Augustinuksen poliittisia tekstejä (Aug. civ. 5.12)

Kapulakäännös Maijastina Kahlos

Proinde videamus, quos Romanorum mores et quam ob causam Deus verus ad augendum imperium adiuvare dignatus est, in cuius potestate sunt etiam regna terrena.

Sen tähden/niinpä katsokaamme, mitä roomalaisten tapoja ja mistä syystä tosi/oikea jumala piti sopivina auttaa valtakunnan laajentamiseen (= piti sen arvoisina, että auttoi), jumala, jonka vallassa ovat myös maalliset valtakunnat.

proinde – sen tähden, senpä vuoksi, niinpä
dignor – pitää arvoisena, suvaita

Quod ut absolutius disserere possemus,
ad hoc pertinentem et superiorem librum conscripsimus,
quod in hac re potestas nulla sit eorum deorum,
quos etiam rebus nugatoriis colendos putarunt,
et praesentis voluminis partes superiores,
quas huc usque perduximus,
de fati quaestione tollenda,
ne quisquam,
cui iam persuasum esset non illorum deorum cultu Romanum imperium propagatum atque servatum,
nescio cui fato potius id tribueret quam Dei summi potentissimae voluntati.

Jonka jotta (= jotta tämän seikan) voisimme selittää täydellisemmin /perusteellisemmin,
kirjoitimme tähän (asiaan) ulottuvan/käsittelevän ja ylempänä olevan (=edeltävän) kirjan,
että tässä asiassa heidän jumaliensa valta ei ole mitään (=heidän jumalillaan ei ole mitään valtaa),
joiden he ovat kuvittelleet olevan palvottavia myös/jopa mitättömissä asioissa,
ja käsillä olevan (=tämän) kirjan aikaisemmat osat,
joita tänne saakka olemme jatkaneet,
kohtalon esillenostettavasta ongelmasta,
ettei kukaan,
jolle on jo vakuutettu (=joka on jo vakuuttunut) ettei Rooman valtakuntaa levitetty ja säilytetty noiden jumalien kultilla,
laskisi sitä – en tiedä minkä – (=jonkin) kohtalon ansioksi mieluummin kuin korkeimman jumalan mitä mahtavimman tahdon ansioksi.

dissero, serui, sertum 3 – selittää
pertineo 2 – ulottua, koskea, kuulua
nescio – sivuhuomautus, joka suomennetaan usein “joku” tai “jokin” tai ”mikä lie”

Veteres igitur primique Romani,
quantum eorum docet et commendat historia,
quamvis ut aliae gentes excepta una populi Hebraeorum deos falsos colerent et non Deo victimas, sed daemoniis immolarent,
tamen “laudis avidi, pecuniae liberales erant, gloriam ingentem, divitias honestas volebant”;
hanc ardentissime dilexerunt, propter hanc vivere voluerunt, pro hac emori non dubitaverunt;
ceteras cupiditates huius unius ingenti cupiditate presserunt.

Vanhat ja ensimmäiset roomalaiset siis,
missä määrin/siinä määrin kuin heidän historiansa opettaa ja kehuu,
vaikka palvelivat vääriä jumalia kuten muut kansat – yhtenä poikkeuksena heprelaisten kansa – eivätkä uhranneet uhreja jumalalle, vaan demoneille,
niin kuitenkin “he olivat ahneita kunnialle, anteliaita rahalle, halusivat suunnatonta mainetta, kunniallisia rikkauksia”;
tätä he rakastivat hyvin palavasti, tämän vuoksi he halusivat elää, tämän puolesta he eivät epäröineet kuolla;
he tukahduttivat muut himot tämän yhden suunnattoman himon takia.

Sitaatti: Sall. Cat. 7.6: “He himoitsivat kunniaa, rahaa he käyttivät anteliaasti; he halusivat rajattoman maineen ja kunniallisesti hankitun omaisuuden” (suom. Marja Itkonen-Kaila).
liberalis – vapaan miehen arvon mukainen, jalomielinen, antelias

Ipsam denique patriam suam,
quoniam servire videbatur inglorium, dominari vero atque imperare gloriosum,
prius omni studio liberam, deinde dominam esse concupiverunt.

He halusivat isänmaansa itsensä lopulta – koska palveleminen näytti kunniattomalta, mutta hallitseminen ja vallitseminen kunniakkaalta – olevan ensin kaikella innolla vapaan, sitten valtiaan.

concupisco, cupivi/cupii, cupitum 3 – haluta kiihkeästi
dominor – hallita

Hinc est quod regalem dominationem non ferentes (app.) “annua imperia binosque imperatores sibi fecerunt”,
“qui consules appellati sunt a consulendo,
non reges aut domini a regnando atque dominando”;
cum et reges utique a regendo dicti melius videantur, ut regnum a regibus, reges autem, ut dictum est, a regendo;
sed fastus regius non disciplina putata est regentis vel benivolentia consulentis, sed superbia dominantis.

Tästä on/johtuu se, että (=tämän vuoksi) he – ei kuninkaanvaltaa sietävinä – “asettivat itselleen vuotuisen käskyvallan ja kaksi käskyvallan haltijaa kerrallaan”,
“joita kutsuttiin konsuleiksi ‘huolenpidon’ (consulere) mukaan,
eivät kuninkaita tai herroja ‘hallitsemisen’ (regnare) ja ‘herruuden’ (dominare) mukaan,
vaikka myös kuninkaat ainakin näyttäisivät pikemminkin (olevan) kutsuttuja ‘ohjaamisen’ (regere) mukaan, kuten valtakunta kuninkaista, mutta kuninkaat, kuten on sanottu, ‘ohjaamisesta’;
mutta kuninkaallista kopeutta ei pidetty ohjaajan periaatteena tai huolenpitäjän suopeutena, vaan hallitsevan ylimielisyytenä.

Sitaatti Sall. Cat. 6.7.
Vrt. Varro, De ling. lat. 5, 80; Cicero, De rep. 1, 26, 42.
imperium – käskyvalta, ylipäällikkyys, ylipäällikön käskyvalta; valtakunta
vrt. dominium – valta, omistusoikeus
Näiden kahden ero room. ja myöhemmässä oikeudessa: dominium on omistusoikeuteen perustuvaa valtaa; imperium virkaan (esim. konsulin) perustuvaa julkista valtaa.
utique – joka tapauksessa, ainakin
rego, rexi, rectum 3 – ohjata, hallita
disciplina – oppi, sivitys, kasvatus, kuri, periaatteet

Expulso itaque rege Tarquinio et consulibus institutis secutum est, quod idem auctor in Romanorum laudibus posuit, quod “civitas incredibile memoratu est adepta libertate quantum brevi creverit; tanta cupido gloriae incesserat”.

Niinpä kuningas Tarquiniuksen tultua karkotetuksi ja konsuleiden tultua asetetuiksi seurasi se, minkä samainen kirjoittaja esitti roomalaisten ylistyksiksi,
että “kuulostaa uskomattomalta, miten lyhyessä ajassa kaupunki/valtio kasvoi saavutettuaan vapauden; niin suuri kunnianhimo oli ilmaantunut/vallannut (mielet).”

Sitaatti Sall. Cat. 7.3: “Tuntuu uskomattomalta, miten nopeasti valtio vapauden saavutettuaan suureni; niin voimakas kunnian halu oli vallannut mielet” (suom. Marja Itkonen-Kaila).
incredibile memoratu (sup.) – kuten mirabile est dictu – kuulostaa ihmeelliseltä
incedo, cessi, cessum 3 – astua sisään, syntyä, vallata

Ista ergo laudis aviditas et cupido gloriae multa illa miranda fecit, laudabilia scilicet atque gloriosa secundum hominum existimationem.

Siis tuo kunnian himo ja maineen himo teki nuo monet ihmeteltävät (asiat) (=ihmeet), nimittäin ylistettävät ja kunniakkaat (asiat) ihmisten mielipiteen/arvostelun mukaan.

Laudat idem Sallustius temporibus suis magnos et praeclaros viros, Marcum Catonem et Gaium Caesarem, dicens quod diu illa res publica non habuit quemquam virtute magnum, sed sua memoria fuisse illos duos ingenti virtute, diversis moribus.

Samainen Sallustius ylistää omana aikanaan suuria ja kuuluisia miehiä, Marcus Catoa ja Gaius Caesaria, sanoen, että kauan tuolla valtiolla ei ollut ketään hyveessä suurta, mutta muistavansa noiden kahden olleen suunnattoman hyveellisiä/pystyviä, (tosin) erilaisin tavoin/moraalein.

In laudibus autem Caesaris posuit, quod sibi magnum imperium, exercitum, bellum novum exoptabat, ubi virtus enitescere posset.

Mutta hän esitti Caesarin ylistykseksi/ansioksi sen, että tämä toivoi itselleen suurta käskyvaltaa, sotajoukkoa, uutta sotaa, jossa hyve/kyky voisi loistaa.

Enitesco, enitui 3 – loistaa, säteillä

Ita fiebat in votis virorum virtute magnorum, ut excitaret in bellum miseras gentes et flagello agitaret Bellona sanguineo, ut esset ubi virtus eorum enitesceret.

Niin tapahtui hyveessä suurten miesten toiveissa (=toivoivat), että Bellona kiihottaisi sotaan onnettomia kansoja ja ajaisi liikkelle/yllyttäisi verisella ruoskalla, jotta olisi se, missä (=tilaisuus, jossa) heidän hyveensä loistaisi.

flagellum – mielenkiintoista on, että Augustinus viittaa flagellumiin myös puhuessaan Rooman hävityksestä v. 410.

Hoc illa profecto laudis aviditas et gloriae cupido faciebat.

Tämän teki/sai aikaan varmasti tuo kunnian himo ja maineen himo.

Profecto – todellakin, varmasti

Amore itaque primitus libertatis, post etiam dominationis et cupiditate laudis et gloriae multa magna fecerunt.

Niinpä alkuaan vapauden rakkaudesta, myöhemmin myös hallitsemisen ja kunnian ja maineen himosta he tekivät monia suuria (tekoja).

Reddit eis utriusque rei testimonium etiam poeta insignis illorum; inde quippe ait:

Myös heidän kuuluisa runoilijansa (Vergilius) antaa heille molemmista asioista todistuksen; siitä nimittäin hän sanoo:

Nec non Tarquinium eiectum Porsenna iubebat
Accipere ingentique Urbem obsidione premebat;
Aeneadae in ferrum pro libertate ruebant.

Kapulaisesti:

“Eikä ei (=kyllä) Porsenna käski karkotetun Tarquiniuksen
ottaa vastaan ja ahdisti Kaupunkia suunattomalla saarrolla;
Aenaan jälkeläiset riensivät rautaan (=aseisiin) vapauden puolesta.”

Elegantimmin:

“Tarquiniuksen karkotetun Porsenna jo käski
nostaa valtaan taas, koko kaupungin heti saartoi;
miekoin Aeneaan suku vaalia sai vapauttaan.” (suom. Oksala)

Verg. Aen. 8, 646-648.

Tunc itaque magnum illis fuit aut fortiter mori aut liberos vivere.

Niinpä silloin oli heille suurta joko rohkeasti kuolla tai vapaina elää.

Sed cum esset adepta libertas, tanta cupido gloriae incesserat, ut parum esset sola libertas, nisi et dominatio quaereretur, dum pro magno habetur, quod velut loquente Iove idem poeta dicit:

Mutta kun oli saavutettu vapaus, niin suuri maineen himo ilmestyi/syntyi, että  vähäistä oli pelkkä vapaus, ellei myös ylivaltaa tavoiteltu; nyt pidetään suurena (asiana) sitä, minkä ikäänkuin Juppiterin puhuessa (=Juppiterin suulla) samainen runoilija sanoo:

adipiscor, adeptus sum – saavutettu, saada
dum – sillä aikaa kun, kunnes, kunhan vain; jos vain; nyt, nytpä

Quin aspera Iuno,
Quae mare nunc terrasque metu caelumque fatigat,
Consilia in melius referet mecumque fovebit (fut.)
Romanos rerum dominos gentemque togatam.
Sic placitum. Veniet (fut.) lustris labentibus aetas,
Cum domus Assaraci Phthiam clarasque Mycenas
Servitio premet ac victis dominabitur Argis.

Kapulaisesti:

“… vieläpä tyly Juno,
joka nyt väsyttää meren ja maat ja taivaan pelolla,
neuvoja parempaan tuo takaisin (=muuttaa mielensä) ja minun kanssani suosii
roomalaisia asioiden herroja ja toogapukuista kansaa.
Niin (on) päätetty. Tulee aikakausien kuluessa aika
kun Assarakoksen talo (=suku) Fthiaa ja loistavaa Mykeneä
orjuudella painaa ja hallitsee voitettua Argosta.”

Elegantimmin:

“… Ja myös tylymielinen Juno,
vaikka nyt kauhuin näännyttää meren, manteret, taivaan,
aikeet suuntailee parempaan sekä kanssani suosii
Rooman valtiasheimoa taas, togankantaja-kansaa.
Päätös on näin. Ajankohta se saapuu vuosien mittaan,
kun suku Assarakoksen Mykenen kuulun ja Fthian
orjuuteen alistaa sekä herra on voitetun Argoon.” (suom. Oksala)

Verg. Aen. 1, 279-285.
lustrum – puhdistus- ja sovintouhri; viisivuotiskausi; aikakausi
labor, lapsus – liukua, luisua, virrata
Assarakos – Troijan kuningas, Troksen poika, Aeneaan kautta roomalaisten esi-isä
Fthia, Mykene ja Argos – viittaavat roomalaisten herruuden leviämiseen Kreikkaan

Quae quidem Vergilius Iovem inducens tamquam futura praedicentem ipse iam facta recolebat cernebatque praesentia; verum propterea commemorare illa volui, ut ostenderem dominationem post libertatem sic habuisse Romanos (a.c.i), ut in eorum magnis laudibus poneretur.

Jotka (=nämä asiat) tosin Vergilius itse palautti mieleen/muisteli jo tapahtuneina ja katseli olemassaolevina/nykyisinä/läsnäolevina – tuoden esiin Juppiterin ikäänkuin tulevia (asioita) ennustavana; mutta halusin mainita nämä (asiat) sen vuoksi, että osoittaisin roomalaisten pitäneen herruutta vapauden jälkeen (tärkeänä) (=asettaneen herruuden vapauden jälkeen toiseksi) siten, että se asetettiin heidän (=roomalaisten) suuriksi ansiokseen/ylistykseksi.

Hinc est et illud eiusdem poetae,
quod,
cum artibus aliarum gentium eas ipsas proprias Romanorum artes regnandi
atque imperandi et subiugandi ac debellandi populos anteponeret,
ait:

Tästä on myös samaisen runoilijan se (asia/kohta), joka sanoo, kun hän asettaa ne itse (=juuri ne) roomalaisten hallitsemisen ja vallitsemisen ja alistamisen ja kansakuntien kukistamisen taidot muiden kansojen taitojen edelle:

“Excudent (fut) alii spirantia mollius aera,
Cedo equidem, vivos ducent (fut) de marmore vultus,
Orabunt (fut) causas melius caelique meatus
Describent (fut) radio et surgentia sidera dicent (fut):
Tu regere imperio populos, Romane, memento
(Hae tibi erunt (fut) artes) pacique imponere mores,
Parcere subiectis et debellare superbos.”

Kapulaisesti:

“Muovaavat toiset hyvin joustavasti hengittäviä pronsseja (=eläviä pronssikuvia)
– myönnän totisesti/puolestani – he ohjaavat eläviä kasvoja marmorista,
he puhuvat paremmin argumentteja/asioita ja taivaan liikkeitä
he kuvaavat säteellä ja sanovat/määrittävät nousevat tähdet.
Sinä, roomalainen, muista hallita käskyvallalla kansoja
– nämä ovat sinulle taidot – ja asettaa tavat/moraali/lait rauhan aikana,
armahtaa alistettuja ja kukistaa ylimieliset.”

Elegantimmin:

“Toisten taitona on hyvin muovata henkeä pronssiin –
uskon sen – veistää marmoriset jalot kasvojen piirteet,
suuri on vallassaan puhetaito, he taivahan liikkeet
sauvoin määräävät sekä tietävät tähtien nousut.
Kansoja hallita käskyilläs sinä muistaos, Rooma –
tuo sinun taitosi on – tavat rauhan määrätä muille,
voitetut armahtaa sekä lannistaa kopeioita.” (suom. Oksala)

Verg. Aen. 6, 847-853
excudo, cudi, cusum 3 – iskeä, muovata
meatus, us 4 – kulku, liike
radius – säde, pyörän puola

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.