Viime viikon konferenssin viriketulvaa sulatellessa menee varmasti pitkään. Samoin oman aikansa ottavat käynnit Erfurtin museoissa ja kirkoissa.
Erfurt on ottanut tietysti kaiken irti Martti Lutherista, joka opiskeli Erfurtin yliopistossa ja sittemmin oli munkkina Erfurtin augustinolaisluostarissa. Opastetulla kierroksella Augustinerklosterissa meille esiteltiin ”Lutherin munkkikammiota”.
 
 
Kaupunginmuseossa on myös oma hyvin taustoitettu Luther-osionsa, jossa tuotiin esiin myös se, miten Lutheriakin mytologisoidaan ja tuotteistetaan; siellä sai mm. ihailla näitä Luther-sukkia. Anger-museossa on erinomainen näyttely ”Kontroverse & Kompromiss”, jossa kerrotaan Erfurtin katolisten ja protestanttien yhteiselosta. Näyttelyssä on mm. Lutherin kirjoituksista julkaistu nide, jonka nimiölehdessä on ollut kirjoittajan kuva, mutta kuva on maalattu piiloon. (Syytä ei aivan varmasti tiedetä, mutta kyseessä on voinut olla sensuuri, eräänlainen damnatio memoriae, muiston tuhoaminen).
Erfurtin surullisiin vaiheisiin kuuluvat toistuvat juutalaisvainot, niin keskiajalla kuin 1900-luvulla. Vanha, välillä ravintolana ja tanssisalina käytetty synagoga on 2000-luvulla restauroitu museoksi. Museossa voi myös ihailla vuonna 1998 alueen kaivauksissa löytynyttä ”Erfurtin aarretta”, jonka vaikuttavin esine on juutalainen vihkisormus. Vihkisormuksessa on kaksi yhteenliitettyä kättä ja siinä lukee ”Masel tov” (”Paljon onnea”).
Juutalaisvainoista 1900-luvulla  synagogamuseo ja kaupunginmuseo kertovat velvollisuudentuntoisesti. Erfurtin teollisuus toimitti krematorioita ja kaasukammioita lähellä sijaitsevalle Buchwaldin keskitysleirille.
 
 
Samoin Erfurtin museot tekevät tiliä DDR-menneisyyden kanssa, kuten vierailu Erinnerungsort Andreasstrasse -museossa osoittaa. Tämä ”muistamispaikka” on Stasin entinen toimipiste. Yläkerrassa esitellään sellejä ja erityssellejä, joissa poliittisia vankeja kuulusteltiin. Vähällä piti, ettei vierailija itse joutunut paniikin valtaan. Muissa kerroksissa voi tutustua DDR:n historiaan ja arkeen ja ihmetellä Stasin salakuuntelulaitteita ja muita urkintavälineitä. Mieleen muistuu yksi parhaimmista näkemistäni elokuvista, Das Leben der Anderen (Muiden elämä). Näyttelyiden jälkeen sai kirjoittaa ajatuksiaan ja muistojaan seinään. Yksi vierailijoista on tiivistänyt minunkin toiveeni: ”Ei koskaan uudestaan!”

Recommended Posts