Augustinuksen poliittiset tekstit: Aug. civ. 19.15

Kapulakäännös Maijastina Kahlos

Hoc naturalis ordo praescribit, ita Deus hominem condidit.

Tämän luonnonjärjestys määrää, näin jumala loi ihmisen.
 
Nam: Dominetur, inquit, piscium maris et volatilium caeli et omnium repentium, quae repunt super terram.

Sillä hän sanoi: “Vallitkoon hän meren kaloja ja taivaan lentäviä ja kaikkia matelijoita, jotka matelevat maan päällä.”

1 Moos. 1.26.
repo, repsi, reptum 3 – madella

Rationalem factum ad imaginem suam noluit nisi irrationabilibus dominari; non hominem homini, sed hominem pecori.

Järjellisen omaksi kuvakseen tehdyn (ihmisen) hän (=jumala) ei halunnut kuin hallitsemaan järjettömiä (olentoja); ei ihmistä (hallitsemaan) ihmistä, vaan ihmisen eläimiä.

Inde primi iusti pastores pecorum magis quam reges hominum constituti sunt, ut etiam sic insinuaret Deus, quid postulet ordo creaturarum, quid exigat meritum peccatorum.

Sen takia ensimmäiset oikeamieliset asetettiin karjan paimeniksi pikemminkin kuin ihmisten kuninkaiksi, että myös näin jumala osoittaisi, mitä edellyttää luotujen järjestys, mitä vaatii syntisten syyllisyys.

constituo, constitui, constitutum 3- järjestää, pystyttä, säätää
insinuo 1 – tunkeutua, tungetella;
exigo, exegi, exactum 3 – ajaa liikkeelle, vaatia
meritum – ansio, syy, tuottamus, syyllisyys

Condicio (S) quippe servitutis iure intellegitur (P) imposita peccatori.

Orjuuden tila näet ymmärretään oikeutetusti asetetuksi syntiselle.

condicio – sopimus, ehto, asema, tila, olot

Proinde nusquam Scripturarum legimus ”servum”, antequam hoc vocabulo Noe iustus peccatum filii vindicaret.

Sentähden emme koskaan lue Kirjoitusten “orjaa” (=Kirjoituksissa “orjaa”) ennen kuin oikeamielinen Nooa rankaisi poikansa syntiä tällä sanalla.

Nomen itaque istud culpa meruit, non natura.

Niinpä hän ansaitsi tuon nimen synnistään/syntinsä takia, ei luonnostaan.

Origo autem vocabuli servorum in Latina lingua inde creditur ducta,
quod hi,
qui iure belli possent occidi,
a victoribus cum servabantur
servi fiebant,
a servando appellati;
quod etiam ipsum sine peccati merito non est.

Mutta “orjat” sanan alkuperän latinan kielessä uskotaan johtuvan siitä,
että näistä,
jotka sodan oikeudella olisi voitu tappaa,
tuli orjia,
kun heidät voittajien toimesta säästettiin,
 “säästämisestä” kutsuttuina;
myöskään jopa tämä (asia) ei ole ilman synnin syyllisyyttä.

Nam et cum iustum geritur bellum, pro peccato e contrario dimicatur; et omnis victoria (S), cum etiam malis provenit, divino iudicio victos humiliat (P) vel emendans peccata vel puniens.

Sillä kun myös oikeutettua sotaa käydään, taistellaan päinvastoin/vastakkaisesti synnin puolesta; ja kaikki voitto, vaikka se myös tulee pahojen osaksi, nöyryyttää voitettuja jumalallisella tuomiolla joko korjaamalla tai rankaisemalla.

S.o. oikeamielinen joutuu taistelemaan vastustajaa vastaan, joka taistelee puolustaen syntejään.
dimico 1 – otella, taistella; ponnistella
provenio, veni, ventum 4 – tulla, sattua
emendo 1 – puhdistaa virheistä, korjata, parantaa

Augustinuksen ajatukset jumalan rangaistuksista ja palkkioista: Augustinus suhtautuu varauksellisesti maallisiin palkintoihin ja rangaistuksiin. Hyviä ei aina palkita eikä paha saa aina rangaistustaan maan päällä. Hän kuitenkin esittää myös, että jumalallinen kaitselmus ei vaikuttaisi kovin uskottavalta, jos jumala ei koskaan avoimesti rankaisisi mitään syntiä (Aug. civ. 1.8.25–39). Vaikka hyvät ihmiset joutuvat ahdinkoon ja pahat saavat osakseen hyvinvointia, Augustinus esittää, että useimmiten pahat saavat huonon lopun ja hyvät saavat nauttia menestyksestä” (civ. 20.2.31–33).
Kun historian tapahtumat selvästi näyttävät palkinnoilta tai rangaistuksilta, jumalan voidaan nähdä puuttuvan aktiivisesti ihmisten asioihin.
Silloin kun tämä ei ole ilmiselvää, hyvien ei pidä vaipua epätoivoon, vaikka jumala ei näyttäisikään välittävän ihmisten asioista, Augustinus lohduttaa.
Jumala kuitenkin varaa lopulliset palkinnot ja rangaistukset maailmanajan loppuun.

Vaikka Augustinus varoittaa etsimästä inhimillisestä historiasta merkityksiä, hän itse toisinaan käyttää historiaa moraalisiin tulkintoihin. Rooman hävitys vuonna 410 oli tähän erityisen käyttökelpoinen (esim. civ. 1.9.1; sermo 81.7-9; sermo 105.9–10).
Hän toteaa, että jumalallinen kaitselmus ”korjaa ja kurittaa ihmisten turmeltuneita tapoja sotien avulla ja ohjaa kuolevaisia oikeamieliseen ja kiitettävään elämäntapaan tällaisilla koettelemuksilla” (civ. 1.1).
Augustinuksen mukaan jumala sallii pahojen hallita, koska hän on langenneen ihmiskunnan tuomari, joka salatussa suunnitelmassaan rankaisee ja kurittaa ihmiskuntaa. Tämän ajattelutavan tyypillisimpiä tulkkeja olivat Orosius ja Salvianus.

Testis est homo Dei Daniel, cum in captivitate positus peccata sua et peccata populi sui confitetur (SP) Deo et hanc esse causam illius captivitatis pio dolore testatur (SP).

Todistajana on jumalan ihminen Daniel, kun hän vankeuteen asetettuna tunnustaa jumalalle syntinsä ja kansansa synnit ja hurskaalla tuskalla todistaa tämän olevan tuon vankeuden syy.

Danielin kirja 9.16.
Confiteor, fessus sum 2 – tunnustaa

Prima ergo servitutis causa peccatum est, ut homo homini condicionis vinculo subderetur;
quod non fit nisi Deo iudicante, apud quem non est iniquitas et novit diversas poenas meritis distribuere delinquentium.

Siispä orjuuden ensimmäinen syy on synti, niin että ihminen alistettiin ihmiselle aseman/tilan/sopimuksen siteellä;
tämä ei tapahdu muuten kuin jumalan määräyksestä, jonka luona ei ole vääryyttä ja joka tietää jakaa erilaiset rangaistukset rikoksentekijöiden syyllisyyksistä.

condicio – sopimus, ehto, asema, tila, olot

Sicut autem supernus Dominus dicit: Omnis, qui facit peccatum, servus est peccati, ac per hoc multi quidem religiosi dominis iniquis, non tamen liberis serviunt: A quo enim quis devictus est, huic et servus addictus est.

Mutta kuten korkea Herra sanoo: “Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja”, ja tämän takia juuri monet uskonnolliset/hurskaat (ihmiset) palvelevat pahoja – eivät kuitenkaan vapaita – isäntiä: “Sillä kenen toimesta joku on voitettu, tälle hänet myös on nimetty orjaksi”.

addico, dixi, dictum – myöntää, (huutokaupassa) lyödä jllklle, luovuttaa, antaa omaksi, lukea jnkn omaksi
> addictus – velkaorja
Viittaukset: Johanneksen evankeliumi 8.34; 2. Pietarin kirje 2.19.
Vrt. Aug. civ. 4.3 (käsitelty teksti).

Et utique felicius servitur (SP) homini, quam libidini, cum saevissimo dominatu vastet (P) corda mortalium, ut alias omittam, libido (S) ipsa dominandi.

Ja ainakin onnellisemmin palvellaan ihmistä kuin himoa, koska itse vallan himo – jättääkseni muut mainitsematta – hävittää mitä hirveimmäillä isännyydellä kuolevaisten sydämiä.

vasto 1 – hävittää, tehdä autioksi

Hominibus autem illo pacis ordine, quo aliis alii subiecti sunt, sicut prodest humilitas servientibus, ita nocet superbia dominantibus.

Mutta ihmisille siinä rauhan järjestyksessä, jolla toiset on alistettu toisille, niin kuin on hyödyksi nöyryys palveleville, niin on vahingoksi ylimielisyys hallitseville.

Nullus autem natura, in qua prius Deus hominem condidit, servus est hominis aut peccati.

Mutta kukaan ei ole luonnostaan, johon jumala ensimmäiseksi loi ihmisen, ole ihmisen tai synnin orja.

Verum et poenalis servitus ea lege ordinatur, quae naturalem ordinem conservari iubet, perturbari vetat; quia si contra eam legem non esset factum, nihil esset poenali servitute cohercendum.

Mutta myös rankaiseva orjuus määrätään sen lain mukaan, joka määrää luonnonjärjestyksen voimassapidettäväksi, kieltää (sen) sotkemisen; sillä jos tätä lakia vastaan ei olisi rikottu, mitään ei olisi pidettävä kurissa/kuritettava rangaistuksena olevalla orjuudella.

conservo – säilyttää, pitää voimassa
co-herceo = co-erceo, ui, itum 2 – pitää koossa, rajoittaa, pitää kurissa, hillitä, kurittaa, rangaista, pitää fyysisessä kontrollissa, pakottaa
> coercitio = cohercitio – pakottaminen
Augustinuksella myös sanat corripere, correptio, corrigere, sanare yms.

Ideoque Apostolus etiam servos monet subditos esse dominis suis et ex animo eis cum bona voluntate servire;
ut scilicet,
si non possunt a dominis liberi fieri,
suam servitutem ipsi quodam modo liberam faciant, non timore subdolo, sed fideli dilectione serviendo,
donec transeat iniquitas et evacuetur omnis principatus et potestas humana et sit Deus omnia in omnibus.

Sen vuoksi myös apostoli (Paavali) kehottaa orjia olemaan isännilleen alistuneita ja palvelemaan heitä vilpittömästi ja hyvällä tahdolla;
niin että,
jos he eivät voi vapautua isännistä,
 he itse tekevät orjuudestaan jollakin tavalla vapaan, palvelemalla, ei
petollisesta pelosta, vaan uskollisesta rakkaudesta,
kunnes vääryys häviää ja kaikki päällikkyys ja inhimillinen valta poistetaan ja jumala on kaikkea kaikissa.

ex animo – sydämestä, vilpittömästi
subdolus – salakavala, viekas
transeo, ii, itum – siirtyä, mennä ohi
evacuo – tyhjentää, puhdistaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.