Luento 30.10: Augustinuksen elämä ja tuotanto

Maijastina Kahlos 

Augustinuksen  (354–430) elämänvaiheet tunnetaan varsin hyvin: Tunnustusten (Confessiones, noin vuodelta 397) ja muun tuotannon kautta.
Kotoisin Pohjois-Afrikasta pienestä Thagasten kaupungista (Souk Ahras, Tunisia) lähellä Karthagoa
sai ajan klassisen koulutuksen.
Äiti Monnica kristitty, isä Patricius ”pakana”, useita lapsia. ”Keskiluokkaa”. Augustinus sai suht. hyvän koulutuksen Thagastessa, Madauroksessa ja Karthagossa.
Toimi puhetaidon opettajana ensin Thagastessa ja Karthagossa, sitten Roomassa (383) ja lopulta Milanossa (syksystä 384 lähtien, keis. pääkaupungissa).
V. 373 lukee Ciceron Hortensiuksen.

Kuului manikealaisuuteen noin 9 vuoden ajan.
Pettymys manikealaisuuteen ja sen lupaamaan varmaan totuuteen.
Vastareaktiona oli hetkellinen kiinnostus Ciceron lukemisen kautta ns. Uuteen Akatemian koulukuntaan: epävarmuuden kausi. (Academici: ns. Uusi Akatemia eli skeptikot. 100-luvulla e.a.a. Varmaa tietoa ei voi saavuttaa).

Kääntymys filosofiaan: platonilaisuuteen: libri Platonicorum (386).
Kääntymys kristinuskoon (elok. 386). Keskustelu kääntymyksistä tutkimuksessa.

Augustinus ryhtyi kasteoppilaaksi eli catechumeniksi Milanossa. Oliko catechumeniksi ryhtyminen osa Augustinuksen pyrkimyksiä nousta urallaan roomalaisessa yhteiskunnassa? Tähän liittyivät avioliittojärjestelyt vaikutusvaltaisen kristityn suvun kanssa. Silloin piti olla kastettu tai ainakin kasteoppilas. Monet kirkkoisät valittavat siitä, että monet ryhtyivät kristityiksi vain sen takia, että pääsisivät solmimaan edullisen naimakaupan.

Konkubinaatissa nimeltä mainitsemattoman naisen kanssa (vuodesta 372, poika Adeodatus synt. ehkä 373?). Augustinuksen avovaimo (concubina) piti lähettää pois Augustinuksen avioliittojärjestelyjen takia. Paljon mitään ei tiedetä Augustinuksen konkubinaatista. Siitä syntyi lapsi Adeodatus, josta Augustinus kertoo jotakin (tästä lisää edempänä).

Ambrosius, Milanon piispa:
Augustinus Ambrosiukseen: tunsi Ambrosiuksen, mutta ei läheisesti. Kuunteli Ambrosiuksen saarnoja ja sai lopulta kasteen. 

Ambrosius tekee saarnoillaan vaikutuksen. Conf. 8. kirja kääntymyksestä.
Oman kääntymyksen jälkikäteinen hahmottaminen (kaikissa omaelämäkerroissa tietenkin aina jälkikäteinen hahmottaminen).
Platonilaisuus kummitteli koko Augustinuksen loppuelämän.
Katoliseen kristinuskoon suuntautuminen. Aug samasti Filosofian katoliseen kristinuskoon.
Paavalin lukeminen merkittävänä piirteenä.
Monnica-äidin kristillinen hurskaus vaikuttamassa.

Askeettinen kutsumus. Augustinus, ja hänen ystävänsä (mm. Verecundus) vaativat itseltään valtavasti. Oli omaksuttava askeettinen elämä ennen kuin saattoi mennä kasteelle.
Todellakaan kaikki kasteelle menevät eivät vaatineet tällaisia itseltään.
Milanossa sai kristillisen kasteen (piispa Ambrosiukselta, 24.4.387).

Augustinus ryhtyi kirjoittamaan teosta De beata vita (Autuaasta elämästä).
Cassiciacumissa kirjoitetuissa teoksissa kääntymys näyttää rauhalliselta prosessilta. (Tunnustuksissa se taas on myrskyisä ja tuskainen).
Aug on vetäytynyt ja viettää siis otium liberale eli otium litteratum Cassiciacumissa.
Hän on luopunut avioliitosta ja julkisesta urasta.
V. 386 Cassiciacumissa: teokset Contra Academicos, De beata vita, De ordine, Soliloquia.

Aug suunnitteli paluuta kotikaupunkiinsa Thagasteen Pohjois-Afrikassa äitinsä, poikansa ja ystäviensä kanssa.
Monnican kuolema Ostiassa v. 387.

Augustinus kumppaneineen palasi Pohjois-Afrikkaan v. 388 ja asettui Thagasteen.
Tekninen termi servi dei kirkossa vaikuttavista (askeettiseen kristilliseen elämään sitoutuneista) maallikoista, jotka eivät olleet papistoa, mutta vaikuttavat pappien kanssa.
Augustinus palattuaan kotiseudulleen joutui tinkimään uusplatonilaistyyppisestä vetäytymisestään ja joutui mukaan aktiiviseen elämään. Kotiseudullaan hän oli paikallinen vaikutusvaltainen patronus, jota yritettiin vetää mukaan yhteisön vastuutehtäviin.
Aug yritti vältellä joutumasta vastuutehtäviin.
Esim. ystävä Alypius joutui pian Thagasten piispaksi.
Paikallisen patronuksen ”pakottaminen” piispaksi on usein esiintyvä piirre: Ambrosius, Synesios Kyreneläinen.
Toinen kotiseudulla Augustinusta painostava asia oli manikealainen menneisyys. Hänen oli tehtävä eroa manikealaisiin ja tämä tarve korostui kotiseudulla. Siksi De genesi contra Manichaeos v.389.
Painopisteen siirtyminen Augustinuksen kirjoittamisessa. Artes liberales ja koulutusohjelma väistyvät, ja tilalle tulee katolisen kirkon opin puolustaminen.
Augustinuksen kaksi vuotta Thagastessa (388-390): tällöin tapahtuu merkittäviä, muutoksia. Johtuvatko Adeodatuksen kuolemasta (ehkä 390?)? Myös hyvä ystävä Nebridius kuolee. Mutta Adeodatuksen menetystä Aug ei käsittele missään.
Tämän menetyksen jälkeen Aug yrittää täyttää elämänsä aktiivisella yhteisöllisellä toiminnalla: hänestä tulee pappi v.391 Hippoon, hän järjestää omaa yhteisöään (”luostari”), jne. Hän lähtee täysillä mukaan kaikkeen toimintaan.
V. 391 saapuu Hippoon perustamaan yhteisöä, vihitään papiksi, sitten vanhan Hippon piispan Valeriuksen apulaiseksi, ”kanssapiispana”.
Augustinus itse kertoo, miten hän (”sattumalta”) tuli Hippoon tapaamaan ystäväänsä ja hänet ”kaapattiin” ja vihittiin pakolla papiksi ja piispan apulaiseksi ja lopulta varsinaiseksi piispaksi. Tosin täytyy muistaa, että tämä kaappaaminen ja pakottaminen piispaksi tai virkamieheksi oli topos. Mikä oli toposta ja mikä todellisuutta? Tapa esittää vaatimattomuutta?
Maalisk 395 – elok. 397 välillä (tarkka ajoitus epävarma) hänestä tuli varsinaisesti Hippon piispa
Hippon vanha piispa Valerius tarvitsi apua donatolaisia ja manikealaisia vastaan. Katoliset kristityt olivat ahtaalla ja vähemmistönä Hippossa. 
Valerius-piispan järjestelyt Augustinuksen saamiseksi apupiispaksi Hippoon (Lähteenä Possidiuksen Vita Augustini). 
Tähän aikaan iso osa piispan velvollisuuksista liittyi hallintoon, oikeusasioihin ja yleiseen riitelyyn ja juonitteluun (politiikkaa).

Augustinus aloitti kirkossa opettamisen ja saarnaamisen. Julkinen väittely manikealaista Fortunatusta vastaan.

V. 393 African yleinen konsiili Hippossa. Augustinus esitti tiivistetyn oppinsa De fide et symbolo siellä.

Augustinuksen suojatit ja oppilaat leviävät piispoiksi eri kaupunkeihin: vaikutusvallan kasvu Pohjois-Afrikan kaupungeissa.

Seuraavan vuosikymmenen, vuosien 391–401, aikana, Augustinuksen muutos, ’kääntymys’.
Vuosien 386–391 Augustinus oli vielä liikkunut vanhassa maailmassa, platoniseen traditioon perustuvassa maailmassa: jossa mahdollista ”kasvaa jumalankaltaiseksi”. Kymmenen vuotta myöhemmin toivo täydellistymisestä, jumalankaltaiseksi tulemisesta oli hävinnyt. Augustinus ymmärsi, ettei hän voisi saavuttaa kristillisestä platonilaisuudesta omaksumaansa täydellistymistä.
Kyseessä oli syvä muutos, jonka pakottamana myös Tunnustukset ovat syntyneet: eli Tunnustukset syntyivät tarpeesta tarkastella ja arvioida ja tulkita uudestaan mennyttä elämää. Ensin perfektionistin pettymys ja silmien avautuminen, sitten syntyy uusi näkemys ihmisestä ja ihmisen mahdollisuuksista.
Eli vielä yksi ”kääntymys”
Kiistat manikealaisten kanssa pahasta olivat osa tätä prosessia.
Confessiones v. 397-401 kirjoitettu. Augustinus kertoo oman näkemyksensä aikaisemmasta elämästään. Omaelämäkerran Augustinuksen ja kertoja-Augustinuksen jatkuva jännite.

Debatteja: pelagiolaisia, donatolaisia, manikealaisia vastaan.
Useita konsiileja Karthagossa
Saarnaa Karthagossa.
Matkustaa eri kaupungeissa.
18.8.410 Rooman hävitys. V. 413 ilmestyvät De civitate dein kirjat 1-3. Marcellinus, Augustinuksen ystävä, jolle teos on omistettu, teloitetaan 13.9.413.
Vandaalit valloittamassa Pohjois-Afrikkaa, Numidiaan 430.
Kuoli 28.8.430. Kuolinvuoteella lohduttautui krist. hymneillä ja Plotinoksen sanoilla (ei pidä välittää puun ja kiven kaatumisesta eikä ihmisen kuolemasta = on tärkeämpiä asioita). 

Teokset
Augustinuksen laajassa tuotannossa on filosofisia kirjoituksia, teologisia traktaatteja, kiistakirjoituksia, Raamattukommentaareja, saarnoja ja kirjeitä.
Traktaatteja ym. 113 kappaletta, yli 200 kirjettä, yli 500 saarnaa.

Filosofiset nuoruuden teokset.
Teologisia traktaatteja, De trinitate, De catechizandis rudibus ym.
Kiistakirjoituksia contra …
Kirjeitä, saarnoja ja kommentaarisaarnoja (enarrationes) Raamatun kirjoihin
Kommentaareja Raamatun kirjoihin.

Kuuluisimpia teoksia ovat Tunnustuksia (Confessiones, 397-401), Kristillinen oppi (De doctrina christiana, 396-397 ja 426-427) ja Jumalan valtio (De civitate dei).

Kirjoittajana Augustinus ei ole systemaattinen. Hän availee teoksissaan usein ajatussuuntia, joita hän ei kehitä loppuun saakka. Häneltä jää paljon kesken. Syynä tähän usein on se, että hän on runsassanainen ja joustava, suorastaan tuhlaileva kirjoittaja. Monet hänen kirjoituksensa syntyvät kiistatilanteissa, joissa hän räätälöi todistelunsa ja pohdiskelunsa mitätöimään vastustajien näkemyksiä. Esimerkiksi Jumalan valtiossa Augustinus käy kiistaa opillisista kysymyksistä useilla rintamilla: perinteisiä roomalaisia näkemyksiä vastaan, platonilaisia filosofeja vastaan, manikealaisia vastaan jne.

De civitate dei
Augustinuksen poliittisen ajattelun kannalta teoksista merkittävin on Jumalan valtio, jonka 22 kirjaa hän kirjoitti vuosina 413–427.
Teoksen taustalla on kuuluisa Rooman kaupungin hävitys 24. elokuuta vuonna 410.

Alarikin johtamat länsigootit valtasivat Rooman ja ryöstivät sitä kolmen päivän ajan.
Theodosius I:n aikana länsigootit olivat olleet Rooman valtakunnan liittolaisia, foederati.
Theodosiuksen kuoleman jälkeen gootit luopuivat liittolaisen roolistaan.
Alarikin johdolla jälleen liikkeelle.
Alarikin joukot Kreikassa.
401-403 Italiassa. Stilicho voitti ja tunki takaisin.
408 syksyllä Alarik palasi -> Roomaan. Sai roomalaisilta lunnaat, ei hyökännyt, vaan vetäytyi Etruriaan joulukuussa 408.
409 Alarik uudelleen Roomaan, asetti oman keisarinsa Priscus Attaluksen, pakana, joka antoi kastaa itsensä kristityksi.
410 Alarik jälleen Roomaan. 24.10.410 Porta Salariasta sisään.
Alarik oli areiolainen kristitty. Tällä Aug haluaa selittää lempeyden: Aug. civ. 1.2; 1.6; 1.7.

Osa suurempaa keskustelua, sillä se on vastaus “pakanoiden” syytöksiin, joiden mukaan kristinuskon vakiintuminen Rooman valtakunnan uskonnoksi oli syynä vastoinkäymisiin 300- ja 400 -lukujen vaihteessa ja syynä ennen kaikkea Rooman hävitykseen vuonna 410.
Aikaisempi apologetiikka oli vastannut samantapaisiin syytöksiin, esim. Cyprianus, Tertullianus ja Lactantius.

Valtakuntaa kohdanneet onnettomuudet ja tappiot siis herättivät kiistan, jossa polyteistit syyttivät kristinuskoa vastoinkäymisistä.
Roomalaisten jumalat olivat vihastuneet ja hylänneet valtakunnan, koska keisarit olivat kääntyneet kristityiksi eikä jumalille enää suoritettu julkisia uhreja.
Jumalan valtion ensimmäinen kirja oli välitön vastaus näihin syytöksiin.
Seuraavissa kirjoissa Augustinus laajensi pohdintansa kokonaisvaltaiseksi visioksi Rooman valtakunnan historiasta aina koko ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden suuriin kuvioihin.
Jumalan valtio ei kuitenkaan ole systemaattinen historianfilosofian tai politiikan teorian esitys.
Pikemminkin ensyklopedistinen teos, jossa on vähän kaikkea vähän kaikesta.
Sekoitus uusplatonilaista filosofiaa, kristinopin esitystä, Raamatun historiaa, Rooman historiaa ja oman ajan keskustelua.

Perusideana kahtiajako: ihmiskunnan (ja koko kosmoksen) jako kahteen yhteisöön/valtakuntaan/valtioon: civitas dei ja terrena civitas.
Jumalan civitaksen muodostivat jumalan omat ihmiset, jotka elivät ja olivat aina eläneet ihmissuvun luomisesta lähtien rinnakkain civitas terrenan, maallisen valtion eli maallisten pahojen ihmisten kanssa.
Nämä kaksi ryhmää erotettaisiin lopullisesti toisistaan vasta lopun aikojen selvittelyissä, viimeisellä tuomiolla.
Teoksen rakenne
Näyttää siltä, että Augustinus on kirjoittanut teoksen ennalta miettimänsä suunnitelman mukaan. Hän viittaa siihen, että hänellä on mielessään rakenne koko teosta tai ainakin osaa varten. (civ. 1.35; 2.2; 4.1-2; 5.26; 6.praef; 6.1; 10.32; 11.1; 15.1; 17.1; 18.1; 20.30). 
Teos näyttää kuitenkin paisuneen melkoisesti. Augustinus on hyvin perusteellinen! Ja paljon toistoa ja asiasta eksymistä.

Jakaantuu kahteen osaan:
1) refutatio (kirjat 1-10):

pyrkii hajottamaan toisten filosofiset ja uskonnolliset rakennelmat ja roomalaisten käsitykset omasta historiastaan
Kantavana ideana on ensin kumota käsitykset

a) että ’pakanallisiin’ jumaliin turvautuminen auttaisi tässä maanpäällisessä elämässä: ensin roomalaisten jumalia vastaan (kirjoissa 1-5).
Augustinus käy läpi Rooman historiaa ja todistelee tapaus tapaukselta, miten roomalaiset kärsivät erilaisia tappioita ja luonnonkatastrofeja jo silloin, kun he palvelivat monia jumaliaan ja kauan ennen kuin kristinuskon jumala oli syrjäyttänyt heidän monet jumalansa.
1. kirja: yleinen puolustus (välitön reaktio)
2. kirja: Roomalaisen uskonnon moraalinen puutteellisuus: monien jumalien kultti ei paranna moraalia.
3. kirja: Rooman historian läpikäynti: jumalat eivät auta. Sodat ja muut koettelemukset.
4. kirja: Rooman historia: Rooman vallan kasvu. Jumalat eivät auttaneet valtakuntaa. Iustitia.
5. kirja: Rooman historia. Keskustelu kohtalosta ja providentiasta. Roomalainen kunnia – todellinen kunnia.

b) tämän jälkeen Augustinus käy kumoamaan näkemyksiä siitä, että jumalien kultti turvaisi autuuden tuonpuoleisessa: sovinnollisemmin kreikkalaisen filosofisen, erityisesti platonilaisen, tradition kanssa (kirjoissa 6-10). Kirjojen 8-10 päätarkoitus: Demonit ovat pahoja eivätkä voi sen takia auttaa tuonpuoleiseen autuuteen. Ne eivät ansaitse kulttia, joka kuuluu vain korkeimmalle jumalalle. Kultissa oleva välittäjyyden, jonka platonilaiset osoittavat demoneille, voi toteuttaa vain Kristus.
6. kirja: Jumalat eivät auta tuonpuoleiseen autuuteen. Varron tulkinnat jumalista. Theologia civilis
7. kirja: Luonnontieteelliset selitykset jumalista. Theologia naturalis.
8. kirja: Keskustelu filosofien kanssa. Platonilaiset. Demonologia.
9. kirja: Keskustelu platonilaisten kanssa. Demonologia. Välittäjä
10. kirja: Keskustelu platonilaisten kanssa. Demonologia. Enkelit.

2) demonstratio (kirjat 11-22):
rakentaa kumotun tilalle kristillisen näkemyksensä maailmasta, sen luomisesta ja historiasta. Kahden civitaksen synty, kulku ja loppu.
Käsittely tapahtuu neljän kirjan kokonaisuuksissa:

11.-14. kirjat: alkuvaiheet.
11. kirja: Luominen. Aika.
12. kirja: Hyvät ja pahat enkelit. Tahto.
13. kirja: Syntiinlankeemus ja kuolevaisuus.
14. kirja: Armo, liha ja henki, tahto, rakkaus, himot.

15.-18. kirjat: civitakset historian kulussa.
15. kirja: Civitates Kainista ja Aabelista vedenpaisumukseen.
16. kirja: Civitates historiassa. Nooasta Daavidiin. Baabel.
17. kirja: Civitates historiassa. Profeettojen aika.
18. kirja: Civitates historiassa. Kronologista vertailua.

19.-22. kirjat: loppuvaiheet. Lopullinen päämäärä.
19. kirja: Elämän päämäärä. Lopullinen hyvä.
20. kirja: Viimeinen tuomio.
21. kirja: Ikuinen rangaistus. Helvetti.
22. kirja: Ikuinen palkinto. Resurrektio. Taivas.

 

Vastaus kohteessa Luento 30.10: Augustinuksen elämä ja tuotanto

  1. mb1 sanoo:

    Augustinus ei ollut totta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.