Luukas, myytit ja lähteet

Nyt on alati päivystävän kohudosentin pakko älähtää. Aamulla luin Helsingin Sanomista Katri Kallionpään hyvää tarkoittavan mutta hassun kolumnin ”Luukkaalla oli hyvät lähteet”. Antiikin historian ja kirjallisuuden tutkijana en tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Vielä suurempia myötähäpeän tunteita varmaan nousee Uuden Testamentin tutkijoilla, jotka ovat perehtyneet Luukkaan evankeliumin taustoihin.

Luukkaan evankeliumin kirjoittaja rakentaa Jeesus-liikkeen keskushahmosta myyttiä samaan tapaan kuin antiikin kirjoittajat yleensä loivat ihmekertomuksia aikansa ’suurmiehistä’. Evankeliumi kirjoitettiin huomattavasti myöhemmin kuin siinä kuvatut tapahtumat. Ehkä kirjoittajan käyttämiä lähteitä (perimätieto, kultilliset tekstit) ei kannattaisi verrata nykymaailman journalistien käyttämään lähdeaineistoon. Tai ainakin huolellisesti ja eettisesti työtään tekevien toimittajien tapaan käyttää lähteitään. Viime päivinä on kohuttu Der Spiegelin toimittajan Klaas Relotiuksen vääristelemistä lehtijutuista. Tätä taustaa vasten Kallionpään kolumni tuntuu suorastaan ironisen surkuhupaisalta. Olisiko Kallionpään kannattanut esimerkiksi tutustua siihen, miten Luukkaan evankeliumia käsitellään kriittisessä historiantutkimuksessa?

Siksi on varmaan paikallaan nostaa esiin arkistojen kätköistä vanha Helsingin Sanomissa julkaistu lehtiartikkelini jouluevankeliumista:

Joosefilla ja Marialla ei ollut syytä lähteä Betlehemiin (julkaistu  21.12.1997)

Maijastina Kahlos

Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit kertovat Jeesuksen syntymästä. Niiden kertomukset ovat ristiriitaisia sekä sisäisesti että keskenään. Ne ovat myös ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedämme Jeesuksen ajan historiasta, kun lähteenä ei ole Raamattu. Mitä Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kirjoittajat sitten oikeastaan tiesivät Jeesuksen syntymästä? Tämän: Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana (Matt. 2:1)… Herodeksen, Juudean kuninkaan aikana… Jumala lähetti enkeli Gabrielin… neitsyen luo, jonka nimi oli Maria (Luuk. 1: 5-45)… Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano… tapahtui Quiriniuksen ollessa käskynhaltijana (Luuk. 2: 1-2).

Sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumien kirjoittajat kiinnittävät Jeesuksen syntymän näin ympäröivän maailman, Rooman valtakunnan, tapahtumiin. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien tiedot Jeesuksen syntymäajankohdasta eivät kuitenkaan sovi yhteen. Matteuksen evankeliumin kirjoittaja sijoittaa Jeesuksen syntymän kuningas Herodeksen viimeisiin vuosiin. Luukkaan evankeliumissa enkeli ilmestyy Marialle, ja Maria tulee raskaaksi kuningas Herodeksen aikana. Luukkaan evankeliumin 2. luvussa Jeesus kuitenkin syntyy keisari Augustuksen verollepanon aikana, Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Raamatun ulkopuolisista lähteistä tiedämme, että Quirinius oli Syyrian käskynhaltijana vuonna 6, ja hänellä oli käskyvalta myös Juudeassa. Herodeksen sen sijaan tiedetään kuolleen jo vuonna 4 e.a.a. Herodeksen kuoleman ja Quiriniuksen hallinnon välillä on siis ainakin kymmenen vuotta.

Ainoa keino poistaa ristiriidat olisi väittää, että Jeesuksen sikiämisen (enkelin vierailun) ja syntymän välissä on kymmenen vuotta! … keisari Augustus antoi käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana (Luuk. 2: 1-2). Luukkaan evankeliumien kuuluisa verollepano eli roomalainen census, väestölaskenta verotusta varten, on myös ongelmallinen. Jos Jeesus syntyi kuningas Herodeksen aikana, ei keisari Augustus voinut antaa käskyä verollepanon järjestämisestä, sillä vaikka Herodeksen hallitsema Juudean kuningaskunta olikin Rooman valtakunnan vasallivaltio, olivat Juudean juutalaiset Herodeksen alamaisia. Rooman vasallivaltiot huolehtivat omien alamaistensa verotuksesta, eivätkä roomalaiset puuttuneet siihen.

Toinen ongelma liittyy koko Rooman valtakuntaa koskevaan verollepanoon. Roomalaiset järjestivät verollepanoja (väestölaskentoja), mutta niistä huolehtivat käskynhaltijat yksittäisissä provinsseissa, koska Rooman valtakunnan provinssien hallintomallit olivat hyvinkin erilaisia keskenään. Verollepanoja ei koordinoitu millään keisarin koko valtakunnalle osoittamilla käskyillä, eikä koko valtakunnan kattavaa yhteistä verollepanoa koskaan järjestetty. Uuden testamentin ulkopuolisista lähteistä tiedämme, että Quiriniuksen aikana vuonna 6 Juudeassa järjestettiin väestölaskenta verotusta varten. Se ei kuitenkaan ollut valtakunnanlaajuinen, vaan paikallinen väestölaskenta Juudean siirtyessä Herodeksen kuningassuvun alamaisuudesta roomalaisten suoraan hallintaan. Luukkaan evankeliumin kirjoittaja näyttää sekoittaneen Juudean paikallisen väestönlaskennan ja koko Rooman valtakuntaa koskevan keisarillisen käskyn.

Luukkaan evankeliumi ajoittaa joulukertomuksen Quiriniuksen hallintokauteen, jolloin roomalainen paikallinen väestönlaskenta olisi mahdollinen. Kuningas Herodes, joka esiintyy sekä Luukkaan että Matteuksen evankeliumeissa, ei kuitenkaan sovi ajoitukseen. Tällöin Herodekseen liittyvät kertomukset idän tietäjistä, Betlehemin lastenmurhasta ja paosta Egyptiin eivät ole mahdollisia. Jos taas otamme mukaan Herodeksen, täytyy meidän sulkea pois Augustuksen määräämä verollepano, joka esitetään syynä Marian ja Joosefin Betlehemin matkalle. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun (Luuk. 2: 3-4). Verollepanoon liittyy muitakin ongelmia. Verollepanoa varten oli rekisteröidyttävä, kirjoittauduttava veroluetteloon. Luukkaan evankeliumin maininta, että kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa, vastaa roomalaista verotuskäytäntöä, mutta se miten kirjoittaja tulkitsee ”oman kaupungin”, ei ole roomalaisen verotussysteemin mukainen.

Jouluevankeliumi määrittelee Joosefin ”oman kaupungin” Betlehemiksi Daavidin suvun mukaan, eikä hänen asuinpaikkansa Nasaretin ja hänen omaisuutensa mukaan. Väestölaskennassa roomalaisia eivät kuitenkaan kiinnostaneet sukujuuret, vaan elävien ihmisten omistukset. Joosefilla ja Marialla, jotka evankeliumien mukaan asuivat Galilean Nasaretissa, ei ollut mitään syytä lähteä Betlehemiin rekisteröitymään. He eivät omistaneet Betlehemissä mitään, koska he tarvitsivat siellä majapaikkaa – joskin siinä ei joulutarinan mukaan ollut tilaa. Joosefin ja Marian ei olisi muutenkaan tarvinnut lähteä Galilean Nasaretista Juudean Betlehemiin, sillä Galilea ja Juudea olivat eri hallintoalueita. Galilealaisena Joosef Nasaretilaisella ei ollut mitään tekemistä Juudean väestölaskennan kanssa. Vuonna 6 Galilea oli jäänyt Rooman alaisen vasallishallitsijan hallintaan, joten roomalainen verollepano ei koskenut Galilean asukkaita.

Joulukertomusten ristiriitoja ja selviä virheitä on nykytutkimuksessa selitetty sillä, että Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit kirjoitettiin vuoden 90 paikkeilla, jolloin Jeesuksen kuolemastakin oli jo kulunut yli puoli vuosisataa. Kirjoittajat eivät olleet Jeesuksen elämän silminnäkijöitä. Varhainen kristillinen perimätieto ei todennäköisesti muistanut tai yksinkertaisesti tiennyt tarkkaan Jeesuksen syntymäaikaa ja –paikkaa. Jeesuksen kuolemahan oli kristillisessä traditiossa paljon tärkeämpi kuin hänen syntymänsä. Koska kristityt tunnustivat Jeesuksen Messiaaksi, piti hänet liittää kuningas Daavidin sukuun, josta Messias oli juutalaisen tradition mukaan nouseva. Jo apostoli Paavali (Room. 1:3) yhdistää Jeesuksen Daavidin sukuun. Betlehem oli Daavidin kaupunki, josta profeetta Miika (5:2) oli ennustanut Messiaan nousevan: Ja Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Jotta Jeesuksesta saataisiin Vanhan testamentin ennustama Messias, hänet oli laitettava syntymään Betlehemissä.

Luukkaan evankeliumin kirjoittajan oli jotenkin selvitettävä ristiriita Juudean Betlehemin ja Galilean Nasaretin välillä. Juutalainen traditio Messiaasta painotti Betlehemiä, mutta kristillinen perimätieto tiesi, että Jeesus oli Marian ja Joosefin poika Nasaretista. Ennustusten mukaan Jeesuksen täytyi syntyä Betlehemissä, mutta miksi galilealainen Maria olisi käynyt synnyttämässä Jeesuksen Juudeassa saakka? Ehkäpä Luukkaan evankeliumin kirjoittaja tai joku muu ehdotti, että syynä oli verollepano. Quiriniuksen järjestämä verotus vuonna 6 oli tärkeä tapahtuma juutalaisten historiassa, koska Juudea siirtyi tällöin Rooman suoraan hallintoon. Jeesuksen syntymä oli helppo kytkeä tähän tärkeään vuoteen, mutta miksi Juudean paikallinen väestönlaskenta muuttui valtakunnanlaajuiseksi, koko maailmaa koskevaksi?

Ehkä Luukkaan evankeliumin kirjoittaja halusi kytkeä Jeesuksen syntymän koko roomalaista maailmaa koskevaksi tapahtumaksi. Kirjoittaja omisti evankeliuminsa hellenistikristitylle Theofilokselle ja ilmeisesti tarkoitti sen laajan kreikkalais-roomalaisen yleisön luettavaksi. Luukkaan evankeliumissa on muutenkin paljon kytkentöjä Rooman valtakuntaan ja roomalaiseen hallintoon. Joulukertomus liittää Jeesuksen elämän alkuvaiheet sopivasta maailmanvaltaan.

Mitä siis jää jäljelle kun riisumme joulun myytin, demytologisoimme jouluevankeliumin? Italialainen filosofi Gianni Vattimo puhuu – Nietzscheä seuraten – kirjassaan Läpinäkyvä yhteiskunta demytologisoinnin demytologisoinnista. Myyteistä vapautuminen on sekin lopulta vain myytti. Jälkimoderni länsimainen kulttuuri tietää uneksuvansa ja jatkaa silti uneksumista.

Kategoria(t): Blogi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.