lähtien alkaa muuttua ns. maaorjuudeksi. Colonusta ja maata ei voi erottaa. Keskiaikainen maaorjuusssysteemi alkoi siis kehittyä jo varhain.

Kristinuskon leviäminen

Rooman kristillistyminen
Kristinusko alkoi levitä Rooman valtakunnassa 200-luvulla suuremmassa mittakaavassa. Kirkosta varteenotettava yhteisö kaupungeissa.
Arvio: Konstantinuksen aikana 10-15 % väestöstä. Enemmistö idässä ja kaupungeissa.

Islamin leviäminen.

Myöhäisantiikin ’tuotoksia’:

Nykyisen Euroopan muotoutuminen alkaa
Koottu roomalainen oikeus
Rooman kristillistyminen – Kristinuskon roomalaistuminen
Kirkon hierarkian rakentuminen
Kirkon opin muokkaaminen (Nikaian kirkolliskokous). Kristinuskon uusplatonilaistuminen.
Kristillinen valtiokäsite: yksi jumala – yksi keisari. Pax Augusti ja Pax Christi rinnakkaisia. Keisari ja kirkko rinnakkain. Keisarillinen ja jumalallinen monarkia rinnakkain (Eusebios).
Luostarilaitos

Antiikin “loppu”
Mihin antiikki lopetetaan?
Raja-aitojen keinotekoisuus
V. 476 viimeinen länsiroomalainen keisari Romulus Augustulus pantiin viralta (Odovakar, länsigoottien johtaja, pani tämän viralta ja julisti itsensä Italian kuninkaaksi, rex).
Hyvä rajapyykki, koska lännessä ei enää roomalaisia keisareita. Toisaalta lännen keisarit olivat heikkoja koko 400-luvun, sotilasjohtajien käsikassaroina. Toisaalta keisarit edelleen idässä.
Gibbon, The Decline and Fall of the Roman Empire, jatkoi tarinaansa vuoteen 1453, jolloin turkkilaiset valtasivat Konstantinopolin.

Justinianus (527-565) pyrki länsiosien (Italia) hallitsemiseen sotatoimin.
Justinianus sulki Platonin Akatemian v. 529.
Myöhäisantiikin uusi tuleminen tutkimuksessa
1980-luvulta lähtien ”löydetään” myöhäisantiikki uudelleen.
Peter Brown, The World of Late Antiquity, 1971.

Alexander Demandt, Die Spätantike, Römische Geschichte von Diocletian bis Justinian 284-565 n.Chr., Handbuch der Altertumswissenschaft III.6 1989).
Averil Cameron, The Later Roman Empire, 1993.
The Cambridge Ancient History XIII, The Late Empire, A.D. 337-425, eds. Averil
Cameron & P. Garnsey, 1998.
Stephen Mitchell, A History of the Later Roman Empire, 2007.

Ei puhuta rappion ajasta, vaan muutoksesta.
Rappio on arvottava sana.
Myöhäisantiikin tutkiminen omana aikakautenaan.
Tehdään oikeutta sen ominaispiirteille omana aikakautenaan ja maailmanaan:
ei tulkita ja tutkita vain välivaiheena, klassisen antiikin ”huonontumisena” tai ”valmistautumisena” keskiaikaan.
Erilaisia tulkintamalleja myöhäisantiikista

-Rappiomalli
Ajatus siitä, että mikä tahansa poikkeaminen klassisesta ideaalista (esim. Augustuksen aika) on rappiota.
-Muutosmalli
Brown, Cameron ym.: ei ole rappion kausi, vaan muutos. Myöhäisantiikki toi uusia tärkeitä asioita (e.m. kristillinen valtiokäsite, koottu roomalainen oikeus, luostarilaitos ym), ei voi olla rappiokausi.

Myöhäisantiikkia voi tutkia omana aikanaan, ei aina suhteessa siihen, miten se erosi (=rappeutui) klassisesta antiikista tai miten johti keskiaikaan (=keskiajan esiasteena).
Varsinkin britit ovat olleet hyvin kiinnostuneita tutkimaan myöhäisantiikkia. Vrt. brittiläisen imperiumin hiipuminen. ”Late Roman Empire”

Myöhäisantiikin tutkimus
Lexikonit ja yleisteokset
Esim. Late antiquity : a guide to the postclassical world, eds. G.W. Bowersock, Peter Brown, Oleg Grabar, 1999.
Internet-sivut
Aikakauslehdet

Erinomainen lista antiikintutkimuksen apuneuvoista ja sivustoista (myös myöhäisantiikkia) Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksen sivuilla: listan on laatinut Ville Vuolanto. 

Lähteitä

Arkeologinen jäämistö

Rahat

Taidehistoriallinen aineisto

Piirtokirjoitukset

Papyrukset

Historiankirjoitus

Esim. Ammianus Marcellinus ja Historia Augusta
Esim. Eusebioksen Kirkkohistoria
Historiankirjoitus poliittisen historian lähteenä. Ammianus: arvokasta ja kuvaamisen arvoista ovat korkeat asiat: negotiorum celsitudines;  kuvaamisen arvoista eivät ole pikkuasiat: humilium minutiae causarum.
Etnografiset kuvaukset historiankirjoituksessa.
Elämäkerrat: ”pyhien miesten” elämäkerrat: filosofien elämäkerrat (Porfyrios Plotinoksesta, Eunapios ym), pyhimyselämäkerrat, Eusebios Konstantinuksesta
Hagiografia, pyhimyselämäkerrat ja marttyyrikertomukset.
Myöhäisantiikissa suosittu tutkimusala: sosiaalihistorian näkökulmasta. Paljastavat paikallisista oloista ja yhteisöistä.
Uusien kansojen historiat: Jordanes gooteista, Paulus Diaconus langobardeista.

Filosofinen kirjallisuus

Teologinen kirjallisuus

Säilymisestä: Esim. Porfyrioksen kirjoitukset kristinuskoa vastaan määrättiin poltettaviksi. Fragmentteja on säilynyt muiden kirjoittajien kautta eli kristittyjen kirjoittajien vastauksissa.
Teologinen kirjallisuus: huomattava osa myöhäisantiikin kirjallisuudesta!
Säilyminen: areiolaisia tekstejä on säilynyt varsin vähän.
Teologinen tutkimus on dominoinut pitkään.
Patristiikka eli kirkkoisiä koskeva tutkimus. Missä kirkkoäidit? olisi parempi kutsua varhaisen kristinuskon tutkimukseksi.
Kokonaiskuvan rakentaminen sen sijaan, että katsottaisiin uskontohistoriaa kristinuskon näkökulmasta.

Kaunokirjallisuus

Kaunokirjallisuuden kaanonin vakiintuminen myöhäisantiikissa
Kirjallisuutta säilytettiin tietoisesti ja valikoivasti, eli tässä kirjallisuuden säilymiseen ovat vaikuttaneet tiettyinä aikakausina vallinneet makusuunnat. Esimerkiksi myöhäisantiikissa 300-luvulla ja 400-luvulla valikoitiin kreikkalaisten auktorien ”kaanon” (Homeros, Euripides, Platon) ja latinalaisten auktorien ”kaanon” (Vergilius, Cicero, Horatius), jotka ovat pysyneet kutakuinkin samoina. Eli kannattaa miettiä kuka/ketkä säilyttivät ja miksi (mikä kiinnosti: uskonto, aatteet, politiikka), mikä osa kirjallisesta kulttuurista on säilynyt.

Puheet ja saarnat.

Kertovat myös arkielämästä.
Augustinus, Ambrosius
Libanios, Themistios, Symmachus

Kirjeet

Huomattava suuri aineisto. Kertovat myös arkielämästä.
Libanios, Symmachus, Ausonius
Augustinus, Hieronymus,
Kirjeiden muokkaaminen kaunokirjallisiksi.

Lainsäädäntö

Lakien kokoaminen myöhäisantiikissa
Corpus Iuris Civilis. Kodifikaatio alkoi v.528, pian Justinianuksen noustua keisariksi. Tarkoituksena oli päivittää ja tarkistaa vanhoja lakeja, poistaa turhat ja ristiriitaiset kohdat.

-Institutiones: Sisältää ennen Justinianusta olevaa lainoppia. Opetustarkoituksia varten koottu.
-Digesta: Laaja materiaali, eräänlainen ensyklopedia. Roomalaisen juridisen kirjallisuuden yhteenveto. Päivitetty ja korjattu materiaali (siis interpolaatioita).
-Codex Iustinianus
Tähän sisältyvät aikaisemmin kootut kompilaatiot Codex Gregorianus, Codex Hermogenianus ja Codex Theodosianus CTh (CTheod), joka on yleensä julkaistu erikseen. Codex Theodosianus koottiin v.439, keisarillisia rescripta sekä yleistä lainsäädäntöä, suureksi osaksi dominaatin ajalta. Mukaan otettiin lähinnä vain lainsäädäntöä, joka oli käytössä.
-Novellae
Kreikan- (itä) ja latinankielisiä (länsi) lakeja.

Lakitekstien ongelmia:
Autenttisuus: Ovatko kaikki klassisiksi, antiikin aikaisiksi väitetyt tekstit todella antiikin ajalta? Esim. Digestan monimutkainen käsikirjoitustraditio.
Sama ongelma koskee kyllä kirjallisuuden tekstejäkin!
Esim. Digesta kompiloitiin 530-luvulla ja siinä on otteita eriaikaisilta juristeilta.
Kompilaatioiden kompilointia … Digestan kokoamisohjeissa käskettiin poistaa kaikki ylimääräinen ja turha. Siis lyhennelmiä.
Käyttö lähteinä:
Miten pitkälle lainsäädännölliset lähteet voivat olla hyödyksi poliittisen, hallinnollisen, taloudellisen, sosiaalisten aiheiden tutkimuksessa? Lakiteksti on normatiivinen: näin pitäisi tapahtua, näin ei saisi tehdä. Kuinka paljon normatiiviset lakitekstit heijastavat ns. historiallista todellisuutta?
Lainsäädäntö esim. ihmisten arkielämän lähteenä.
Alueellisuus:
Jossakin provinssissa julkaistu määräys ei välttämättä pätenyt toisessa provinssissa.

Kommentointi on suljettu.