Miksi lukeminen tekee onnelliseksi?

Niin, miksi lukeminen tekee onnelliseksi? Tätä pohtii Stefan Bollmann pienessä esseekokoelmassa Warum Lesen glücklich macht (Insel Verlag, 2013). Bollmann käy läpi eri aikakausien kokemuksia lukemisesta. Yksi näistä on initiaation kokemus. Meidät vihitään kokemukseen toisesta maailmasta. Bollmannin mielestä se, joka ei osaa lukea, näkee vain mitä hänen nenänsä edessä on. Se, joka osaa lukea, saa omiensa lisäksi toisen silmäparin. Lukeminen on myös vaarallinen hetki. Sitä on verrattu ennustamiseen, selvänäkemiseen tai taikuuteen.

Bollmann vertaa lukemista myös uudestisyntymiseen uskonnollisessa mielessä. Ehkä (länsimaisen) maailmanhistorian kuuluisin lukemiskohtaus on Augustinuksen Tunnustuksista, jossa tuskissansa piehtaroiva Augustinuksen kuulee lapsen äänen, joka kehottaa: Tolle, lege (Ota, lue!) ja hän tarttuu lähimpään kirjaan, joka johtaa hänen kääntymykseensä. Augustinuksen kuvausta on usein verrattu antiikissa suosittuun tapaan ennustaa arpomalla nostetuista tekstikohdista.

Lukeminen tekee meidät onnellisiksi, koska rakennamme lukemastamme merkitystä elämäämme. Tämä on osa mantiikkaa, selvänäkemistä ja ennustamista, jossa luomme merkityksiä lukemastamme juuri meidän omaan elämäämme. Lukeminen kuitenkin myös muuttaa jatkuvasti kuvaa meistä itsestämme. Se kuuluu siis oman itsemme ylösrakentamiseen, jota toteutetaan esimerkiksi kertomalla sosiaalisessa mediassa lukemisesta.

Kategoria(t): Blogi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.