Luento 17.9. Maijastina Kahlos
Kreikan klassisesta kaudesta hellenistiseen kauteen
Klassinen kausi 480-323 eaa.
Klassinen kausi n. 150 vuotta persialaissotien ja Makedonian Aleksanterin kuoleman välillä.
Persialaissodat 492-479-(448) – 499-448 eaa välillä
(Päälähde Herodotos
Kaksi isoa sotaa ulkopuolisen vihollisen kanssa:
Kambyseen aikana Persia valtasi Joonian kaupunkeja (osa alistui, esim. Fokaia)
Miletoksen tyranni pyysi apua, Ateena lähetti 20 laivaa, poltti Sardiksen, persialaisten kaupungin Lyydiassa.
490 Dareios lähetti joukot Ateenaa vastaan, Marathon
480 Kserkses lähetti joukot. Sparta Ateenan liittolaisena, Thermopylai.
Persialaiset pääsivät Ateenan Akropoliille, Ateena Themistokleen johdolla voitti Salamiissa, persialaiset vetäytyvät.
Persialaisten tarkoitus ei ollut vallata Kreikkaa, vaan saada sopiva myötämielinen hallitus Ateenaan.
479 Persialaisten häviö Plataiassa.
Ateenalla oli tärkeä osa. Ateena selvisi voittoisasti persiaissodista.
Persialaissotien aikana, samaan aikaan Karthago ja Sisiliassa olevat kreikkalaiset siirtokunnat sotaan. (Karthagollakin siirtokuntia Sisiliassa).
Kreikkalaiset voittivat 480 e.a.a Himerassa.)
Ateena:
Ajattelumme Ateena-keskeisyys:
Klassisen kauden historia on ennen kaikkea Ateenan historiaa (lähteiden luoma asetelma – erityisesti 400-300-lukujen kirjallisuus, klassinen kirjallisuus).
Ateena oli poikkeuksellinen valtio Kreikan polisten joukossa.
mm. Ateenan alue suuri: yli 2600 km2: maaseutua ja kaupunkia
Ateenan sotilaallinen ja taloudellinen mahti:
Laureonin hopeakaivokset: hopeaesiintymä Välimeren rikkaimpia
Muista poliksista koottiin verotuloja Ateenan hegemonian aikana.
Ateena mukana Välimeren kaupassa, keramiikan leviäminen.
Valtion tehtävät taloudessa lisääntyvät: Ateenassa polis sitoutuu huolehtimaan kaupasta: elintarvikkeita (viljaa) tuodaan muualta.
Valtion merkitys korostuu.
Ateenan hegemonian seurauksena monet polikset omaksuivat 400-luvulla vaikutteita Ateenan demokraattisesta järjestelmästä. Usein polisten ”demos” koostui lähinnä varakkaista maanomistajista ja näiden hopliiteista.
(Samoin oligarkkiset järjestelmät olivat erilaisia: Aristoteleen mukaan esim. Massalia (nyk. Marseilles) oli maltillinen oligarkia, jossa osallistuminen julkisiin virkoihin oli laajempaa kuin Spartassa. Kreikkalaiset olivat kiinnostuneita valtiomuodosta ja sitä pohdittiin filosofiassa laajalti. )
Ateenan merimahti
Vuonna 478: Ateena ”vapauttaakseen” Joonian kaupungit perusti Deloksen liiton, johon tuli mukaan enemmistö Aigeianmeren kaupunkeja ja Joonian kaupunkeja. Polikset maksoivat yhteisestä puolustuksesta yhteiseen kassaan. Ateenalaiset alkoivat käyttää varoja omiin tarkoituksiinsa.
Ja Ateena alkoi pian sekaantua muitten polisten sisäisiin asioihin ja asettaa sinne itselleen myötämielisiä hallituksia ja asetti kaupunkeihin omia varuskuntiaan.
Seurauksia: kreikkalaisen kulttuurin yhtenäistymistä.
Sparta ei tunnustanut Ateenan hegemoniaa.
Vuosina 444-443 Ateena kiinnostui myös läntisestä Välimerestä. Vastustaakseen tätä Korintto ja Sparta liittoutuivat. Tästä seurasi Peloponnesolaissota.
Peloponnesolaissota (431-404) ja sen jälkeinen kehitys
Spartan mahti
Päälähteenä Thukydides
Deloksen liitto (Ateena) ja Peloponnesoksen liitto (Sparta ja Korintto) vastakkain.
Sotanäyttämönä koko Kreikan alue sekä Sisilia.
421 Nikiaan rauha, ”tasapeli”
Sota uudelleen käyntiin.
Seurauksena Ateenan kukistuminen. Ateena joutui luopumaan merivallasta, laivastostaan ja demokraattisesta systeemistään (tähän palattiin kyllä muutaman kuukauden jälkeen) ja liittymään Spartan liittolaiseksi.
Vuonna 378 Ateena oli jo kyllä toipunut jonkin verran ja rakentanut imperiuminsa uudestaan, mutta Ateena ei meri- ja talousmahtina ei noussut entiseen mahtiinsa.
Ateenan etsi uutta johtoasemaa persialaisten kanssa liittoutuneena. HUOMAA!
Sparta oli peloponnesolaissodan jälkeen mahtava. Mutta Spartassa sisäistä hajoamista (instituutiot).
Sparta piti yllä hegemoniaa Persian tukemana. HUOMAA!
Sparta hävisi sodassa Thebaa vastaan (Leuktran taistelu 371, Theban Epameinondas) eikä toipunut tästä häviöstä.
Thebasta tuli mahti: Theban hegemonia lyhytaikainen (371-361 eaa.).
300-luvun Kreikka kriisissä?
Eripuraiset toisiaan vastaan taistelevat kreikkalaiset polikset.
Puhutaan 300-luvun kriisistä. Ei ilmeisesti hirveän isoa taloudellista kriisiä, katastrofia, vaikka maataloudessa vastoinkäymisiä. Peloponnesolaissodassa tuhottiin satoja sekä viinitarhoja ja oliivipuita, joiden kasvaminen kestää kauan. Aiheutti maaseudun köyhtymistä pitkäksi aikaa.
Peloponnesolaissodan aikana, v. 430 eaa alkanut ”rutto”, kulkutautiepidemia, jossa kuoli arviolta 1/4 ateenalaisista (Thukydides kuvaa ”ruton”, oliko tauti isorokko vai ebola-virus tai joku muu?). Kulkutaudin merkitys historiassa.
Ateenan kauppa pysyi vilkkaana koko 300-luvun ajan. 300-luvun puolivälissä jopa kaupankäynnin kiihtymistä.
Spartassa maaomaisuuden (=kleroksien, nautintaoikeuksien) keskittymistä harvojen käsiin.
Kuitenkin nähty merkkejä epävakaudesta ja sen syynä nähty peloponnesolaisssota.
Yhteiskunnallinen epävakaus Kreikan poliksissa: oligarkkien ja demokraattien yhteenotot. Jommankumman voitosta seurasi verilöylyjä, teloituksia ja omaisuuden takavarikointeja. Nousi tyranneja, jotka nousivat valtaan palkka-armeijojen avulla. Peloponnesoksella useita ”sisällissotia”.
Ateena selvisi näistä, vaikka oligarkit yrittivät kahteen otteeseen (411 ja 404) vallankumousta. V. 405 Sparta asetti Ateenan johtoon 30 ”tyrannia”, mutta oligarkia kumottiin seuraavana vuonna. Sotilasjohtajat saivat valtaa ja demokratia kärsi. Eri ryhmittymien kiivaat kiistat ja lukuisat oikeusjutut.
Makedonia
Makedoniasta on löydetty merkkejä varhaisesta neoliittisesta maanviljelykulttuurista n. 6000 eaa. Makedonian rannikkoalueilla oli yhteyksiä mykeneläisalueisiin (kauppaa, vasallialue?).
Makedoniassa konservatiivinen kuningasvalta.
Antiikin aikana keskusteltiin siitä, saattoiko makedonialaisia pitää kreikkalaisina (vai sekakansana).
Makedonialaisten puhuma kieli oli kreikkalainen murre, ehkä aiolialaista murretta muistuttavaa kreikkaa, jossa oli vaikutteita muista (traakialaisista ja illyrialaisista) kielistä.
Viljavaa tasankoa (Ala-Makedonia), vuoria.
Makedonia pyrki laajenemaan persialaissotien jälkeen, mutta Ateena voitti valtataistelussa.
Filippos
Filippos II:n noustua valtaan 359 eaa. alkaa Makedonian kukoistus.
Filippos alisti Makedonian valtaan lähialueita: Traakian, Epeiroksen ja Thessalian.
Pella pääkaupunki: kulttuurikeskus.
Eripuraiset toisiaan vastaan taistelevat kreikkalaiset polikset.
Helppo saalis Makedonian Filippokselle.
Filippos valloitti Kreikan 20 vuodessa, salaliittojen, diplomatian ja sodan keinoin.
V. 338 eaa. Filippos voitti Khaireneian taistelussa Ateenan ja Theban yhtyneet sotajoukot ja saavutti ylivallan Kreikassa.
V. 338 solmittiin ns. Korinton liitto Filippoksen alaisuudessa. Kreikkalaisten polisten edustajat tunnustivat Makedonian hegemonian.
Ensimmäinen Kreikkaa yhdistävä hegemonia
Filippos murhattiin 336 eaa. (salaliitto, jossa ehkä poika Aleksanteri osallisena).
Aleksanteri
Aleksanteri ryhtyi toteuttamaan isänsä suunnittelemaa sotaa Persiaa vastaan.
Kreikkalaisessa keskustelussa Persian alueiden valloittaminen ja sillä rikastuminen oli keskusteluaiheena jo ennen Filipposta ja Aleksanteria, esim. puhuja Isokrateella.
Lyhyessä ajassa (11 vuoden aikana) hän valloitti Vähän-Aasian, Foinikian, Egyptin, Mesopotamian ja vielä Persian valtakunnan keskiosia ja eteni aina Indus-joelle saakka.
Aleksanterin suunnitelmissa oli tehdä valtakunnan keskus itään, Babylon (Mesopotamia) ja Persia.
Aleksanterin jälkeen hellenistiset valtakunnat käänsivät katseensa Välimerelle, Mesopotamia jäi kreikkalaisilta syrjään.
Hellenistinen kausi 300-30 eaa.
Hellenismillä tarkoitetaan aikaa Makedonian Aleksanterin kuolemasta 323 eaa. Egyptin viimeisen Ptolemaios-sukuisen hallitsijan Kleopatran kukistumiseen 31 eaa.
Aikakausijaottelu poliittisten tapahtumien mukaan.
Aleksanterin kuoleman (323) jälkeiset kolme vuosisataa.
V. 31 e.a.a Rooma kukisti tärkeimmän hellenistisen valtakunnan, Ptolemaiosten (Kleopatran) Egyptin.
Tai pitemmällekin: Rooma yksi hellenistinen valtakunta muiden muassa.
Hellenistisen kauden loppuminen eri alueilla sen mukaan, milloin mikäkin alue joutui Rooman valtaan. Mutta: Rooman valta ei merkinnyt mitään kulttuurista katkosta (eli tässäkin poliittisiin tapahtumiin perustuva aikakausijako on keinotekoinen). Esim. valtakunnan itäosa ei latinisoitunut.
Käsite ”hellenistinen kausi” (Hellenismus) on 1800-luvun saksalaisen historioitsijan J.-G. Droysenin kehitelmä: Droysen tutki Aleksanteria ja hänen seuraajiaan. Vastakohtana Hellenentum-kaudelle. Ei degeneroitunut jatke klassiselle kreikkalaisuudelle, vaan oma alkunsa.
Droysenin aikakausikäsite oli yhtä lailla kulttuurinen kuin poliittinenkin erottelu suhteessa aikaisempaan.
Droysen puhui Aleksanterin valloitusten aikaansaamasta itämaisen ja kreikkalaisen kulttuurin yhteensulautumisesta.
”idän ja lännen fuusio”
”uuden kulttuurin alku”: on tietty katkos ja uusi kehitys
Arvostelua: katkos on liioiteltua, ei aivan uutta, vaan perustui vanhaan.
Kuninkuuden uusi tuleminen ei tehnyt loppua polisten tärkeästä roolista kreikkalaisessa maailmassa.
Fuusio ei ollut niin totaalinen; rajoittui eliittiin ja eliittikulttuuriin. Pikemminkin usein vastakkainasetteluun kreikkalaisen ja itäisen välillä.
”Itämainen” on hassu yhteenniputus: erotettava egyptiläinen, persialainen, Syro-Palestinan piirteet jne.
Merkittävin uutuus oli Persian valloitus, joka avasi Lähi-idän kreikkalaiselle muuttoliikkeelle ja siirtolaisuudelle.
Kreikkalaisia kaupunkeja perustetaan valloitetuille alueille: Aleksanteri ja hänen seuraajansa perustavat: kuuluisin Aleksandria kr. Aleksandreia Egyptiin 332 eaa., Antiokia kr. Antiokeia Orontes-joen rannalle, Seleukia kr. Seleukeia Tigris-joen rannalle. Aleksandrioita, Antiokioita ja Seleukioita perustettiin useita (kuten kartastakin näkyy).
Kreikkalais-makedonialainen eliitti nousee valtaan Aleksanterin valloittamilla alueilla.
Aleksanterin valloittamista alueista Indus-joen alueet jäivät lyhytaikaisiksi, menetettiin kaksikymmentä vuotta Aleksanterin kuoleman jälkeen.
Egypti, Syyria ja Vähä-Aasia osoittautuivat pitkäikäisimmiksi ”helleenisiksi” valloituksiksi, koska ne siirtyivät osaksi Rooman valtakuntaa ja kreikkalainen vaikutus jatkui
Kauempana idässä hellenistiset kuninkaat menettivät poliittisen vaikutusvaltansa 100-luvulla ja 1.vuosisadalla eaa., vaikkakin kreikkalainen vaikutus jatkui hellenististen hallitsijoiden väistyttyä alueilta.
Hellenistisen kauden erilaisia arvioita (ja arvottamista) tutkimuksessa
Kreikkalaisten historiaan Aleksanterin jälkeen on pitkään suhtauduttu väheksyvästi.
Väheksyvän suhtautumisen juuret ovat antiikissa: hellenismiin suhtauduttiin väheksyvästi poliittisen ja kulttuurisen rappion aikana jo antiikin aikana. Rooman keisariaikana valtakunnan kreikkalaiset katsoivat ihannoivasti taaksepäin klassiseen kauteen (siis Perikleen ajan Ateenaan) ja hakivat sieltä mallia. Sitä mikä tuli Makedonian Aleksanteri maailmanvalloitusten jälkeen väheksyttiin.
Taidehistoriassa vallitsevat jaottelut ja arvottamiset:
Arkaainen (=kehitys).
Klassinen (=esikuvallinen aika).
Hellenistinen (=rappeutuminen).
Hellenistinen kausi on perinteisesti nähty rappeutumisena verrattuna klassiseen, jota on ihannoitu.
Hellenistististä taidetta on arvosteltu liioittelevaksi, levottomaksi jne.
Nykytutkimuksessa on haluttu nostaa jälleen arvoon.
Hellenistisesta kaudesta sanottua: ”monivivahteinen, kansainvälinen, suvaitsevainen”.
On nähty hellenismille ominainen optimismi: maailmanvaltakunta ja sen seuraajat avaavat uusia ovia kreikkalaiselle vaikutukselle.
Hellenistisen kauden piirteitä
Kreikkalainen kulttuuri leviää, yhtenäiskulttuuri hellenistisissä kaupungeissa (vrt. britit imperiumissaan). Hellenististen kaupunkien kreikkalainen yläluokka erottautuu kreikkalaisella kasvatuksella ja kulttuurilla. Yläluokka (säilyttääkseen asemansa) satsaa kasvatukseen ja koulutukseen (paideia).
Valtiollisen elämän tilalle tulee privaatti: privatisoituminen, ihmiset (ts. käytössämme olevat lähteet) miettivät enenevässä määrin yksityisiä asioita, ihmisen hyvää elämää omasta näkökulmasta, ei enää vain valtion-poliksen kannalta.
Tämä voi johtua myös lähdetilanteesta: meille säilyneet viittaukset filosofiseen keskusteluun korostavat näitä asioita.
Polis-kansalaisista maailmankansalaisia. Paikallisuuden, paikallisten yhteisöjen rinnalle monista yhteisöistä muodostunut valtakunta.
Maailmaa (oikoumene) ajatellaan kokonaisuutena. Syntyvät ensimmäiset universaalihistoriat eli maailmanhistoriat; osa ei ole säilynyt.
Polybios (n. 200-118) kirjoitti silloisen maailmanhistorian Rooman vallan nousun näkökulmasta, Historiai.
Myöhemmin Diodoros Sisilialainen (Diodorus Siculus) jatkoi perinnettä Rooman tasavallan lopulla ja Augustuksen kaudella.
Aikakauden lähteitä
Polybios (mainittu äsken), ainoa kirjoittaja, jolta on säilynyt verrattain paljon, mutta ei koko teosta (alun perin 40 kirjaa), vaan siitä on säilynyt 5 ensimmäistä kirjaa kokonaisina ja osia katkelmina.
Selitä ’kirja’ tässä yhteydessä: antiikin ’kirja’ tarkoittaa yhden papyrus/pergamenttikäärön (=lat. volumen) mittaista kirjaa. Yksi teos muodostui useasta kirjasta.
Monia hellenistisen ajan historiankirjoittajia ja teoksia tunnetaan nimeltä myöhempien kirjoittajien mainintoina, tekstikatkelmina ja lyhennelminä.
Hellenistisen ajan tapahtumia ja ihmisiä käsitellään myöhempien kausien teoksissa, esim. Plutarkhos roomalaisella kaudella 100-luvun alussa jaa. ja em. Diodoros historiateoksessaan.
Historiankirjoitus kertoo hallitsijoista.
Kirjallisuus:
Runous: esim. Theokritoksen Idyllejä (paimenrunous), Apollonios Rhodoslaisen Argonautika (eepos Kultaisen taljan hakemisesta), Kallimakhoksen hymnejä (ylistysrunoja jumalille), Aratoksen Fainomena (runomuotoinen esitys tähdistä ja sääilmiöistä).
Tieteellisiä teoksia: tähtitiedettä, lääketiedettä, matematiikkaa (Eukleides, Arkhimedes) yleensä muiden kirjoittajien välityksellä ja tekstikatkelmina.
Hellenististen filosofisten koulukuntien tekstejä: useimmiten säilyneet muiden kirjoittajien välityksellä, mainintoina ja tekstikatkelmina.
Papyrukset: näitä säilynyt paljon hellenistisen kauden Egyptistä. Asiakirjoja, anomuksia, kauppasopimuksia, avioliittosopimuksia, veroluetteloita, yksityiskirjeitä ym. Kertovat erityisesti hallinnosta ja elämästä Egyptissä.
Säilynyt jopa arkistoja, esim. Zenon-nimisen miehen tilan arkisto
Piirtokirjoitukset: kertovat esim. polisten yhteiskunnallisesta elämästä ja esim. siitä, mitä asioita haluttiin julkisesti esittää ja julistaa, hallitsijoiden ja kaupunkien päätöksiä, kunniapiirtokirjoitukset merkkimiesten ja kuninkaiden kunniaksi, voittojen kunniaksi, rakennuspiirtokirjoitukset.
Rahat: kaupunkien ja kuninkaiden lyöttämät rahat
Arkeologinen jäämistö:
Edellä mainituista lähderyhmistä löytyy koko ajan lisää lähteitä.
Kreikkalais-makedonialaisen eliitin hallittavissa joutui monia erilaisia kansoja.
Ei pelkästään kreikankielisiä lähteitä, vaan myös muita kieliä:
Egyptistä hieroglyfeillä ja ns. demoottisella kirjoituksella (hieroglyfeistä kehittynyt yksinkertaisempi kirjoitus) egyptin kieltä;
Babyloniasta akkadin kieltä nuolenpääkirjoituksella (tässä akkadin kielen käytössä arkaisoiva piirre: ei enää puhuttu kieli): astronomisia tekstejä, lakeja, historiankirjoitusta.
arameankielisiä tekstejä (aramea oli yksi Persiassa käytetyistä hallintokielistä); oli yksi yleiskielistä kreikan lisäksi.
Kaksikielisiä asiakirjoja, joissa käytetiin kreikkaa ja arameaa.
Juudeasta ja myös eri puolilta hellenististä maailmaa heprean kieltä; juutalaiset käyttivät kirjoituksissaan hepreaa ja arameaa. Juutalaisten pyhiä kirjoituksia käännettiin kreikaksi, Septuaginta (kristittyjen Vanhaksi Testamentiksi kutsumat kirjoitukset)
Diadokien (=seuraajien) taistelut Aleksanterin perinnöstä
Aleksanterin seuraajia kutsutaan diadokeiksi, diadokhos = tehtävän vastaanottaja. Aleksanterin valtakunta alkoi hajota heti hänen kuolemansa jälkeen. Todennäköisesti se olisi ollut liian suuri ja kirjava pysyäkseen koossa edes Aleksanterin eläessä.
Aleksanterin kuoleman jälkeen hänen sotapäällikkönsä alkoivat taistella vallasta. Aleksanterin suvun jäsenet (esim. poika, vaimo, velipuoli Arrhidaios) eliminoitiin.
Aleksanterin väitettiin antaneen sinettisormuksensa Perdikkakselle, josta tuli sijaishallitsija. Muut sotapäälliköt liittoutuivat häntä vastaan ja hänet surmattiin 321 eaa.
Aleksanteri oli asettanut käskynhaltijaksi Makedoniaan Antipatroksen Persian sotaretken ajaksi, Aleksanterin kuoleman jälkeen tämä tuli koko valtakunnan valtionhoitajaksi v. 321 mutta kuoli 319.
Seurasi sotia: diadokien sodat.
Heitä olivat Aleksanterin sotapäälliköt Antigonos, Kassandros, Lysimakhos, Perdikkas, Ptolemaios, Seleukos.
Antigonos Makedonia
Kassandros Kreikka ja osa Makedoniaa. Kassandros surmautti Aleksanterin pojan ja vaimon.
Lysimakhos Traakia
Perdikkas Aleksanterin väitettiin antaneen sinettisormuksensa Perdikkakselle, josta tuli sijaishallitsija. Muut sotapäälliköt liittoutuivat häntä vastaan ja hänet surmattiin 321 eaa.
Ptolemaios Egypti
Seleukos Mesopotamia ja Persia.
323-301 Epätietoisuuden ja kahnausten aika
301 alkoivat syntyä hellenistiset valtakunnat.
Tilanne vakiintui yhden sukupolven ajan kestäneiden sotien jälkeen. 280-luvulla diadokit sopivat rajoista ja eriytyminen alkoi.
Mutta kilpailu vaikutusvallasta säilyi diadokkisukujen välillä, ja sotia käytiin jatkuvasti, kunnes Rooma valtasi alueet.
Hellenistiset kuningaskunnat
Kolme johtavaa makedonialaista dynastiaa:
1. Ptolemaiokset Egyptissä, pyrkivät hallitsemaan itäistä Välimerta ja Aigeianmerta. Kutsutaan myös: lagidit (= Lagoksen jälkeläiset, Ptolemaios I:n isän Lagoksen mukaan).
2. Seleukidit (=Seleukoksen jälkeläiset) Pohjois-Syyriassa ja Mesopotamiassa, pyrkivät dominoimaan koko Lähi-itää ja Keski-itää. Seleukos ja hänen poikansa ja seuraajansa Antiokhos I luovat valtakunnan
3. Antigonidit (=Antigonoksen jälkeläiset) Makedoniassa, dominoivat koko Kreikkaa.
Makedoniassa vakiinnutti vallan Antigonos, jonka suku pysyi siellä vallassa yli vuosisadan, roomalaisten valtaukseen saakka. (Makedoniasta tuli Rooman provinssi 147 eaa).
4. Attalidit Vähässä-Aasiassa 200-luvulla.
Eumenes I, Pergamonin hallitsija 263-241, loi Pergamonin valtakunnan.
Pergamoniin Attalidit (= Attaloksen jälkeläiset). Attalos I Soter Pergamonin hallitsijana 241-197 eaa. Eumenes I:n seuraaja ja veljen/sisarenpoika.
200-luvulla eaa. syntyi uusia pienempiä kuningaskuntia Vähään-Aasiaan: paikallisia monarkkeja Pontokselle, Bithyniaan ja Kappadokiaan.
Sieltä tunnetaan sellaisia hallitsijoiden nimiä kuin Mithradates (Mithridates) Pontoksessa,
Nikomedes Bithyniassa
Ariarathes Kappadokiassa.
100-luvulla eaa. Rooman vaikutusvallan kasvaessa nämä pikkuvaltiot sekaantuivat Rooman valloituspolitiikkaan.
Seleukidien valtakunnasta irtaantui 200-luvulla erillinen kreikkalaisten monarkkien vallitsema kuningaskunta Baktriaan.
Hellenistinen kausi oli epävakaista, levotonta aikaa. (Mikä aika antiikissa ei ollut?)
Esim. vuosia 281-276 on luonnehdittu kaaokseksi.
Hellenistiset hallitsijat olivat ennen kaikkea sotilasjohtajia, ja valtakuntia pidettiin koossa sotimalla.
Valtakuntien väliset valtataistelut.
Sisäisiä valtataisteluita.
Muita mullistuksia
280-270-luvuilla eaa. levottomuutta toivat keltit. Eräät kelttiläiset heimot siirtyivät Makedoniaan ja etenivät 279 Kreikkaan, jossa ne pysäytettiin. Keltit tungettiin pois, asettuivat osa Traakiaan, osa Vähään-Aasiaan (Galatiaan, joka sai nimensä kelteistä-galleista).
kr. keltoi, galatai, lat. galli, yhteisnimitys kelttiläisille heimoille.
V. 277 Antigonos Gonatas Soter voitti keltit, v. 275 ja 288 Antiokhos I voitti heidät. Kirjallisuudessa ja taiteessa hehkutettiin gallien uhkaa ja heistä saatua voittoa. Sekä muitten kuninkaitten voittoja galleista muualla.
Voitto kelteistä/galleista muodostui tärkeäksi osaksi hellenististen hallitsijoiden propagandaa.
Kuninkaat esiintyvät pelastajina: usein saavat lisänimen pelastaja, soter.
Esimerkiksi attalidien Pergamonissa akropoliilla Athenen pyhäkössä esitys voitosta galleista: veistosryhmiä.
Todennäköisesti (tutkijoiden jonkinlainen konsensus) Capitoliumin museossa oleva ns. kuoleva galli on roomalainen kopio alkuperäisestä.
Parthia alue Kaspianmeren kaakkoispuolella. Kuului Aleksanterin valloitusten jälkeen aluksi seleukidien valtakuntaan.
Paimentolaiset parnien heimo, parthialaiset puhuivat pohjoisiranilaista murretta. Saavuttivat 200- luvun lopulla eaa. osittaisen itsenäisyyden. Ruhtinas Arsakes, jonka jälkeläiset arsakidit.
Myöhemmin he muodostivat oman Parthian kuningaskuntansa.
Idästä aroilta paimentolaiskansa.
Voittamaton ratsuväki. Sodat seleukidien valtakuntaa vastaan.
100-luvulla e.a.a parthialaiset saavuttivat täyden itsenäisyyden. Hellenisoitumista.
123-88 eaa. parthialaisten valtakunta laajeni lännessä Eufratille saakka ja idässä Indukselle saakka.
Parthian merkitys yhä tärkeämmäksi Rooman ja Kiinan välissä. Roomalaisten tärkeä kilpailija, jolle roomalaiset kärsivät useita tappioita tasavallan aikana ja keisarikaudella.
Parthian valtakunta sortui 200-luvun alussa jaa.
Persian sassanidit perivät parthialaisten poliittisen voima-aseman Lähi-idässä.