Luento 1.10.2009 Maijastina Kahlos
TASAVALLAN AJASTA KEISARIKAUTEEN
Yhteiskuntataistelu, ”säätytaistelu”:
Plebeijit halusivat oikeuden valtion virkoihin.
Plebeijit vaativat ager publicuksen jakamista.
Plebeijit järjestäytyivät patriisien klaaneja vastaan.
Plebeijien keinoina saada oikeuksia oli hyödyntää valtiollisia kriisiaikoja sekä hyödyntää patriisisukujen välistä valtataistelua (esim. myös 449 ja 287 eaa).
Tradition mukaan 494 eaa. plebeijit kieltäytyivät sotapalveluksesta ja lähtivät pois kaupungista, Rooman ulkopuolelle, Anio-joen varrella olevalle Mons sacer-vuorelle.
Kiristys: tarvittiin sotaväkeä. Uhkasivat perustaa oman kaupunkinsa.
Tulos:
Saivat oman kansankokouksen (concilium plebis)
Saivat omat johtajat, virkamiehet, erit. kansantribuunit (tribuni plebis, 2 kpl -> myöh. 10 kpl, veto-oikeus senaatin, virkamiesten ja kansankokousten päätöksiin, koskemattomuus=sacrosanctitas) ja kansanediilit (yks. aedilis plebis) näiden avustajiksi (plebeijien arkiston ja rahaston hoito).
Yhteiskuntaryhmien valtataistelut eivät loppuneet tähän. Jatkuivat 200-luvulle eaa saakka.
V. 287 eaa. Lex Hortensia, plebeijien kansankokouksen päätökset (plebiscitum) tulivat koskemaan koko kansaa, koko kansaa sitoviksi päätöksiksi. Koska v. 287 lähtien päätökset koskivat koko kansaa, kokous vastasi käytännössä comitia tributa –kokousta.
Rooman hallinto muuttui ja kasvoi.
Mitään ei oikeastaan poistettu (tietty konservatiivisuus), vaan rinnalle luotiin uusia systeemejä (tietty joustavuus). Tämä teki Rooman hallinnon ja poliittisen elämän mutkikkaaksi.
Roomaliset pystyivät elämään poliittisesti kirjavassa systeemissä.
Sama pätee roomalaiseen uskontoon. Ei haluttu luopua tietyistä käytännöistä, sen sijaan otettiin rinnalle uutta.
Rinnakkaisten kansankokousten käytäntö:
1 Comitia curiata, Kuningasajalta periytyvä.
2 Comitia centuriata. Tärkein, sotilaskokous.
3 Comitia tributa
4 Concilium plebis, plebeijien kokous, jonka kansantribuuni kutsui koolle.
(Arkeologia: 500-luvulla eaa. hautaesineistö katoaa, palaa vasta 300-luvulla.
Syitä ehdotettu: uskonnollinen ideologia muuttui; siihen liittyen 12 taulun laki kielsi hautaesineistön; tasa-arvoideologia, varallisuuden osoittaminen mieluummin julkisessa rakentamisessa kuin hautojen komeudessa.
Vuoden 450 paikkeilla: taloudellinen taantuminen, yleistä köyhtymistä arkeologisen materiaalin mukaan. Kreikkalaisen keramiikan tuonti lakkaa. Kaupankäynti hiljenee?
Poliittinen hajanaisuus, säätytaistelu.)
12 taulun laki:
451-450 eaa. 12 pronssitaulua Forum Romanumille plebeijien vaatimuksesta. Ensimmäinen kirjoitettu roomalainen laki. Säilynyt fragmentaarisesti myöhempien kirjoittajien (esim. Cicero) sitaatteina.
Muistiinkirjoitettu laki oli yksi plebeijien kannalta tärkeä uudistus. Silloin ei olla riippuvaisia tapaoikeuden tuntevista patriiseista. Irrottaudutaan patriisien vallasta.
Vrt. samoin muistiinmerkitty kalenteri oli uudistus, jossa irtauduttiin patriisisukuisten pappien vallasta, jotka määrittelivät sopivat päivät eri toimiin, juhliin, kansankokouksiin, kaupankäyntiin ym.
Kansalaiset teoriassa yhdenvertaisia lain edessä. Tuomitseminen saman lain mukaan. Pois patriisien mielivallasta.
Patriiseja ei saanut tuomita kuolemaan kansantribuunien päätöksellä.
Avioliittokiellon (patriisin ja plebeijin välillä) kumoaminen (445 eaa lex Canuleia). Yhteiskuntaryhmät alkavat sulautua toisiinsa.
Patriisit tunnustivat plebeijin kokouksen ja virkamiehet.
Plebeijit saavuttavat oikeuden virkoihin.
Oikeus konsulin virkaan 367 eaa. (Leges Liciniae Sextiae 367 eaa: kansantribuunien Licinius ja Sextius mukaan Velitraen kapinan aikana).
Ulkoisen uhan vallitessa oltiin valmiita korjaamaan oloja.
V. 342 eaa: toisen konsulin tuli olla plebeiji.
Vähitellen monet muutkin virat sallittiin plebeijeille.
Yhteiskuntakehitys: yleistä yhteenkoottuna
300-luvulta eteenpäin:
Jako patriiseihin ja plebeijeihin alkoi vähitellen menettää merkitystään.
Varallisuuserot eivät enää välttämättä kulkeneet näiden yhteiskuntaryhmien välisten erojen mukaan, vaan varallisuuserot näiden ryhmien sisällä kasvoivat.
Plebeijien oikeudellisen ja poliittisen aseman vahvistuminen voi heijastella myös taloudellisen aseman vahvistumista.
Solidaarisuus (yleensä ulkoisen uhan vallitessa): Leges Liciniae Sextiae 367 eaa).
Velkojen peruutuksia (vrt. Ateena). Maansa menettäneille voitiin jakaa maata valtion ager publicuksesta. Määriteltiin maanomistukselle raja: n. 125 ha (500 iugeraa eli auranalaa/mittaa).
Plebeijien ja patriisien varakkaimmista suvuista muodostui uusi ylhäisö, nobiliteetti (nobilitas < nobilis, ylhäinen, jalo). Näillä oli omat klienttinsä.
Siihen kuuluivat perheet, joiden piiristä oli noussut konsuli.
Tasavallan ajan lopussa patriisien ja plebeijien senaattiin päässeistä jäsenistä ja heidän perheistä tulee senaattorisääty/luokka (ordo senatorius).
Näihin palataan myöhemmin
Rooman valtiomuoto ja hallinto
Kreikkalainen historiankirjoittaja Polybios (k. 146 eaa.) näki Rooman nousun ansiona sen valtiomuodon, johon oli yhdistetty monarkia, oligarkia ja demokratia.
Monarkiaa edustivat kaksi konsulia (korkein virka), oligarkiaa senaatti ja demokratiaa kansankokoukset. Rooman hallinto perustui vallanjakoon näiden välillä.
Vastaavasti tutkimuksessa toiset ovat nähneet yhdistelmän vahvuutena, toiset heikkoutena. Heikkous: vallanjako näiden välillä ei toiminut, kuten nähdään 1. vs:n eaa. sisällissodissa.
Aristokraattis-demokraattinen valtiomuoto.
Kansankokouksista ei tullut mahtitekijää, koska
-se ei ollut kovin edustava
-sen saattoi kutsua kokoon vain konsuli tai kensori.
Aristokratia valtasi virkamiespaikat ja senaatin.Senaatti
Alun perin kuninkaan neuvoaantava neuvosto.
300 jäsentä, Sullan (138-78, cos. 88) aikana 600, Caesarin aikana 900, Augustuksen aikana 600.
Sulla voitti Mariuksen kansalaissodassa v. 82 ja tuli pysyväksi diktaattoriksi.Tasavallan aikana senaatti piti hallussaan valtaa: päätti valtion varojen käytöstä, ulkopolitiikasta, provinssien hallinnosta jne.
Senaattorien viroissa hankkima asiantuntemus ja käytännön kokemus. Senaatin valta ja arvovalta perustui pitkälti tähän. Senaatin valtaa ei ollut määritelty laissa.
Toimintaa sääteli traditio, ei mikään perustuslaki. Tapaoikeutta siis.
Tietty senaattorien arvomaailma: mos maiorum, esi-isien tavat/käytäntö, traditio.
Sukutietoisuus, esi-isillä päteminen, esi-isien kunnioitus.
Kansankokoukset
Käsitelty edellä.
Kansankokoussysteemi suosi varakkaita maanomistajia.
-Comitia centuriata: Jokaisella centurialla oli yksi ääni (ensin äänestettiin kunkin centurian sisällä). Comitia centuriata suosi varakkaita (varakkaimmat centuriat äänestivät ensin ja jos olivat yksimielisiä, ratkaisivat päätöksenteon).
-Comitia tributa. Ensin äänestys tribuksen sisällä. Yhdellä tribuksella yksi ääni.
Maalaistribusten painoarvo suhteessa suurempi kuin kaupunkitribusten.
Käsitelty edellä.Kansankokoussysteemi suosi varakkaita maanomistajia.-Comitia centuriata: Jokaisella centurialla oli yksi ääni (ensin äänestettiin kunkin centurian sisällä). Comitia centuriata suosi varakkaita (varakkaimmat centuriat äänestivät ensin ja jos olivat yksimielisiä, ratkaisivat päätöksenteon).-Comitia tributa. Ensin äänestys tribuksen sisällä. Yhdellä tribuksella yksi ääni.Maalaistribusten painoarvo suhteessa suurempi kuin kaupunkitribusten.Vain murto-osa mukana kokouksissa (maatöiden takia).
Ennemerkkien tulkinta ennen kokouksia.
Sopivat päivät kansankokouksille.
Ääntenosto (laki kielsi vaalilahjonnan). Erilaisia porsaanreikiä keksittiin kiellon kiertämiseksi.
Poliittiset ryhmittymät (ei puolueita modernissa mielessä)
Optimates (senaattimieliset) vs. populares (kansankokouksen kannattajat).
Eri suvut kannattivat eri ryhmittymiä.
Virkakoneisto
Alunperin kaupunkivaltion hallintokoneisto, jolla hallittiin kasvavaa imperiumia.
Heikkouksia: ei taloutta hoitavaa organisaatiota (valtionvarainministeriötä).
Kenellekään eivät oikein kuuluneet talousasiat.
Tosin oli virkamiehiä, jotka huolehtivat verotuksesta ym.
Virkamiehet valittiin vaaleilla kansankokouksissa. He eivät saaneet palkkaa.
Virkamiehet olivat virassa 1 vuoden, paitsi censor 18 kuukautta.
Virkamiesten suuri valta, mutta lyhyt virka-aika. Ei jatkuvuutta.
Piirteitä ja periaatteita:
Kuninkaan tehtävät periytyivät virkamiehille (ennen kaikkea konsuleille).
Pelättiin yksinvaltaa, siksi erilaisia varotoimia: Vartiointisysteemi, jossa virkamiesparit, joissa toinen vartioi toista virkamiestä, erityisesti konsulien kohdalla, ja veto-oikeus, jossa toinen saattoi kumota toisen päätöksen.
Ylemmät virkamiehet (jotka valitsi comitia centuriata):
Konsulit = consul 2 kpl korkein virka, entisen kuninkaan tehtävät, senaatin johtaminen, sotilaall. hallinto: armeijan ylipäällikkö, kansankokouksien johtaminen ja vaalien toimittaminen ym.
Preetorit = praetor, oikeudell. tehtävät, hallinto, sotilaall. johtotehtäviä. Lukumäärä lisääntyi.
Kensorit/sensorit 2 kpl = censor, virkakausi 18 kk, väestönlasku = census (henkikirjat) joka 5. vuosi, verollepano, tapojen ja moraalin valvonta (cura morum – mos, mores), julkiset työt (urakoitsijasopimukset), valitsivat senaatin jäsenet, erottivat senaatin jäsenet (rangaistus moraalin rikkomisesta). Tämän viran arvostus oli suuri, yleensä entisiä konsuleita.
Alemmat virkamiehet (jotka valitsi comitia tributa):
Ediilit =aediles curules, joilla juhlien ja kisojen järjestäminen, poliisitoimi. Lukumäärä lisääntyi.
Kvestorit = quaestor, erilaisia kvestoreita, joilla eri tehtävä, tuomiovalta, sotilaall. tehtäviä, talousasiat: huolto, verotus, valtionarkisto, valtionrahasto. Lukumäärä lisääntyi.
Plebeijien virkamiehet:
Kansantribuuni = tribunus plebis
Kansanediili = aedilis plebis
Prokonsuli = pro consule: provinssien hallinnon johtaminen
Propreetori = legatus Augusti pro praetore, keisarikaudella keisariprovinssien johto. Provinssit jaettiin senaatin ja keisarin alaisiin provinsseihin.
Hyvän perheen pojan tyypillinen virkaura: sekä hallinnollisia että sotilaallisia tehtäviä, Roomassa, Italiassa ja muualla.
Virkoja havitellaan: prestiisi, eteneminen virkauralla asteittain, taloudellinen hyötyminen eri tavoin (ei palkkaa, mutta hyödytti muuten). Virkojen väärinkäytöstä on tietoa, esim. provinssien riistosta ja suoranaisesti ryöstelystä omaan taskuun, Ciceron Verres-puheet Verrestä vastaan, joka riisti Sisiliaa.
Puhutaan ”laillistetusta” ryöstämisestä provinssihallinnossa. Provinssihallintoon pääseminen tapa kerätä omaisuutta.
Caesarin ja Augustuksen aikana riistopolitiikkaan rajoituksia (loppuuko kokonaan? ei suinkaan).
Äänten ostoa ja myyntiä kansankokouksissa, koska virkoihin valittiin kansankokouksissa. Imagon luominen, ihmisten mielissä pysyminen, puhetaidon merkitys, kisojen ja ruokajakelun järjestäminen kansalle. Esim. Julius Caesar velkaantui pahasti järjestäessään kansalle huvituksia päästäkseen virkoihin.
Aura popularis.
Rooman vallan leviäminen
Esim. vuosien 460-360 eaa. välillä oli vähemmän kuin 10 vuotta rauhanaikaa, jolloin Rooman ei ollut kenenkään kanssa sodassa.
Sotilaiden ja armeijan läsnäolo kaikkialla.
Vaikutus roomalaiseen mentaliteettiin.
Italian valtaaminen
400-luvulla eaa. sabiinit, eekvit (aequi), volskit kukistetaan
396 etruskien kaupungin Veii valloitus
343, 327-304, 298-290 ensimmäinen, toinen ja kolmas samnilaissota
340-338 Latiumin ja Campanian valloitus
295 roomalaisten ratkaiseva voitto etruskeista ja samnilaisista (Sentinumin taistelu)
290 samnilaiset voitetaan kolmannessa samnilaissodassa
280-275 Etelä-Italian kreikkalaisalueet
n. 265 eaa mennessä melkein koko Apenniinien niemimaa Rooman vallan alla.
Rooman vallan leviäminen ei ollut keskeytymätön voittokulku.
Pahin takaisku ennen puunilaissotia oli gallien hyökkäys Roomaan saakka v. 390 eaa.
Gallit pääsivät Rooman muurien sisäpuolelle ja Capitolium oli ainoa paikka, joka säilyi valloittamattomana. Roomalaiset maksoivat gallialaisille ison korvauksen siitä, että gallialaiset lähtivät kaupungista.
Tästä on paljon legendaa roomalaisessa historiankirjoituksessa (mm. kelttien hyökkäys 279 eaa Kreikkaan ja Delfoita vastaan vaikutti roomalaiseen historiankirjoitukseen) ja hyökkäys jätti merkittävän trauman roomalaisten mieliin, siihen palataan keskusteluissa vielä keisarikaudella. Metus gallicus – gallialaispelko.
264-241 Ensimmäinen puunilaissota Karthagoa vastaan: Sisilian valtaaminen, Sisiliasta tehdään ensimmäinen provinssi. Muiden valtausten hallinto on järjestetty liittolaissuhteilla.
Karthago oli Rooman tärkein kilpailija Välimerellä.
237 Rooma valtaa Korsikan ja Sardinian Karthagolta
229-219 Illyrian valloitus
225 Rooma voittaa gallit Pohjois-Italiassa ja Gallia Cisalpina (nyk. Lombardia) – Pohjois-Italian gallien lopullinen kukistaminen 202-190
218-202 Toinen puunilaissota: Hispanian valtaaminen (197 Hispaniasta muodostetaan kaksi roomalaista provinssia)
V. 218 on roomalaisten toinen traumaattinen vuosi. Karthagon Hannibal, joka on siirtänyt toisen puunilaissodan sodankäynnin Italian maaperälle, voittaa roomalaiset Cannaen taistelussa ja pitää hallussaan melkein koko Etelä-Italiaa. Hannibal ante portas!
215 Makedonian kuningas liittoutuu Karthagon kanssa Roomaa vastaan.
214-205 ensimmäinen Makedonian sota (Rooma ja Aitolian liitto vastaan Filippos V, päättyy ratkaisemattomana)
200-197 toinen Makedonian sota (Rooma vastaan Filippos V, päättyy Filippoksen tappioon)
196, 189, 146 Kreikka vaiheittain Rooman valtaan
171-168 kolmas Makedonian sota (Rooma vastaan Perseus, päättyy Perseuksen tappioon ja Makedonia Rooman valtaan; 148 muodostetaan provinssi)
149-146 Kolmas puunilaissota: Karthagon valtaus. Karthagon kaupunki tuhotaan maan tasalle (v. 146 provinssi Africa). Karthagon kaupunkia ei säästetty, mikä oli poikkeuksellista, yleensä kaupungit säästettiin. Liittynee Hannibalin v. 216 aiheuttamaan traumaan.
133 Pergamonin valtakunta Rooman valtaan. Pergamon testamentataan Roomalle v. 133 (muodostetaan provinssi Asia v. 129)
121 Gallia Narbonensis (Etelä-Ranska) Rooman provinssiksi.
111-110 Numidian sota eli Jugurthan sota (105 osa Numidiaa Rooman valtaan)
88-82, 74-63 sodat Pontoksen kuningasta Mithridateesta (Mithradates) vastaan (roomalaiset sotapäälliköt Sulla ja Pompeius): Bithynia-Pontos, Syyria, Kilikia
Mithradates IV Eupator (=”ylhäissyntyinen”) (132-63 eaa.)
66-63 Vähän-Aasian ja Lähi-idän uudelleenjärjestely Mithridates-sotien yhteydessä: 64 Seleukidien valtakunnan loppu. Syyria, Cilicia ja Bithynia Rooman provinsseiksi
58-50 eaa. Gallia (Julius Caesar)
30 eaa. Egypti (Octavianus-Augustus)
Valtausten jälkeen: seurauksia
146 eaa. Imperium Romanum, maailmanvalta on syntynyt.
Arvio: Rooman valtakunnassa asui 30-40 miljoonaa ihmistä (joista 5-6 miljoonaa Italiassa) 100 eaa paikkeilla.
Miten suunnitelmallista roomalaisten valloitustoiminta oli?
On puhuttu improvisoidusta imperialismista.
Joidenkin tutkijoiden mukaan roomalaiset eivät olleet systemaattisia imperiuminsa luomisessa. (Vrt. brittiläinen ”hajamielisyys”).
Mutta molemmissa tapauksissa tämä voi olla lähteiden luoma harha: roomalaiset ja britit yhtä lailla halusivat esittää imperiuminsa laajenemisen tapahtuneen ikään kuin ”vahingossa”.
Italiassa (joka ei tällöin ollut vielä täysin roomalaistunut) sopimuksia yli 120 eri kansan kanssa. Roomalaiset tarjoavat alistumisen vastineeksi turvallisuutta ja rauhaa (=he jättävät kansat rauhaan).
Imperium Romanum merkittävä siitä, että Rooman valta kesti pitkään (verrattuna moniin muihin maailmanvaltoihin).
Roomalaisten varovainen konservatismi muiden kansojen hallinnassa. Ei uhkarohkeita yrityksiä tai muutoksia oikeuden ja hallinnon hoidossa.
Tietty ”suvaitsevaisuus” suhteessa valloitettuihin kansoihin: salliva suhtautuminen alueilla vallitseviin hallintorakennelmiin, tapoihin ja uskontoihin.
Valloitettujen kansojen uskontoja ja kultteja usein jopa omaksuttiin Roomassa. Tosin osana valloitusta; toisten kansojen jumalat vallataan omaan käyttöön ja roomalaisten suojelijoiksi: ajatus siitä, että vallatun kansan jumalat siirtyivät roomalaisten puolelle, ja juuri sen takia kyseinen kansa kukistui, koska tämän jumalat hylkäsivät.
Hankitaan hyvät tiedot valloitettavista alueista ja siellä vallitsevista olosuhteista ja sisäisistä ristiriidoista. Otetaan selvää, ketkä paikallisista johtomiehistä ja ruhtinaista ovat (potentiaalisia) ystäviä, ketkä vihollisia.
Myös kärsivällistä diplomatiaa. Yksi seuraus oli se, että Pergamonin kuningaskunta testamentattiin Roomalle v. 133 eaa.
Roomalaiset saapuvat moniin paikkoihin vapauttajien hahmossa: esim. v. 196 roomalaiset julistivat Kreikan vapautta sotiessaan Makedonian kanssa.
Roomalaiset saapuivat moniin paikkoihin selvittelemään tilannetta ja tuomaan rauhaa ja järjestystä: näin Numidiassa 111-110 Jugurthan sodassa ja Egyptissä 30 eaa.
Roomalaiset myös varmistivat, että naapurivaltioissa ja liittolaisvaltioissa oli roomalaisille mieleinen hallitsija.
divide et impera
On puhuttu divide et impera -periaatteesta roomalaisten suhteissa alistamiinsa kansoihin.
Rooman valtakunnan asukkaat eriarvoisessa asemassa. Erilaiset hallintosysteemit eri puolilla valtakuntaa.
- Civitas Romana
Kaupunkeja, joilla kansalaisoikeudet. Kaupungissa syntynyt sai kansalaisoikeudet.
Toisille kansoille jaettiin kansalaisoikeudet, koska tarvittiin miehiä sotaväkeen.
Tämä ”roomalaisuus” koettiin vain sotaväenotoissa.
Italian roomalaistuminen tapahtui vähitellen; ei ilmeisesti mitään systemaattista tai tehokasta roomalaistamista, mutta roomalaisuus jyräsi käytännössä. Tunnetaan tapauksia, joissa kansannousujen ja kapinoiden kostotoimenpiteinä teurastettiin alueen väestöä sumeilematta. Tilalle asutettiin roomalaisia. - Joitakin kansoja palkittiin tuesta roomalaisille tekemällä heidät liittolaisiksi (socii) tai Rooman ystäviksi (amici).
Nämä olivat ei-kansalaisia
Socii olivat solmineet roomalaisten kanssa liittosopimuksen (foedus), jossa roomalaiset olivat dominoivana osapuolena.
Liittolaisilla velvollisuus suorittaa asepalvelusta, ei omaa ulkopolitiikkaa, Rooman yliherruuden tunnustaminen.
Itsenäisyys omissa sisäisissä asioissa, eikä verovelvollisuutta Roomalle. - Toiset alueet muodostettiin provinsseiksi.
Asukkaita ei (aluksi) uskallettu ottaa sotapalvelukseen.
Veroja ja suorituksia Roomalle: maaveroja, maanvuokria. Publicani –veronkokoajia, jotka tekivät sopimuksen verojen keräämisestä, maksoivat summan etukäteen Roomalle ja keräsivät veron itselleen. Publikaanit muodostivat yhteisöjä (societates publicanorum), jotka myivät osuustodistuksia jonkun alueen verosaataviin. Valtakunnasta saadut verotulot olivat merkittävä tulonlähde ja elinehto Roomalle.
Provinssien ”totaalinen” riisto tasavallan ajan lopulla.
Kapinointia eri puolilla valtakuntaa, myös idässä
Rooman valta ei ollut itsestään selvä edes vanhimmissa valloituksissa Italiassa, 91-87 käytiin Italian liittolaissota, joka kukistettiin perusteellisesti.
Kansalaisoikeudet (civitas Romana):
1) Syntyperä: Kansalaisuus saavutettiin syntymällä kansalaisen lapseksi. (Yleensä molemmat vanhemmat kansalaisia ja laillisessa avioliitossa, tai toinen vanhemmista kansaa, jolla avioliitto-oikeus (conubium) roomalaisen kanssa.
2) Vapautettu orja: Kun (kansalaisen) orja vapautettiin, sai osittaiset kansalaisoikeudet; vielä riippuvuussuhteessa isäntäänsä/emäntäänsä. Seuraava sukupolvi oli kokonaan vapaa kansalainen.
3) Kansalaisuuden myöntäminen: Kun lain nojalla myönnettiin kansalaisuus jollekin yksilölle (esim. ostamalla) tai (kansan)ryhmälle. Valloitettujen kansojen ihmisille eriarvoisia kansalaisoikeuksia. Rajoitetut kansalaisoikeudet (civitas sine suffragio –ilman äänioikeutta).
Esim. latinalaisille sukukansoille myönnettiin latinalaisoikeudet (ius Latii). Italian Rooman puolella pysyneet liittolaiskansat (socii) saivat 90-89 (liittolaissodan 91-87 yhteydessä) kansalaisoikeudet.
Caesarin ja Augustuksen aikana kansalaisoikeudet eräille kaupungeille Italian ulkopuolella.
Keisari Caracalla v. 212 myönsi kansalaisoikeudet valtakunnan kaikille vapaasyntyisille asukkaille.