Miksi humanistinen tiedekunta ampuu omaan jalkaansa?

Olen lähettänyt Helsingin yliopiston Humanistisen tiedekunnan dekaanille Hanna Snellmanille seuraavan sähköpostin:

Kuulin uutisen, jonka mukaan antiikin kulttuurin ja klassillisen arkeologian yliopistonlehtorin tehtävä lakkautetaan. Onko kyseessä jokin huono pila?

Järjellä ajatellen tämä ei voi olla mahdollista. Miksi humanistinen tiedekunta ryhtyisi tuhoamaan kokonaisen tärkeän oppiaineen? Klassillinen arkeologia on ollut kautta aikojen yksi Helsingin yliopiston parhaimmista investoinneista, käyttääkseni talouspuhetta. Saako missään muussa oppiaineessa niin pienellä panostuksella niin paljon tulosta, opetusta, tutkimusta ja näkyvyyttä maailmalla? Klassillisella arkeologialla on ollut iso vaikutus siihen, että Helsingin yliopistoon on syntynut ainutlaatuinen opiskelijoiden ja tutkijoiden kriittinen massa. Tästä asiantuntemuksesta ja osaamisesta ovat kehkeytyneet sellaiset menestystarinat kuin Jaakko Frösenin johtamat huippuyksiköt Aaronin vuoren kaivauksineen ja mainetta saanut Pompeji-projekti ja juuri syntynyt huippuyksikkö Ancient Near Eastern Empires, monista muista suomalaisista projekteista puhumattakaan.

Eivät kai edes taloushallintoihmiset kuvittele, että tällaiset projektit syntyvät tyhjästä? Projektien ja tutkijasukupolvien kasvamiseen tarvitaan vuosien ja vuosikymmenien kärsivällinen opetustyö. Myöhemmin tulee olemaan työlästä ja kallista korvata opetuksessa ja tutkimuksessa tapahtuva katkos.

Siinäkin mielessä päätös on outo, että Helsingin yliopisto on tällä hetkellä ainoa yliopisto Suomessa, jossa on järjestetty säännöllistä opetusta antiikin esineellisestä kulttuurista. Kursseille on osallistunut eri aineiden opiskelijoita, joten opetus ei ole palvellut vain latinan ja kreikan opiskelijoiden tarpeita, vaan historian, taidehistorian, yleisen arkeologian, kulttuurintutkimuksen, museologian, uskontotieteen ja monien muiden aineiden opiskelijoita. Ja laajemmasti ottaen kaikkia, jotka ovat kiinnostuneita antiikin kulttuurihistoriasta ja sen jälkivaikutuksesta!

Miksi humanistinen tiedekunta haluaa surmata kultamunia munivan hanhen – jonkin pienen säästön takia? Säästöjä on varmasti tarpeen tehdä, mutta Helsingin yliopistossa on muita säästökohteita, joilla ei ole näin kohtalokkaita seurauksia kuin ainutlaatuisen ja menestyksekkään oppiaineen alasajo.

Jos nyt klassillisen arkeologian opetus rampautetaan yliopistonlehtoraatin lakkauttamisen myötä, vuosien työ valuu hukkaan. Humanistisen tiedekunta ampuu omaan jalkaansa.

Kategoria(t): Blogi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.