Luento 20.11: Augustinus ja ihmiskunnan historia

Maijastina Kahlos


Augustinus jakaa maailmanhistorian kuuteen jaksoon. Viittauskohteina tässä ovat ihmisen elämän kuusijako ja kuusi luomispäivää. Augustinus puhuu jumalasta kasvattamassa ihmistä kautta historian (civ. 10.14).

Ainoa asia, jossa on järkeä ihmiskunnan historiassa, on usko jumalallisen kaitselmuksen ja armon toimintaan historiassa (civ 11.1; 11.3). Tämä tarkoittaa valittujen lopullista pelastumista.
Ihmiskunnan historialla itsessään ei kuitenkaan ole mitään tarkoitusta. Merkityksen antaa vain jumalallinen kaitselmus (providentia). Augustinuksen historia-ajattelun jumalakeskeisyys saa hänet tulkitsemaan kaiken inhimillisen historian jumalallisen armon ja kaitselmuksen toimintana (civ 11.1; 11.3). Maailman tapahtumia voi selittää vain valittujen lopullisella lunastuksella ja pelastuksella.

Augustinus hylkää ajatuksen, että ihmiset voisivat saada selville jonkin kaavan, edistyksen tai tarkoituksen maallisessa historiassa. Ainoa järjestys on jumalallisen kaitselmuksen selittämätön toiminta. On mahdollista yrittää selittää historian kulkua, mutta kaikki selitykset ovat vain epävarmoja oletuksia. Historian tutkiminen on jumalallisen tahdon ja mielen tutkimista, mutta lopulliset selitykset ovat ihmisiltä salassa.

Tästä huolimatta Augustinus esittää yhtä ja toista maallisesta historiasta, esimerkiksi, että maallinen historia on jumalallisen kaitselmuksen ohjaama ja maalliset hallitsijat ovat jumalan valtaan asettamia. Jumala käyttää jopa sellaisia hallitsijoita kuin kristittyjen kammoksumaa keisari Neroa omiin tarkoitusperiinsä (civ. 4.15; 5.19). Jumala antoi vallan suurvalloille kuten Assyria, Persia ja Rooma (civ. 5.19).

Jumalan salatut tarkoitukset eivät estä Augustinusta esittämästä maailmanhistoriaa kahden yhteisön kamppailukenttänä. Jumalan valtion 11.-22. kirjoissa hän rakentaa kristillisen näkemyksen ihmiskunnan historiasta sen luomisesta sen loppuun saakka. Civitas dei on olemassa jo enkelien keskuudessa, ja terrena civitas syntyy enkelien lankeemuksessa. Molemmat civitates tulevat tähän maailmaan ensimmäisessä ihmisessä Adamissa (civ. 11).

Syklisyys ja lineaarisuus
Augustinuksen käsitys historiasta on lineaarinen. Ihmiskunnan historia etenee suoraviivaisesti sen alkuajoista sen loppuun. Augustinuksen maailma ei ole ikuinen ja historia myös loppuu.

Augustinus hylkää antiikin filosofien, erityisesti platonilaisten ja stoalaisten, suosiman ajatuksen historian syklisyydestä. Yhteistä Augustinuksen ja modernin historiakäsityksen välillä onkin historiallisten tapahtumien ja prosessien ainutlaatuisuus. Historia ei toista itseään.

Augustinus hylkää myös varhaisten kristittyjen kirjoittajien vaaliman ajatuksen ihmiskunnan edistyksestä tässä maailmanajassa Kristuksen ihmiseksitulon jälkeen.  Hänen mukaansa kristinuskon ihanteet tulivat todellisiksi hengellisissä yhteisöissä, eivät tämän maailman valtioissa. Maalliset edistysaskeleet olivat täysin merkityksettömiä kaitselmuksen suuressa suunnitelmassa. Augustinus itse asiassa paheksuu kristittyjä aikalaisiaan, jotka tavoittelevat maallisia asioita ja laittavat toivonsa maallisten asioiden edistymiseen.

Augustinus ei ole edistysajattelija muuten kuin hengellisen pelastushistorian suhteen. Käännekohta on Kristuksen ihmiseksi tuleminen, mutta historia jatkuu tämän jälkeen. Augustinukselle tämän hengellisen historian tarkoitus on koota täyteen pelastukseen ennaltavalittujen määrä (civ. 14.10: donec … praedestinatorum sanctorum numerus compleretur. Aug. civ. 14.23: quod sanctorum numerus quantus conplendae illi sufficit beatissimae civitati …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.