Augustinuksen poliittisia tekstejä: Aug. civ. 12.14

Kapulakäännös Maijastina Kahlos

AUG. CIV. 12.14 osin

Hanc autem se philosophi (S) mundi huius non aliter putaverunt (P) posse (a.c.i) vel debere (a.c.i) dissolvere,
nisi ut circuitus temporum inducerent,
quibus eadem (a.c.i) semper fuisse (a.c.i) renovata atque repetita in rerum natura atque ita deinceps fore (a.c.i) sine cessatione asseverarent (SP) volumina (a.c.i) venientium et praetereuntium saeculorum;
sive in mundo permanente isti circuitus (S) fierent (P konj. impf.),
sive certis intervallis oriens et occidens mundus (S) eadem semper quasi nova,
quae transacta et ventura sunt,
exhiberet (P).

Mutta tätä tämän maailman filosofit eivät uskoneet voivansa tai tarvitsevansa ratkaista toisin
kuin/paitsi että he tuovat/esittävät aikojen kierron,
joissa (ajoissa) he vakuuttivat saman aina olleen uusiutuneena ja toistuneena maailmankaikkeudessa ja siten sitten tulevien ja ohimenevien vuosisatojen kiertojen olevan ilman lakkaamista;
joko pysyvässä maailmassa nuo kierrot tapahtuisivat,
tai tietyin väliajoin nouseva/syntyvä ja laskeva/kuoleva maailma tarjoaisi aina samoja ikäänkuin uusia (asioita),
jotka ovat suoritetut ja tulevat (=menneitä ja tulevia).

Edellisessä luvussa (civ. 12.13) on pohdittu ajallisten asioiden alkua, mm. miksi ihmistä ei luotu aikaisemmin. Augustinus on esitellyt (civ. 12.12) antiikin teorioita esim. lukemattomista maailmoista ja teoria toinen toistaan seuraavista maailmansykleistä.
Keskustelu syklisestä historiankäsityksestä. Tässä luvussa Augustinus viittaa mm. Platoniin (Timaios, 39D).
Platonilaisilla ajatuksia sielun uudelleensyntymisestä ja kierrosta.
Stoalaisilla ajatus useista maailmoista, jotka sykleittäin syntyvät ja kuolevat. Ajatus maailman loppumisesta suureen maailmanpaloon. Jotkut pohtivat myös oliko mahdollista siirtyä vanhasta uuteen maailmaan ilman tuota maailmanpaloa.

assevero 1 – vakuuttaa
volumen, voluminis – kierto, kiemura, kierros
exhibeo 2 – tarjota, tuoda esiin, tuottaa, luovuttaa
transigo, egi, actum 3 – ajaa perille, suoritettu

A quo ludibrio prorsus immortalem animam,
etiam cum sapientiam perceperit,
liberare non possunt, euntem sine cessatione ad falsam beatitudinem et ad veram miseriam sine cessatione redeuntem.

Tästä leikistä/pilasta he (=filosofit) eivät voi vapauttaa juuri kuolematonta sielua, vaikka se on saavuttanut jopa viisauden,
(sielua), joka kulkee ilman lakkaamista kohti väärää onnea/autuutta ja palaa ilman lakkaamista todelliseen kurjuuteen.

ludibrium – leikki, pila

Quo modo enim vera beatitudo est, de cuius numquam aeternitate confiditur, dum anima venturam miseriam aut imperitissime in veritate nescit aut infelicissime in beatitudine pertimescit?

Sillä millä tavalla on todellista onnea/autuutta, jonka ikuisuuteen ei koskaan voi luottaa, kun sielu joko ei tajua tulevaa kurjuuttaan tietämättömänä totuudesta tai onnettomasti autuudessa pelkää?

confido, fisus sum 3 (semidep.) + dat./abl.– luottaa lujasti, turvautua
Augustinuksen mukaan, platonikkojen teoriassa sielu ei tiedä palaavansa tai tietäessään pelkää autuuden loppumista.
Augustinuksen pääargumentti syklisyyttä vastaan on se, että syklisyys kumoaa ajatuksen sielun onnellisuudesta/autuudesta. Sielun pysyvä onnellisuus ei ole mahdollista, jos se on määrätty uudelleensyntymien päättymättömään sarjaan.

At si ad miserias numquam ulterius reditura ex his ad beatitudinem pergit (SP): fit (prees.) ergo aliquid novi in tempore, quod finem non habet temporis.

Entäpä jos se – ei koskaan kurjuuteen palaavana – pääsee niistä autuuteen: siispä tapahtuu ajassa jotakin uutta, jolla ei ole ajan loppua (=loppua ajassa)?

pergo, perrexi, perrectum 3 – jatkaa, lähteä, ryhtyä

Cur non ergo et mundus? cur non et homo factus in mundo? ut illi nescio qui falsi circuitus (S) a falsis sapientibus fallacibusque comperti in doctrina sana tramite recti itineris evitentur (P).

Miksi siis ei (sama voisi koskea) myös maailmaa? Miksi ei (sama voisi koskea) myös maailmaan luotua ihmistä? Niin että nuo – en tiedä mitkä (=jotkut) – väärät syklit, väärien ja petollisten viisaiden toimesta opitut syklit, vältettäisiin/voidaan välttää oikean tien polulla/polun avulla (=polkua kulkemalla) terveessä opissa.

compertus – kokenut, varma, luotettava < comperio – saada tietää, kuulla evito 1 – välttää, väistää

Nam quidam (S) et illud,
quod legitur in libro Salomonis,
qui vocatur Ecclesiastes:
Quid est quod fuit? Ipsum quod erit. Et quid est quod factum est? Ipsum quod fiet; et non est omne recens sub sole. Qui loquetur et dicet: Ecce hoc novum est: iam fuit saeculis quae fuerunt ante nos,
propter hos circuitus in eadem redeuntes et in eadem cuncta revocantes dictum intellegi volunt (P);
quod ille aut de his rebus dixit, de quibus superius loquebatur, hoc est de generationibus aliis euntibus, aliis venientibus, de solis anfractibus, de torrentium lapsibus; aut certe de omnium rerum generibus, quae oriuntur atque occidunt.

Sillä eräät haluavat myös tuon,
mikä lukee Salomon kirjassa,
jota kutsutaan Saarnaajaksi:
“Mikä on mikä on ollut? Se sama, mikä on oleva. Ja mikä on mikä on tapahtunut? Se sama, mikä tulee tapahtumaan; ei ole kaikki/mikään uutta auringon alla. Kuka puhuu ja sanoo: Tämä on uutta; on ollut jo vuosisatoja ne, mitkä olivat ennen meitä”,
tulevan ymmärretyksi sanonnaksi näiden samaan palaavien ja kaiken samaa palauttavien kiertojen/syklien vuoksi (=näitä … tukevaksi sanonnaksi);
Tämän hän (=Salomo) sanoi
joko näistä asioista, joista hän puhui ylempänä (=aikaisemmin), se on, sukupolvista, yksistä menevistä, toisista tulevista, auringon kiertokulusta, jokien virtaamisista;
tai varmasti kaikkien asioiden/maailmankaikkeuden lajeista, jotka nousevat/syntyvät ja laskevat /kuolevat.

anfractus, us – mutka, polvi
torrens – vuolas tulvapuro
lapsus – liukuminen, virtaaminen, putous
Ecclesiastes 1.9-10: “Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla. Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä.”
Raamatun käännös: Augustinus käytti vanhaa latinankielistä käännöstä (Vetus Latina) esim. VT:n latinannos Septuagintasta (VT kreikaksi). Augustinus tunsi Hieronymuksen tekemän käännöksen (VT suoraan hepreasta), Vulgatan (Versio vulgata). Vulgata valmistui kymmenisen vuotta ennen (v. 405) kuin Augustinus aloitti De civitate dein (v. 413).
Jotkut …: viittaus Origeneeseen (De princ. 3.5.3).
Augustinus vastustaa tiukasti Origeneen tulkintaa.
Origenes (princ. 3.5.2-3) mietti, mitä jumala teki ennen kuin hän loi maailman. Oliko hän toimeton? Origenes ehdotti, että jumala aikaisemmin loi sarjan muita maailmoja. Hän hylkää ajatuksen täysin samanlaisten maailmojen toistamisesta: maailmaa samoine  tapahtumineen ei voi luoda uudestaan. Edellisissä maailmoissa esim. ei voinut olla ainutkertaista Kristuksen inkarnaation ja ristiinnaulitsemisen tapahtumaa.
Vrt. miten Augustinus esittää sykliteoriasta yksinkertaistetun vääristetyn version (“olkinuken”), jonka hän vetää ad absurdum (sama Platon, sama Akatemia, samat oppilaat jne) ja sitten kumoaa.

Fuerunt enim homines ante nos, sunt et nobiscum, erunt et post nos; ita quaeque animantia vel arbusta.

Sillä ihmisiä oli ennen meitä, on myös meidän kanssamme, tulee olemaan myös meidän jälkeemme; niin (on) myös eläimien tai kasvien (laita).

arbustum – puuistutus, puutarha

Monstra quoque ipsa, quae inusitata nascuntur, quamvis inter se diversa sint et quaedam eorum semel facta narrentur, tamen secundum id, quod generaliter miracula et monstra sunt, utique et fuerunt et erunt, nec recens et novum est, ut monstrum sub sole nascatur.

Myös jopa luonnottomuudet, joita harvinaisina syntyy, vaikka ne ovat erilaisia keskenään ja joidenkin niistä kerrotaan (vain) kerran olevan tehdyn (=syntyneen ainoakertaisena), kuitenkin sen mukaan, mikä yleensä on ihmeellistä ja luonnotonta, joka tapauksessa sekä on ollut että tulee olemaan, eikä ole tuoretta eikä uutta, että luonnoton syntyy auringon alla.

monstrum – enne, luonnonvastainen ilmiö, hirviö
inusitatus – tavaton, harvinainen
utique – joka tapauksessa, ainakin

Quamvis haec verba quidam (S) sic intellexerint (P), tamquam in praedestinatione Dei iam facta fuisse (a.c.i) omnia sapiens ille (S) voluisset (P) intellegi, et ideo nihil recens esse (a.c.i) sub sole.

Vaikka jotkut ovat niin ymmärtäneet nämä sanat, ikään kuin tuo viisas olisi halunnut ymmärrettävän, että kaikki on jo tehty jumalan ennaltamääräämisessä ja ettei sen tähden  mikään ole uutta auringon alla.

Absit autem a recta fide,
ut his Salomonis verbis illos circuitus significatos esse credamus,
quibus illi putant sic eadem temporum temporaliumque rerum volumina repeti,
ut verbi gratia,
sicut isto saeculo Plato philosophus in urbe Atheniensi et in ea schola,
quae Academia dicta est,
discipulos docuit,
ita per innumerabilia retro saecula multum quidem prolixis intervallis, sed tamen certis, et idem Plato et eadem civitas et eadem schola idemque discipuli repetiti et per innumerabilia deinde saecula repetendi sint.

Mutta olkoon pois oikeasta uskosta,
että uskoisimme näillä Salomon sanoilla tarkoitetun noita syklejä,
joilla nuo (filosofit) katsovat toistettavan aikojen ja ajallisten asioiden samoja syklejä
niin, että (tämän) puheen/väitteen vuoksi/mukaan,
kuten filosofi Platon opetti oppilaita Ateenan kaupungissa ja samassa
koulussa,
jota kutsutaan Akatemiaksi,
siten kautta lukemattomien takana olevien vuosisatojen – tosin hyvin pitkin, mutta kuitenkin säännöllisin väliajoin – myös sama Platon ja sama kaupunki ja sama koulu ja samat oppilaat toistuvat ja sitten kautta lukemattomien vuosisatojen on toistuttava.

prolixus –runsas, pitkä

Absit, inquam, ut nos ista credamus.

Olkoon pois, sanon, että me moista uskoisimme.

Kommentointi on suljettu.