Augustinuksen poliittiset tekstit (Aug. civ. 19.21)

Kapulakäännös Maijastina Kahlos

AUG. CIV. 19.21 osin

Quapropter nunc est locus,
ut quam potero (1. fut.) breviter ac dilucide expediam (konj. prees),
quod in secundo huius operis libro me demonstraturum esse (a.c.i) promisi,
secundum definitiones,
quibus apud Ciceronem utitur Scipio in libris De re publica,
numquam rem publicam fuisse (a.c.i) Romanam.

Minkä vuoksi (=sen vuoksi) nyt on paikka,
että, niin kuin/sen mukaan kuin pystyn, lyhyesti ja selvästi selitän,
mitä tämän teoksen toisessa kirjassa lupasin osoittavani,
ettei ollut ollut Rooman valtiota, määritelmien mukaan,
joita Scipio käyttää Cicerolla, Valtiosta –kirjoissa.

dilucidus – kirkas, selvä
expedio 4 – selvittää
definitio – määritelmä

Viittaus Aug. civ. 2.21.4, jossa käytyyn keskusteluun Augustinus palaa.
Siinä Augustinus on keskustellut Ciceron valtio (res publica) -määritelmästä (Cic. rep. 1.25.39).
Cicero on määritellyt: res publica on res populi; populus on “suuren ihmismäärän yhdistelmä, jota liittää yhteen yksimielisyys/yhteinen käsitys oikeasta/oikeudesta ja yhteinen hyöty” (coetus multitudinis iuris consensu et utilitatis communione sociatus).
Cic. Rep. 1.25.39: Est igitur, inquit Africanus, res publica res populi, populus autem non omnis hominum coetus quoquo modo congregatus, sed coetus multitudinis iuris consensu et utilitatis communione sociatus. Eius autem prima causa coeundi est non tam inbecillitas quam naturalis quaedam hominum quasi congregatio; non est enim singulare nec solivagum genus hoc, sed ita generatum ut ne in omnium quidem rerum affluen.
Eli siis määritelmä, jota Augustinus käsittelee seuraavissa kohdissa.

Breviter enim rem publicam definit esse (a.c.i) rem populi.

Sillä hän määrittelee lyhyesti valtion olevan kansan asia.

‘Hän’ viittaa Scipioon (puhujana Ciceron De re publica –teoksessa).

Quae definitio si vera est, numquam fuit Romana res publica, quia numquam fuit res populi, quam definitionem voluit esse (a.c.i) rei publicae.

Jos tämä määritelmä on tosi, ei koskaan ollut Rooman valtiota, koska ei koskaan ollut kansan asiaa, jonka hän halusi olevan valtion määritelmä.

Populum enim esse (a.c.i) definivit coetum multitudinis iuris consensu et utilitatis communione sociatum.

Sillä hän määritteli kansan olevan oikeutta koskevan yksimielisyyden/yhteisen käsityksen ja hyödyn yhteisyyden liittymä ihmispaljouden yhdistelmä/kerääntymä (= joukko ihmisiä, joita yhdistää yksimielinen käsitys oikeasta ja yhteinen hyöty).

socio 1 – yhdistää, liittää
Cic. rep. 1, 25, 39; Aug. ep. 138, 2, 10.

Quid autem dicat iuris consensum, disputando explicat, per hoc ostendens geri sine iustitia non posse rempublicam;
ubi ergo iustitia vera non est, nec ius potest esse.

Mutta mitä hän kutsuu oikeuden yksimielisyydeksi, hän selittää keskustelemalla, näyttäen tämän kautta, että valtiota ei voi ylläpitää ilman oikeudenmukaisuutta;
Siispä missä ei ole todellista oikeudenmukaisuutta, ei voi olla oikeutta.

disputo – tutkiskella, väitellä, pohtia, keskustella
gero, gessi, gestum – kantaa, pitää yllä, toimittaa, hoitaa

Quod enim iure fit, profecto iuste fit;
quod autem fit iniuste, nec iure fieri potest.

Sillä se mikä oikeudella/oikeuden mukaan tapahtuu, varmasti tapahtuu oikeudenmukaisesti;
Mutta se mikä tapahtuu epäoikeudenmukaisesti, ei voi tapahtua oikeudella/oikeuden mukaan.

Non enim iura dicenda sunt vel putanda iniqua hominum constituta,
cum illud etiam ipsi ius esse (a.c.i) dicant,
quod (S) de iustitiae fonte manaverit (P),
falsumque esse (a.c.i),
quod a quibusdam non recte sentientibus dici solet,
id esse ius (a.c.i),
quod ei,
qui plus potest,
utile est.

Sillä oikeudenkäytöksi ei pidä sanoa tai pitää ihmisten pahoja instituutioita/määräyksiä/sopimuksia,
koska myös he itse sanovat oikeuden olevan sen,
mikä oikeudenmukaisuuden lähteestä on  kummunnut,
ja väärän olevan,
 mitä joidenkin ei oikein ymmärtävien toimesta on tapana sanoa,
  sen olevan oikeus,
   mikä on hyödyllistä sille,
    joka pystyy enemmän (=jolla on enemmän valtaa).

    
mano 1 – virrata
Vrt. Platon, Politeia 338c; Gorgias 483c-484a

Quocirca ubi non est vera iustitia, iuris consensu sociatus coetus hominum non potest esse et ideo nec populus iuxta illam Scipionis vel Ciceronis definitionem; et si non populus, nec res populi, sed qualiscumque multitudinis, quae populi nomine digna non est.

Sen vuoksi missä ei ole todellista oikeudenmukaisuutta, ei voi olla oikeuden yksimielisyydellä (=yksimielisyydellä oikeudesta) liitettyä ihmisten kokousta/kerääntymää eikä siksi kansaa tuon Scipion tai/eli Ciceron määritelmän kanssa (=mukaan) /määritelmää lähelläkään;
Ja jos ei kansa eikä kansan asia, vaan millaisen tahansa ihmispaljouden (asia), joka ei ole kansan nimen arvoinen.

Augustinuksen todistelu: Iuris consensus “yhteinen käsitys oikeasta” edellyttää oikeudenmukaisuutta, ja ilman oikeudenmukaisuutta ei ole populusta.
Jos ei ole oikeudenmukaisuutta, ei ole yhteistä käsitystä oikeasta, eikä populusta, eikä siis res populi eikä res publicaa.

Ac per hoc,
si respublica res est populi et populus non est,
qui consensu non sociatus est iuris,
non est autem ius, ubi nulla iustitia est:
procul dubio colligitur, ubi iustitia non est, non esse rempublicam.

Ja tämän takia,
jos valtio on kansan asia eikä ole kansaa,
joka ei ole yhteenliitetty yksimielisyydellä oikeudesta,
ei ole taas oikeutta, jossa ei ole oikeudemukaisuutta:
epäilemättä päätellään, että missä ei ole oikeudenmukaisuutta, ei ole valtiota.

colligo 3 – koota, päätellä, tehdä johtopäätös

Iustitia porro ea virtus est, quae sua cuique distribuit.

Edelleen oikeudenmukaisuus on se voima, joka jakaa kullekin oman (osansa).

Quae igitur iustitia est hominis, quae ipsum hominem Deo vero tollit et immundis daemonibus subdit?

Mikä siis on ihmisen oikeudenmukaisuus, joka heittää (pois) itse ihmisen todellisen jumalan luota ja asettaa epäpuhtaiden demonien alle?

subdo, subdidi, subditum 3 – asettaa, pistää alle, yllyttää
Augustinuksen ajatuksenjuoksu: Jos oikeudenmukaisuus on sitä, että suodaan kullekin omansa, niin ei ole oikeudenmukaisuutta, kun ihminen otetaan pois todelliselta jumalalta ja jätetään hänet demonien valtaan. Eli Augustinuksen mukaan ei voi olla oikeudenmukaisuutta valtiossa, jossa todellista jumalaa ei palvota.

Hoccine est sua cuique distribuere?

Tämäkö on kullekin oman (osansa) jakamista?

An qui fundum aufert eius,
a quo emptus est,
et tradit ei,
qui nihil habet in eo iuris,
iniustus est;
et qui se ipsum aufert dominanti Deo,
a quo factus est,
et malignis servit spiritibus, iustus est?

Vai onko epäoikeudenmukainen se, joka ottaa pois maatilan (=omaisuuden) häneltä,
jolta se on ostettu,
ja luovuttaa hänelle,
jolla ei ole mitään oikeutta siihen;
ja onko oikeudenmukainen se, joka itsensä ottaa pois hallitsevalta jumalalta,
 jonka toimesta hänet on luotu,
ja palvelee pahantahtoisia henkiä?

fundus – maatila

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.