Augustinuksen poliittisia tekstejä (Aug. civ. 4.3 ja 4.4)

Kapulakäännös Maijastina Kahlos
4.3.
Iam itaque videamus,
quale sit quod tantam latitudinem ac diuturnitatem imperii Romani (S) illis diis audent (P) tribuere,
quos etiam per turpium ludorum obsequia et per turpium hominum ministeria se (a.c.i) honeste coluisse (a.c.i) contendunt (SP).

Siispä jo katsokaamme/tarkastelkaamme,
millainen on se, että (=millaisin perustein) roomalaiset uskaltavat/kehtaavat laskea valtakunnan niin suuren laajuuden ja keston noiden jumalien ansioksi,
joita he väittävät palvoneensa kunniallisesti myös/jopa/vieläpä häpeällisten kisojen juhlallisuuksien kautta ja häpeällisten ihmisten palveluksien kautta.

ludi – kisat, kilpailut, kilpanäytännöt
obsequium – tottelevaisuus, kuuliaisuus; suosionosoitus
Viittaa riehakkaaseen juhlintaan ja erilaisiin näytöksiin. Moitteet juhlia ja näytäntöjä vastaan oli perustavaraa kristillisessä polemiikissa.

Quamquam vellem prius paululum inquirere,
quae sit ratio,
quae prudentia,
cum hominum felicitatem non possis ostendere, semper in bellicis cladibus et in sanguine civili vel hostili, tamen humano cum tenebroso timore et cruenta cupiditate versantium,
ut vitrea laetitia comparetur fragiliter splendida,
cui timeatur horribilius
ne repente frangatur,
de imperii latitudine ac magnitudine velle gloriari.

Kumminkin tahtoisin ensin vähän kysellä/tutkiskella,
mikä on järki/peruste, mikä ymmärrys/harkinta (=mitä järkeä on) haluta ylvästellä/kerskailla valtakunnan laajuudesta ja suurudesta,
kun/vaikka et voi osoittaa ihmisten onnellisuutta, aina sotaisissa onnettomuuksissa ja kansalaisten tai vihollisten veressä, joka tapauksessa ihmisen (veressä) pimeän pelon ja verisen himon kanssa viipyvien (ihmisten onnellisuutta),
niin että iloa verrataan/voi verrata hauraasti loistavaan lasiseen (esineeseen),
jonka puolesta pelätään kauheasti,
ettei se äkkiä säry.

quamquam – vaikka; itsenäisen lauseen alussa kumminkin
glorior 1 – rehennellä, kerskailla
timeo + dat. – minkä, kenen vuoksi, puolesta pelätä
Augustinus: ihmiset eivät tule sen onnellisemmiksi, vaikka valtakunta olisi suuri. Päinvastoin: sota tekee ihmiset onnettomiksi.

Hoc ut facilius diiudicetur, non vanescamus inani ventositate iactati atque obtundamus intentionis aciem altisonis vocabulis rerum, cum audimus populos regna provincias;
sed duos constituamus homines (nam singulus quisque homo, ut in sermone una littera, ita quasi elementum est civitatis et regni, quantalibet terrarum occupatione latissimi), quorum duorum hominum unum pauperem vel potius mediocrem, alium praedivitem cogitemus;
sed divitem timoribus anxium, maeroribus tabescentem, cupiditate flagrantem, numquam securum, semper inquietum, perpetuis inimicitiarum contentionibus anhelantem, augentem sane his miseriis patrimonium suum in immensum modum atque illis augmentis curas quoque amarissimas aggerantem;
mediocrem vero illum re familiari parva atque succincta sibi sufficientem, carissimum suis, cum cognatis vicinis amicis dulcissima pace gaudentem, pietate religiosum, benignum mente, sanum corpore, vita parcum, moribus castum, conscientia securum.

Jotta ratkaisisimme tämän helpommin, älkäämme kadotko turhan huikentelevaisuuden heittelemiksi ja tylsyttäkö tarkkaavaisuuden terää asioiden syvältä kuulostavillä sanoilla, kun kuulemme ‘kansoja, valtakuntia, provinsseja’;
vaan ottakaamme kaksi ihmistä
(sillä kukin yksittäinen ihminen, kuten puheessa yksi kirjain, on ikäänkuin – maiden miten tahansa suuren valtauksen takia laajan – yhteisön ja valtakunnan (perus)osa),
joista kahdesta ihmisestä ajatelkaamme ensimmäinen köyhäksi tai pikemminkin vähäpätöiseksi, toinen upporikkaaksi;
mutta (ajatelkaamme) rikkaan peloista ahdistuneeksi, huolista riutuvaksi, himosta hehkuvaksi, ei koskaan varmaksi/rauhalliseksi, aina rauhattomaksi, vihollisuuksien jatkuvissa kiistoissa huohottavaksi, näissä surkeuksissa kuitenkin omaisuuttaan suunnattomaan mittaan lisääväksi ja näistä lisäyksistä myös mitä katkerimpia huolia kasaavaksi;
tuon vähäpätöisen (ajatelkaamme) puolestaan pieneen ja niukkaan perheomaisuuteen tyytyväksi, omaisilleen rakkaaksi, sukulaisten, naapurien ja ystävien kanssa mitä suloisimmassa rauhassa iloitsevaksi, hurskaudessa/velvollisuudentunnossa tunnolliseksi/uskonnolliseksi, mieleltään hyväntahtoiseksi, keholtaan terveeksi, elämässään vaatimattomaksi, tavoiltaan/moraaliltaan siveäksi, omatunnoltaan varmaksi/rauhalliseksi.

vanesco – hävitä, kadota, riutua, haihtua
ventositas – huikentelevaisuus < ventosus – tuulinen, vaihteleva, huikenteleva obtundo, tudi, tunsum 3 – lyödä vastaan, tylsyttää, rasittaa constituo 3 – asettaa, järjestää quantus-libet – kuinka suuri tahansa mediocris – keskinkertainen, vähäinen, kohtalainen praedives – sangen rikas tabesco – sulaa, riutua, hajota anhelo 1 – huohottaa, läähättää aggero 1 – luoda penkereeksi, kasata röykkiöksi succingo, succinxi, succinctum 2 – sonnustaa, ympäröidä > succinctus

Nescio utrum quisquam ita desipiat, ut audeat dubitare quem praeferat.

En tiedä onko/tokkopa kukaan olisi niin hullu, että uskaltaisi/kehtaisi epäillä, kumpaa pitäisi parempana.

utrum – -ko, –kö,

Ut ergo in his duobus hominibus, ita in duabus familiis, ita in duobus populis, ita in duobus regnis regula (S) sequitur (P) aequitatis, qua vigilanter adhibita (abl. abs) si nostra intentio (S) corrigatur (konj. prees) (P), facillime videbimus (1. fut) ubi habitet (konj. prees) vanitas et ubi felicitas.

Kuten siis näissä kahdessa ihmisessä, niin kahdessa perheessä, niin kahdessa kansassa, niin kahdessa valtakunnassa seuraa (sama) tasapuolisuuden sääntö, jonka tarkkaavaisesti tultua noudatetuksi jos meidän suuntamme/näkökantamme korjataan, tulemme näkemään hyvin helposti, missä on turhuus ja missä onnellisuus.

aequitas – tasapuolisuus, kohtuus, vaatimattomuus, mielentyyneys
adhibeo, hibui, hibitum 2 – yhdistää, noudattaa
corrigo, rexi, rectum 3 – oikaista, suoristaa

Quapropter si verus Deus colatur eique (dat.) sacris veracibus et bonis moribus serviatur, utile est ut boni longe lateque diu regnent; neque hoc tam ipsis quam illis utile est, quibus regnant.

Sen vuoksi jos tosi jumalaa palvotaan ja häntä palvellaan todellisilla uhreilla ja hyvillä tavoilla, on hyödyllistä, että hyvät hallitsevat pitkälti ja laajalti ja kauan;  eikä tämä ole hyödyllistä niinkään heille itselleen kuin niille, joita he hallitsevat.

servio + dat. – palvella

Nam quantum ad ipsos pertinet, pietas et probitas eorum, quae magna Dei dona sunt, sufficit eis ad veram felicitatem, qua et ista vita bene agatur et postea percipiatur aeterna.

Sillä mitä tulee heihin itseensä, heidän hurskautensa/velvollisuudentuntonsa ja kunnollisuutensa, jotka ovat jumalan suuria lahjoja, riittävät heille todelliseen onnellisuuteen, jolla/jonka avulla myös tämä elämä hyvin eletään ja myöhemmin saavutetaan ikuinen (elämä).

In hac ergo terra regnum bonorum non tam illis praestatur quam rebus humanis; malorum vero regnum magis regnantibus nocet, qui suos animos vastant scelerum maiore licentia; his autem, qui eis serviendo subduntur, non nocet nisi propria iniquitas.

Siispä tässä maassa hyvien valta/hallitseminen ei niinkään heille ole parempi kuin ihmisten asioille/valtioille; pahojen valta/hallitseminen puolestaan vahingoittaa enemmän hallitsevia, jotka tuhoavat mieliään rikosten suuremmalla vapaudella; mutta niitä, jotka heitä palvelemaan alistetaan, ei vahingoita paitsi oma pahuus.

praesto, stiti, statum – olla parempi; persoonattomasti: praestat – on parempi
vasto 1 – hävittää
libertas – licentia
subdo, subdidi, subditum 3 – asettaa alle

Nam iustis quidquid malorum ab iniquis dominis irrogatur, non est poena criminis, sed virtutis examen.

Sillä oikeamielisille kaikki paha mitä/mitä tahansa pahaa määrätään väärämielisten herrojen toimesta, ei ole rangaistus rikoksesta, vaan hyveen koetus.

irrogo – määrätä, säätää

Proinde bonus etiamsi serviat, liber est; malus autem etiamsi regnet, servus est, nec unius hominis, sed, quod est gravius, tot dominorum, quot vitiorum.

Sen tähden vaikka hyvä palvelee/on orjana, hän on vapaa; mutta vaikka paha hallitsee, hän on orja, eikä yhden ihmisen (orja), vaan, mikä on raskaampaa/vakavampaa, niin monen herran (orja) kuin on paheita.

De quibus vitiis cum ageret scriptura divina: “A quo enim quis”, inquit, “Devictus est, huic et servus addictus est”.

Joista (=näistä) paheista kun kirjoittaa pyhä kirjoitus, se sanoo: “Sillä kenen toimesta joku on voitettu, tälle hänet myös on viety orjaksi”.

Sitaatti: 2 Pietarin kirje 2, 19.

4.4. Remota itaque iustitia quid sunt regna nisi magna latrocinia? quia et latrocinia quid sunt nisi parva regna?

Niinpä jos oikeamielisyys on poistettu, mitä ovat valtakunnat muuta kuin rosvojoukkoja? Sen tähden myös mitä ovat rosvojoukot muuta kuin pieniä valtakuntia?

latrocinium – rosvoaminen, rosvoretki, rosvojoukko

Manus et ipsa hominum est, imperio principis regitur, pacto societatis astringitur, placiti lege praeda dividitur.

Se myös on ihmisten joukko, sitä ohjataan johtajan käskyvallalla, se sidotaan yhteisön sopimuksella, saalis jaetaan päätöksen lailla.

manus – käsi; joukko
astringo, astrinxi, astrictum 3 – vetää tiukalle, kiristää, sitoa
placitum – mielipide, määräys, säädös

Hoc malum (S) si in tantum perditorum hominum accessibus crescit (P),
ut et loca teneat (P) sedes constituat (P), civitates occupet (P) populos
subiuget (P),
evidentius regni nomen assumit (P),
quod ei iam in manifesto confert (P) non adempta cupiditas (S), sed addita impunitas (S).

Jos tämä pahuus/onnettomuus kasvaa kelvottomien ihmisten sisäänpääsyillä niin suureksi, että myös ottaa haltuunsa paikkoja, perustaa pesäpaikkoja/tukikohtia, valtaa kaupunkeja, alistaa kansoja, se omaksuu selvemmin valtakunnan nimen, jonka sille tuo jopa selvästi, ei poistettu himo, vaan lisätty rankaisemattomuus.

perditus – menetetty, kelvoton, turmeltunut
accessus, us – tulo, pääsy
adimo, ademi, ademptum – ottaa pois, riistää

Eleganter enim et veraciter Alexandro illi Magno quidam comprehensus pirata respondit.

Sillä eräs kiinniotettu merirosvo vastasti hienostuneesti/sattuvasti ja todenmukaisesti tuolle Aleksanteri Suurelle.

Nam cum idem rex hominem interrogaret, quid ei videretur, ut mare haberet infestum, ille libera contumacia:

Sillä kun samainen kuningas kysyi ihmiseltä, mikä (=miksi) hänestä näytti (oikealta), että hän pitäisi meren levottomana, tämä (vastasi) avoimella uhmakkuudella:

Quod tibi, inquit, ut orbem terrarum; sed quia ego exiguo navigio facio, latro vocor; quia tu magna classe, imperator.

Hän sanoi: “Sitä, mitä (=Siksi, kuten) sinusta (näytti oikealta pitää) maanpiiri (levottomana); mutta koska minä teen sen pienellä laivalla, minua kutsutaan rosvoksi; koska sinä (teet sen) suurella laivastolla, ylipäälliköksi”.

Vrt. Cic. De rep. 3, 14, 24.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.