Luento 29.9.2009 Maijastina Kahlos
ROOMAN VARHAISHISTORIA
Maantieteellisiä puitteita
Italia: Apenniinit
Vuoristo edisti poliittista hajaannusta, mutta ei estänyt yhteydenpitoa.
Vuoristoalueiden välissä hedelmällisiä tasankoja.
Hyvien luonnonsatamien puute.
Kreikkaan verrattuna ei tarvetta siirtokuntina leviämiseen (siirtolaisuuteen).
Keski-Italian maaperälle ominaista voimakas eroosio. Välimeren alueen äkilliset rankkasateet irrottavat maanpintaa, ja sadevesipurot kuljettavat maa-ainesta eteenpäin laaksoihin ja jokiin.
Jokien uomat ovat siirtyneet hitaasti, ja maa-ainesta on kerääntynyt joen mutkiin.
Tiber-joen (lat. Tiberis, nyk. Tevere) uoma antiikin aikana eri paikalla kuin nyt.
Merenranta oli roomalaisajalla nykyistä lähempänä, kun Tiberin ja muiden jokien mukanaan tuoma maa-aines ei vielä ollut kasautunut rannikolle.
Keski-Italian maaston muotoja on muovannut vulkaaninen toiminta.
Rooman pohjoispuolella olevat Sabiinilaisvuoret ja eteläpuoliset Albanovuoret
Rooman seitsemän kukkulaa ovat kohonneet toistuvien purkausten kerrostamina.
Kulkuyhteyksien kannalta varhainen kukkuloiden Rooma sijaitsi loistavalla paikalla Tiberin rannalla: kontrolloi vesitietä mereltä sisämaahan.
Rooman suora yhteys suurelle purjehdittavalle joelle takasi sen, että arkaaisena ja varhaisen tasavallan aikana siitä kehittyi alueen huomattavin keskus.
Maisemaa hallitsivat Tiber-joki ja seitsemän kukkulaa.
Marskenttä (jolla nykyisin sijaitsevat Piazza Navona ja Pantheon) oli kosteikko, samoin Forum Romanumin laaksoa on pidetty soisena alueena, jonka Tiberin talvitulvat saattoivat peittää veden alle.
Rooman varhaisia vaiheita: esihistoriaa
Rooman varhaisista vaiheista tiedetään jotakin arkeologisten löytöjen ja roomalaisten oman tradition kautta.
(Näistä oli puhetta ensimmäisellä luennolla:
Paleoliittinen kausi:
Rooman varhaisimmat asutusjäljet ovat paleoliittiselta kaudelta (piikivestä iskettyjä työkaluja ja valmistusjätettä). Ennen 10 000 eaa.
Vanhimmat Palatiumin löydöt ovat vähintään jopa 100 000 vuotta vanhoja. (sic)
Ilmasto nykyistä lämpimämpi.
Metsästys, kalastus. Ei kiinteää asutusta.
Neoliittinen kausi: 10 000–1500 eaa.
Hautalöytöjä. Keramiikkaa.
Paimentolaisuus, mutta myös: väestö jo viljeli maata ja asui pysyvästi tietyillä paikoilla.)
Pronssikausi 1800/1500-1000/800 eaa.
Ns. Apenniininen kulttuuri
Hautalöydöt viittaavat yhteiskunnalliseen eriytymiseen (ammatillinen eriytyminen, maanviljely, kauppa, sotilaat).
Varhaisilta kausilta lähinnä hautalöytöjä.
Maatalous pääelinkeinoksi.
Luni sul Mignonen kaivaukset: jätekasojen luututkimuksen mukaan 45-53% nautaa, 23-26% lammasta, 20-25% sikaa.
Kauppaa, tuontitavaroita. Arvellaan olleen kreetalais-mykeneläisiä kauppapaikkoja (1300-1100 eaa)
(Vrt. kreikkalaisissa taruissa sankarit seikkailevat Italiassa).
Merkkejä ruhtinaista (vallanpitäjistä) ja sodankäynnistä.
Rooman pronssikautisesta asutuksesta tiedetään kovin vähän, mutta ei ole epäilystäkään siitä, etteikö alueella olisi jo asuttu pysyvästi.
Roomasta tehdyt pronssikautiset löydöt osoittavat, että Rooma ei vielä tuolloin ollut merkittävä kaupunki, vaan yksi pienistä kylistä muiden joukossa. (Nykytutkimuksessa ei haluta käsitellä Roomaa jotenkin erillisenä muusta Latiumista).
Roomassa kiinteää asutusta (kylä) jo 1500 eaa.
Rautakausi 900-600 eaa alkaen
Hautalöydöt eroavat pronssikautisista. Hautaustavan muutos ruumishautauksesta polttohautaukseen.
Vaikutteita Kreikasta, idästä erityisesti Egyptistä.
Kreikkalaisia siirtokuntia Etelä-Italiaan. Kreikkalaiset hallitsevina etelässä.
Etruskit hallitsevana kulttuurina pohjoisempana.
Latiumin ja Rooman välillä ei eroja.
Puhutaan Latiumin kulttuurista (it. cultura Laziale)
Milloin Rooman kaupunki syntyi, ”perustettiin”? Traditio ja arkeologia
Arkeologit ovat pitkään pohtineet kaupungin määrittelyä. Missä vaiheessa kylämäisestä asutuksesta on siirrytty kaupunkimaiseen asutukseen.
Rooman historian tutkijat ovat korostaneet kaupunkikäsitteen yhteisöllistä luonnetta, ja heidän mukaansa kaupunki syntyi vasta 600-luvun puolivälin jälkeen, kun kaupungin hallinto ja virallinen uskonnollinen elämä kehittyivät.
Kaupunginmuurien rakentaminen on yksi kaupunkiasutuksen tärkeimmistä tuntomerkeistä. Vallituksia oli jo varhaisten kylien ympärillä. Kyläasutus järjestäytyi, kun Palatiumin ympärille 700-luvun lopulla eaa. rakennettiin paaluvarustus.
Arkeologia ja Rooman kirjallisuuden välittämä roomalainen traditio – näiden yhdistelystä on syntynyt erilaisia teorioita. Tutkijan into yhdistää kirjallisten lähteiden tarinoita arkeologiseen materiaaliin.
Varovasti ilmaistuna: kertomukset saattavat heijastaa historiallisessa todellisuudessa olleita ilmiöitä.
Roomalaisen myöhemmän tradition mukaan, Liviuksen (59 eaa–17 jaa) mukaan, Rooma perustettiin 21.4.753 eaa. Ennen epäiltiin, että tämä olisi liian varhainen, roomalaisten halu esittää oma historiansa vanhempana kuin olikaan.
Nykyään 700- ja 600-lukua pidetään varsin uskottavana (arkeologisten löytöjen perusteella). Asutus on voinut olla varsin kaupunkimaista.
700-luvulla eaa. yhteyksiä etelään ja pohjoiseen. Metalleja tuotiin Etruriasta. Keramiikkaa tuodaan. Sosiaalinen eriytyminen näkyvissä.
E.m. 700-luvun lopun eaa. paaluvarustus on liitetty Romulukseen, joka tarun mukaan perustettuaan Rooman rakensi muurit. (Remus pilkkasi muureja ja hyppäsi muurien yli ja Romulus vihastuksissaan surmasi veljensä).
Latiumin ja Rooman välillä ei eroja.
Nykytutkimuksessa ei haluta käsitellä Roomaa jotenkin erillisenä muusta rautakautisesta Latiumista. Puhutaan rautakauden Latiumin kulttuurista (it. cultura Laziale).
Ruumishautauksesta polttohautaukseen.
Rooma alkaa eriytyä muusta Latiumista 500-400-luvuilla eaa.
Forum Romanumin löydöt 800-luvulta lähtien:
Polttohautausta ja ruumishautausta.
Luu- ja kasvilöytöjen perusteella: Roomassa viljeltiin vehnää, ohraa, erilaisia papuja, hirssiä. Pidettiin sikoja ja lampaita. Syötiin kalaa.
700-luvulta lähtien Latiumissa: merkkejä viinin ja oliivin viljelystä.
Vaurastumisesta merkkejä: rikkaita hautoja.
Yhteiskunnallisesta eriytymisestä merkkejä haudoissa.
Kauppaa: tuontitavaroita Kreikasta ja Foinikiasta (keramiikkaa, koruja, aseita).
Tiber-joen ranta kauppapaikkana: etruskien ja latinalaisten rajajokena.
On arveltu, että Roomassa (Forum boariumilla) olisi ollut kreikkalaisten kauppapaikka. Roomalaisen tradition kertomukset Euandroksesta ehkä viittaavat tähän jo hyvin varhaiseen kreikkalaiskontaktiin? Euandros oli tarinan mukaan lähtenyt Arkadiasta maanpakoon ja asettunut Rooman Palatiumille asumaan. (Euandros esiintyy Vergiliuksen Aeneis-eepoksessa ja ottaa Aeneaan vieraakseen – ennen Rooman perustamista).
Kukkuloiden kylien ja heimojen yhdistymistä yhdeksi yhteisöksi, kaupungiksi (700-650 eaa), jota Septimontium-juhla 11.12. juhlistaa: kylien yhdistyminen liitoksi, ympäröitiin paaluaitauksella, saepti montes =aidatut kukkulat.
Sabiinitarten ryöstö –myytti viittaisi kylien yhdistymiseen? Sabiinilaiset olivat ehkä toinen latinalainen heimo (Quirinalis- ja Viminalis -kukkuloilla), joka yhdistyi roomalaisiin.
Arvelua: sabiinilaisten kanssa sulautuminen olisi kuitenkin ehkä tapahtunut paljon myöhemmin, 400-300-luvulla eaa.
Varhaisen Italian kansat:
Indoeurooppalaisen kieliryhmän kansat ovat ilmeisesti tulleet Italiaan vähitellen.
Päätelmät indoeuroopalaisen kieliryhmän kansojen tulosta on tehty kielellisistä eroista. Ehkä ennen pronssikautta (1800-1000 eaa) ja sen aikana.
Latinalais-faliskilainen kieliryhmä
Latina oli yksi kieli Latiumin alueen kielistä.
Falisci – faliskit, itaalinen kansa Etelä-Etruriassa (esim. Falerii). Faliski latinan sukukieli.
Italiassa monia kansoja latinalaisten (Latium) lisäksi:
Veneetit, Adrianmeren pohjukassa ja Po-joen laaksossa; veneetin kieli oli itaalinen kieli.
Liguurit, Etelä-Sveitsin, nyk. Marseillen ja nyk. Genovan alueella, kieli esi-indoeurooppalainen. Liguurien tiedetään säilyttäneen kielensä roomalaisajalle saakka (roomalaiset lähteet kertovat heistä).
Pohjoisessa keltit eli gallit 400-300-luvulla eaa.
Umbrilais-sabellilainen kieliryhmä:
Umbrit (lat. Umbri), itaalinen kansa Keski-Italiassa (Umbria), oskilais-umbrilaiseen kieliryhmään kuuluva, umbrin kieltä tunnetaan Iguviumin taulujen perusteella.
Samnilaiset (lat. Samnites), itaalinen kansa Keski-Italiassa (Samnium), puhuivat oskilaisia kieliä. Heitä vastaan roomalaiset kävivät samnilaissodat vuodesta 343 eaa. lähtien ja kukistivat heidät. Samnilaiset yrittivät nousta roomalaisia vastaan toisen puunilaissodan aikana ja liittolaissodan aikana 97-87 eaa; Sulla kukisti heidät.
Sikulit, jotka olivat siirtyneet muiden kansojen puristamina Sisiliaan. Sikulit kreikkalaistuivat 400-luvun eaa jälkeen.
Kaikki em. roomalaistuivat ja roomalaistettiin, tasavallan ajan lopussa, viimeistään Augustuksen aikana.
Etelä-Italiaan (Megale Hellas, Magna Graecia) kreikkalaisia siirtokuntia 700-luvulla.
Etruskit
Etruskit näistä kaikista johtava kulttuuri.
Arno-joen ja Tiber-joen ja Tyrrhenanmeren välisellä alueella.
Mistä etruskit tulivat?
Arveluita etruskien alkuperästä: syntyivät ehkä Italian aikaisemman väestön ja ehkä Vähästä-Aasiasta tulleiden muuttajien sekoittuessa ehkä 1000 eaa.
Etruskin kielen alkuperää ei ole voitu selvittää.
Herodotos: Vähän-Aasian Lyydiasta lähteneitä
Dionysios Halikarnassolainen: Italian kantaväestöä.
Ns. Villanova-kulttuuri (900-700 eaa) oli etruskikulttuurin varhaisin vaihe.
Yleensä ollaan tätä mieltä, koska Villanova-kulttuurin ja etruskikulttuurin välillä ei ole merkkejä murroksesta, maahanmuutosta. Villanova-kulttuurin asuinpaikat kukkuloilla (helposti puolustettavia): etruskikaupungit syntyvät samoille paikoille.
Villanova on paikkakunta 16 km Bolognasta, ensimmäiset löydöt tehty 1870-luvulla.
Etruskivalta laajimmillaan 500-luvulla eaa.
Kaupunkeja Veii (Veji), Caere, Tarquinia, Vulci, Vetulonia jne.
Itsenäisten kaupunkivaltioiden löyhiä kaupunkiliittoja (esim. uskonnollisesta keskuksesta huolehtimisen merkeissä). Ns. 12 kaupungin liitto (Veji, Caere, Tarquinia …)
Kaupunkivaltioiden johdossa aluksi kuninkaita (etr. lukume, lat. lucumo), myöhemmin virkamiehiä.
Ei voida puhua etruskivaltiosta, vaan kaupunkiliitoista (vrt. Kreikan tilanne)
Etruskit liittoutuivat karthagolaisten kanssa kreikkalaisia vastaan. Kreikkalaiset ovat etruskien kilpailijoina Etelä-Italiassa ja karthagolaisten kilpailijoina Sisiliassa.
Etruskikulttuurista on parhaiten säilynyt hautoja, joissa näkyvät varallisuuserot: rikkaita ruhtinashautoja, perhehautoja. Seinämaalauksia, sarkofageja, uurnia, arvoesineitä ym. temppeleiden jäänteitä.
Maanviljelys, kauppa, kaivostoiminta (rautaa).
Kreikkalainen vaikutus mm. taiteeseen.
Kreikkalaisia käsityöläisiä ja taiteilijoita.
Kirjoitustaidon leviäminen: ensimmäiset etruskilaiset tekstit 600-luvun alusta (piirtokirjoituksia) kreikkalaisella kirjaimistolla. Säilynyt n. 13 000 piirtokirjoitusta.
Etruskin kieli, ei-indoeurooppalainen kieli. Pystytään jonkin verran lukemaan, mutta ei tulkitsemaan kaikkea (kaikkien sanojen merkityksiä ei ole pystytty ratkaisemaan).
Etruskikulttuurin huomattava vaikutus roomalaiseen kulttuuriin.
Esimerkiksi on arveltu, että Rooman tarunomaisista kuninkaista kolmanneksi viimeinen Tarquinius Priscus ja viimeinen Tarquinius Superbus olivat etruskeja, ja tämän on arveltu viittaavan siihen, että Rooma oli tällöin jollakin tavalla etruskivallan alaisuudessa. Tästä on kiistelty tutkimuksessa.
Joka tapauksessa etruskien vaikutus roomalaisiin oli huomattava: näkyy mm. lainasanoissa (lat. persona < etr. phersu, henkilö, jolla on naamio);
Vaikutteet room. uskontoon;
ennustustaito, haruspex-papit, jotka ennustivat sisälmyksistä
auguurit (lintuenteistä ennustajat)
Vaikutteet room. hallintoon:
virkamiesten nimitykset, seremoniat
toga
triumfi
gladiaattoritaistelut?
Vaikutus room. rakentamiseen:
temppeliarkkitehtuuri
pyörökaari
sisäpihan reunustama ns. atrium-talomalli
viemäröintitekniikka: esim. Cloaca maxima Forum Romanumilla
Kreikkalaisen kulttuurin vaikutus etruskien kautta.
500-luvulla etruskivaltaa alkoivat rajoittaa keltit pohjoisessa, etelässä kreikkalaiset ja samnilaiset. Ja lopulta roomalaiset.
400- ja 300-luvulla etruskien vaikutusvalta väheni. (300-luvulla jonkinlaista toipumista).
Roomalaiset vähitellen voittivat etruskikaupungit yksi toisensa jälkeen, (koska) etruskikaupungit eivät suuremmin pystyneet yhteistoimintaan.
Varhainen Rooma ja Rooman tarunomaiset kuninkaat
600-luku ehkä varsinaisen kaupungistumisen aikaa.
Forum Romanumista tulee julkisen elämän keskus, kokoontumispaikka (comitia – kansankokous). 600-luvulla ensimmäinen tunnettu julkinen rakennus Regia, kuninkaan asunto. < rex
Capitolium linnoitettu kukkula.
Forum Romanumin alue kuivatettu. (Viemäri Cloaca maxima).
Vuoden 600 tienoilla curia, senaatin kokouspaikka.
Kaupungin perustamisen tilalla: kaupungin kehittyminen.
Ensimmäiset piirtokirjoitukset Latiumista 700-luvulta, Roomasta 500-luvulta.
Vanhimmat tunnetut kirjoitukset kreikkalaisin aakkosin.
Etruskit omaksuivat kreikkalaiset aakkoset. Roomalaiset omaksuivat aakkoston joko suoraan Magna Graecian kreikkalaisilta (tod. näk.) tai etruskien kautta -> muunsivat ne latinalaisiksi kirjaimiksi.
Kuningasaika tradition mukaan 753-510 eaa.
Rooman tarunomaiset kuninkaat:
Romulus
Numa Pompilius (sabiini)
Tullus Hostilius (latinalainen)
Ancus Marcius (sabiini)
Tarquinius Priscus (etruski)
Servius Tullius (latinalainen)
Tarquinius Superbus (etruski)
Kuninkuus ehkä perustui vaaliin, ei perinnöllinen monarkia.
Rinnalla toimi johtavien sukujen edustajien senaatti (lat. senatus < senex – vanhus), vrt. gerousia – vanhimpien neuvosto Spartassa.
Roomalaiset laittoivat instituutioitaan jonkun kuninkaan nimiin, perustamiksi. Halu saada instituutioille ja tavoille muinaisuuden tuoma arvostus. Esimerkiksi kultilliset uudistukset laitettiin Numa Pompiliuksen nimiin.
1 Comitia curiata - kuuriakokous, vanhin kansankokouksen muoto, joka valitsi kuninkaat.
Patriisien dominoima. Myöhemmin comitia curiata vahvisti enää vain korkeimpien virkamiesten ja pappien valinnat.
Vanha tribusjako: 3 tribusta - 10 curiaa
Kuningasajalta periytyvä, vanhin, 3 tribusta -> 10 curiaa. Korkeimmat virkamiehet ja papit valittiin. Menetti merkitystään, myöhemmin enää muodollisuus.
2 Comitia centuriata – centurioiden kokous, oli tärkein kansankokouksen muoto tasavallan aikana, sotaväenkokous, jossa valittiin korkeimmat virkamiehet, konsulit, preetorit ja censorit. Yhdistettiin Servius Tulliukseen ja hänen uudistuksiinsa. Varakkaiden dominoima.
Kokoontui Mars-kentällä. Sen kutsui kokoon sotilaallisen käskyvallan (imperium) omaava virkamies. 193 centuriaa, jotka oli jaettu 5 varallisuusluokkaan.
Jokaisella centurialla oli yksi ääni (ensin äänestettiin kunkin centurian sisällä).
Jos varakkaimmat centuriat olivat yksimielisiä, ei enää äänestetty -> siis varakkaiden valta. Päätti sodasta ja rauhasta.
Centuria (sadan yksikön kokonaisuus):
Asekuntoisen väestön sotilaallisen jaon pohjana. Sotilasjako. 400 eaa lähtien myös väestön yksikkö.
Varallisuuden perusteella 193 centuriaa.
Tasavallan aikana valitsi tärkeimmät virkamiehet (konsulit 2 kpl sotilaall. hallinto, vaalien toimitt. ym., preetorit =praetor, oikeudell. tehtävät, hallinto, sotilaall., kensorit 2 kpl = censor, väestönlasku, verollepano, moraalinvalvonta, julkiset työt.
Virkamiesten valinta, lainsäädäntö, tuomiovalta.
3 Comitia tributa, tribus-kokous, jossa kokoonnuttiin äänestyspiireittäin (tribukset).
Jokainen tribus äänesti keskuudessaan; kaupunki- ja maaseututribukset. Valittiin alemmat virkamiehet, ediilit ja kvestorit.
Vanha tribus oli menettänyt merkityksensä. Jako tribuksiin: 4 kaupunki- + 17 (myöh. 31) maalaistribukseen.
Ensin äänestys tribuksen sisällä. Valittiin alemmat virkamiehet (ediilit =aediles curules, joilla juhlien ja kisojen järjestäminen, kvestorit = quaestor, erilaisia kvestoreita, joilla eri tehtävä, tuomiovalta, sotilaall. tehtäviä, huolto, verotus).
Tribus-systeemistä: jokainen eli koko elämänsä samassa tribuksessa.
Tribus: Kuningasajalla 3 tribusta (heimopiiriä) -> jaettu 10 curiaan.
Servius Tulliuksen uudistus, 4 + 17 tribusta (äänestyspiiriä).
Myöhemmin 4 + 31 = 35.
Tribus-systeemi menetti paikallisen luonteensa.
Servius Tullius (578-534 eaa)
Ehkä historiallinen henkilö.
Hänen nimeensä yhdistetään aristokratian sukuvallan vastaista uudistuspolitiikkaa, ennakoi tasavallan aikaisia instituutioita.
Poliittisia oikeuksia varallisuusluokan mukaan (vrt. Solon Ateenassa) > suosi rikkaita, timokraattinen systeemi rahainvaltaa. (Kuten Ateenassakin).
Heimojako: tribus (4 kpl) (Tätä ennen 3 tribusta). Ne edelleen jaettiin 10 centuriaan (100 jalkaväkisotilasta varustanut yksikkö). Jako oli siis pohjaltaan sotilaallinen.
Centuriajakoon perustunut comitia centuriata oli tärkein kansankokouksen muoto tasavallan aikana.
Tasavallan aikana: 93 centuriaa, jakautuneet viiteen varallisuusluokkaan.
Kukin centuria äänesti ensin keskuudessaan, ja lopullisessa äänestyksessä kullakin centurialla oli yksi ääni.
500-luvulle eaa. mennessä Rooma vakiinnutti asemansa ja levitti valtaansa rannikolle.
Suolan saanti rannikolta tärkeä tekijä.
Elinkeinoina karjanhoito, käsityö, kauppa.
Rooman alueellinen laajeneminen näyttää johtuneen väestönkasvun aiheuttamasta lisääntyneestä viljelymaan tarpeesta.
Rooman nousu muiden Latiumin kaupunkien kustannuksella
Muut kaupungit jatkavat olemassaoloaan, mutta poliittisesti Rooman alaisuudessa.
600-luvulla taistelu Latiumin valta-asemasta.
Rooma voitti Tullus Hostiliuksen johdolla Alba Longan kaupungin, joka oli latinalaisen liiton johdossa. Alba Longa tuhottiin ja tärkeimmät suvut (kuten Juliukset) siirtyivät Roomaan.
Perimätiedon mukaan Alba Longa oli Rooman emäkaupunki (Romuluksen ja Remuksen äiti oli Alba Longan kuninkaan tytär), jonka Ascanius/Askanios/Julus, Aeneaan poika, oli perustanut.
Ehkä latinalaiset levittäytyivät Albanovuorilta Rooman alueelle?
Mutta oliko Alba Longa oikeasti olemassa? Itse kaupunkia ei ole varmuudella löydetty. Perimätiedon mukaan Albanovuorilla sijainnut vanha kaupunki ja Latiumin tärkein keskus. Albano-järven alueelta on löytynyt rautakautista asutusta ja hautalöytöjä (erit. 1000-850), kylien verkosto (nyk. Castel Gandolfon alueella).
Albanovuorten asema tärkeänä uskonnollisena keskuksena latinalaisille. Juppiter Latiariksen kultti (Latiumin Juppiter) ja Diana Nemorensiksen kultti (Nemi-järven Diana)
ROOMAN TASAVALLAN AJAN ALKU
Tradition mukaan Tarquinius Superbus karkotettiin.
Tarquinius Superbus (534-509)
Traditio esitti hirmuhallitsijana.
Esitetty usein ”kansallisena” liikkeenä etruskivalloittajien ajamiseksi pois.
Kuninkaan ja johtavien ylimyssukujen valtataistelu. Vrt. Rooman tilanne on nähtävä osana Välimeren kulttuureissa tapahtunutta kehitystä, samankaltaista kehitystä samoihin aikoihin kreikkalaisissa poliksissa ja tod. näk. etruskikaupungeissa kuningasvallan heikentymisenä.
Dionysios Halikarnassoslainen ja Livius, jotka välittävät roomalaista traditiota, esittivät vallankumouksen tapahtuneen pienen patriisijoukon aloitteesta (monet heistä kuninkaan lähisukulaisia).
Kuninkaan sukulaisten toimeenpanema palatsivallankumous?
Perinteisen kertomuksen rinnalle esitettyä:
Olivatko kuningas ja kaksi konsulia yhtä aikaa systeeminä?
Ehkä tasavalta ei merkinnyt suurta mullistusta yhteiskunnassa? Jospa tasavaltaan siirryttiin vähitellen, kuninkaan valta olisi vähitellen siirtynyt virkamiehille. Reliikkinä kuninkuudesta (kuninkaan uskonnollisista tehtävistä) säilyi rex sacrorum (ja regina sacrorum) –pappisvirka, rex sacrorumin virka-asuntona regia.
Ehkä vallankumous tapahtui huomattavasti myöhemmin, 400-luvulla, jolloin plebeijit pyrkivät saamaan lisää poliittisia oikeuksia (tästä kohta lisää).
Tasavallan alku 509 eaa. tradition mukaan.
Latinan res publica, ”yhteinen asia”, tarkoittaa valtiota
Res publica jatkui keisarikaudella
Yhteiskuntakehitys tasavallan ajan alkupuolella
Kuninkaan karkoitus oli johtanut latinalaisten ylimyssukujen voittoon. Etruskiylimyssuvut hävisivät kilvassa.
Taistelussa vaikutusvallasta latinalaiset (ja sabiinilaiset) ylimyssuvut tukeutuivat kansaan (talonpoikiin) ja antoivat palkkioksi tuesta etuja, esim. plebeijit tunnustettiin kansalaisiksi eli he saivat poliittiset oikeudet.
Patriisit, lat. patricius < patres, isät
Perinnöllinen hallitseva luokka, ylhäisösuvut.
Yksinoikeus valtion virkoihin.
Suurmaanomistus
Patriisit syntyivät ratsuväkiaatelina (Alföldi) tai suurmaanomistaja-aatelina (Momigliano). Ehkä alle 1/10 väestöstä, n. 50 sukua.
Sukujen päämiehet senaatin jäseniä (patres > patricii).
Plebeijit < lat. plebs, kansa, tai terrae filii, maan pojat
Vapaasyntyinen kansa, joka ei kuulunut ylhäisösukuihin.
Pienviljelijöitä, kauppiaita, käsityöläisiä.
Viljelijät viljelivät omaa maataan. Omistusoikeus maahan.
Äänioikeus kansankokouksessa, mutta eivät päässeet valtion virkoihin.
Sodassa armeijan miehistö.
Käsityöläis- ja kauppiasluokkaa ei käytännöllisesti katsoen ollut (pieni ryhmä).
Kansalaisuus:
Patriiseilla ja plebeijeillä.
Kansalaisen oikeudellisesti turvattu asema. Äänioikeus kansankokouksessa.
Patriisi ja plebeiji eivät saaneet solmia avioliittoa keskenään (conubium = oikeus solmia laillinen avioliitto).
Keskustelu: Säätyerot syntyivät tai vakiintuivat ehkä vasta tasavallan aikana?
Yhteiskunnallisista eroista syntyi jännitteitä.
Näistä tärkeimmäksi nousee maanomistus (vrt. Kreikan kehitys)
Ager publicus – valtion maa, Italian valloitussodissa vallattu maa, josta tuli valtion omistuksessa olevaa yhteisomaisuutta.
Kuului kaikille, mutta kiista hallinnasta, omistuksesta ja käytöstä.
(Ensimmäinen laki vuodelta 486 eaa).
Maa
1) maa jaettiin kansalaisille viljeltäväksi, syntyi siirtokuntia, colonioita.
tai
2) käytettiin valtion menojen kattamiseen, virkamiehet (censores) päättivät käytöstä.
Säilyi yleisenä maana, mutta patriisit (virkamiehinä) päättivät sen käytöstä kollektiivisiin tarkoituksiin. Jos se säilytettiin valtion maana, se oli patriisien hallinnassa = käytännössä omistuksessa. Vähitellen omistussuhde hämärtyi ja patriisit käytännössä omistivat maan. Patriisit saattoivat antaa lisämaaksi plebeijeille tai maata omistamattomille valloitettujen maiden ihmisille.
Näin syntyi klienttisysteemi (clientela). Klientit riippuvuussuhteessa patriiseista, isäntä=patronus. Riippuvuussuhde perinnöllinen.
Klientit (cliens = suojatti) patronuksen suojeluksessa: oikeudellinen suojelu, elinkeinon harjoittamisen suojelu. Klientti antoi patronukselle tukensa (omaisuus ja henki).
Klienttisysteemi saattoi koske, ei vain yksilöä, vaan klienttinä saattoi olla tietyn alueen väestö, kaupunki tms.
Klienttisysteemi säilyi tasavallan lopullakin ja keisariaikana, kun patriisi/plebeijierottelu ei enää ollut tärkeä.