Kolme vuosikymmentä Kansalliskirjastossa

Viime tiistaina Kansalliskirjasto myönsi minulle Vuoden Asiakas -tunnustuspalkinnon. Olen tästä valtavan iloinen ja ylpeä. Tästä saan voimaa taas tehdä tutkijantyötään, joka on suureksi osaksi yksinäistä puurtamista.

Vuoden Asiakas -tunnustuspalkinto jaettiin kuudetta kertaa, ja tänä vuonna vuorossa oli tutkijan palkitseminen. Olen hyvin iloinen kaikkien Kansalliskirjastoa käyttävien puolesta. Tieteelliset kirjastot ovat tutkijan työn elinehto. Ilman tieteellisiä kirjastosja tutkijan työstä ei tulisi yhtään mitään.

Kiitospuheessanin muistelin, että olen saanut käyttää Kansalliskirjaston palveluita jo kolme vuosikymmentä, suunnilleen vuodesta 1987 lähtien, ensin opiskelijana, sitten väitöskirjan tekijänä, ja nyttemmin eri vaiheissa tutkijana. Olen viihtynyt Rotundassa eri kerroksissa ja etelä- ja pohjoissalin yläkerroksissa (joissa on ollut rauhallista, tosin talvella kylmää). Kirjaston hiljainen, intellektuaalinen ja työteliäs ilmapiiri on ollut nostattavaa. Kirjastosta tuli arkipäivää, mutta kun vastikään remontin jälkeen etelä- ja pohjoissalit ovat olleet taas nähtävillä, olen tajunnut jälleen myös kirjastorakennuksen ainutlaatuisen ja häkellyttävän kauneuden.

Muistelin myös, miten nykyistä tehokasta tiedonhakua edelsivät kortistot. Seminaaritöitä ja gradua tehdessä pläräsin kortistoja, jotka olivat konkreettisesti kortteja. Ja koska olin nuorena kovin perusteellinen, etsin myös vanhoja opuksia, tietysti saksankielisiä. Ne piti hakea vihreäkantisista Repertorium-kansioista. Nyttemmin tiedonhaku on kaikkiaan helpompaa ja nopeampaa. Kirjasto tulee myös e-kirjojen ja digitaalisen aineiston muodossa suoraan tutkijan omaan työhuoneeseen. Siitä huolimatta myös perinteisiä kirjoja päätyy lainoina työhuoneelle, tällä hetkellä minulla on noin sata kirjaa lainassa.  Suurin osa on lähdejulkaisuja, joita tarvitsee kaiken aikaa.

Kiitokset Kansalliskirjastolle näistä vuosista!

 

Kategoria(t): Blogi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.