Roomalaista arkea ja juhlaa – arvosteluja

Helsingin Sanomat 26.3.2005

Kirjoittanut Pekka Tuomisto 

Välimeren ruokaa ja väkivaltaviihdettä
Suomalaiset antiikin tutkijat esittelevät 2000 vuoden takaisen Rooman arkielämää
 
Antiikki elää, kieltämättä. Uusia antiikin kirjallisuuden suomennoksia ilmestyy kohtalaisen usein ja jopa Hollywood tuottaa taas suurelokuvia antiikin historian ja tarujen pohjalta.

Hollywoodin näkemys antiikin maailmasta on oma lukunsa, mutta aidon antiikin kirjallisuuden ja taiteen parissa aikansa viettäväkin joutuu usein kysymään itseltään, mitä kuvat ja tekstit todella kertovat 2000 vuoden takaisesta maailmasta ja mitä ne jättävät kertomatta. Antiikin arkipäivän tuntemus auttaa myös Rooman raunioilla ja arkeologisissa museoissa vierailevaa nauttimaan näkemästään syvemmin.

Antiikin kirjallisuus ja taide antavat toki monipuolisen ja värikkään kuvan omasta ajastaan, mutta lähinnä ne ovat eliitin jäsenten tuottamia toisille saman eliitin jäsenille. Esimerkkinä voi mainita Caesarin, josta Rooman armeijaa tutkinut Adrian Goldsworthy toteaa, että tämä ei kertaakaan kerro sotilaidensa käyttäneen haarniskaa.Onneksi arkeologia ja epigrafiikka täydentävät tietojamme antiikin Rooman arkipäivästä. Tämä lähteistö myös lisääntyy jatkuvasti toisin kuin antiikin kirjallisuuden jäämistö, johon tuskin on enää odotettavissa mitään mainittavia lisäyksiä.Vuosikymmenien ajan laajin suomeksi ilmestynyt yleisesitys antiikin Rooman arkielämästä on ollut Jérôme Carcopinon Sellaista oli elämä keisarien Roomassa, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1939, suomeksi 1971. Tutkimuksen edistyminen ja uusien näkökulmien avaaminen ovat tehneet uuden synteesin luomisen enemmän kuin tarpeelliseksi. On ilahduttavaa, että sellaisen tekijät löytyvät suomalaisten antiikintutkijoiden parista.Antiikin arkea ja juhlaa -teoksen ensimmäinen jakso Roomalainen elämänkaari esittelee ihmisen eri ikäkausia raskaudesta ja syntymästä aina vanhuuteen ja kuolemaan saakka. Avioliitto ja häät ( Marja-Leena Hänninen) sekä Roomalainen kuolema ja hautakulttuuri ( Maijastina Kahlos) ovat luonnollisesti keskeisessä asemassa, mutta Marja-Leena Hännisen laaja artikkeli Raskaus ja syntymä Roomassa tuo hyvin esiin kriittisen vaiheen suuren lapsi- ja lapsivuodekuolleisuuden vaivaamasta aikakaudesta. Hanna Liekson Roomalainen ruokakulttuuri perehdyttää lukijan herkullisesti – muutamia hyvin valittuja ruokareseptejä unohtamatta – roomalaisten ruokavalioon, joka näyttäytyy yllättävän terveellisenä ja monipuolisena. Välimeren keittiön ystävälle nämä sivut tarjoavat varmasti antoisaa luettavaa. Ria Bergin Vaatteet ja pukeutuminen näyttää myös sen, mitä roomalaisilla oli togansa tai stolansa alla, ja poistaa marmoriveistosten luoman harhakuvan valkoisesta antiikista. Roomalainen katukuva oli yhtä värikäs näky kuin mikä tahansa nyky-Italian piazza.Marja-Leena Hännisen Juhla kaupungissa on myös ajatuksia herättävää luettavaa sille, joka haluaa löytää kehityslinjoja antiikista nykypäivän traditioihin. Esimerkkeinä mainittakoon Saturnalia-juhlan kehittyminen jouluksi joululahjoineen sekä triumfikulkueen ja kristillisten adventtikuvausten väliset yhteydet.

Erot antiikin ja nykypäivän yhteiskunnan välillä käyvät erityisen selvästi esiin kirjan loppupään artikkeleista. Terveydenhoito ja hygienia (Ria Berg) sekä Työ ja vapaa-aika (Marja-Leena Hänninen) muistuttavat, miten huonot tiedot tautien syistä ja yhteiskunnan rakenteeseen itsestään selvänä kuulunut orjuus vaikuttivat jokapäiväiseen elämään antiikin Roomassa. Tuoreelta tuntuu naisen ja lapsen ajankäytön esitteleminen.

Teoksen päätösluku, Maijastina Kahloksen kirjoittama Roomalainen viihde sijoittaa amfiteatterien väkivaltaiset näytökset omaan historialliseen kontekstiinsa mutta antaa myös virikkeitä vertailla niitä nykyajan väkivaltaviihteeseen.

Asiasana- ja henkilöhakemistoihin sekä kirjallisuusluetteloon liitetyt tiiviit selitykset ohjaavat lukijaa pätevästi syventämään tietojaan, ja myös siksi Antiikin arkea ja juhlaa on kannatettava hankinta antiikin harrastajan perusteosten joukkoon.
PEKKA TUOMISTO

KIRJOITTAJA ON VAPAA TUTKIJA, TIETOKIRJAILIJA JA SUOMENTAJA
 

TAUSTA Asenteet muuttuvat
Helsingin Sanomat 26.3.2005
 

Miten uusi ja vanha eroavat toisistaan? Jérôme Carcopinon alkujaan ennen sotaa ilmestyneen teoksen vahvat puolet ovat sen yksityiskohtaisuus sekä runsaat, loppuviitteissä dokumentoidut sitaatit roomalaisilta kirjailijoilta. Roomalaista arkea ja juhlaa puolestaan antaa tiiviissä ja helppolukuisessa muodossa selkeän kokonaiskuvan aiheestaan.

Silmiinpistävimmät erot löytyvät kuitenkin siitä, missä määrin kirjoittajat peilaavat oman aikakautensa asenteita antiikkiin:
Avioero: ”Ei silti pidä luulla, että eroaloitteen teki aina mies. Myös naiset saattoivat hylätä miehensä ja saneltuaan heille säälimättä ehtonsa jättää heidät ilman tunnonvaivoja oman onnensa nojaan.” (Carcopino).

”… mutta tasavallan ajan lopulta lähtien kumpi tahansa puoliso saattoi tehdä aloitteen.” (Hänninen).
Juomingit: ”Nämä kuvaukset aiheuttavat meissä pakostakin vastenmielisyyttä.” (Carcopino).

”…meno saattoi olla aika riehakasta, olihan jo aterialla juotu runsaasti.” (Liekso).
Amfiteatteri: ”Roomalaisten kunnian pelastamiseksi haluaisimme repäistä heidän historiastaan irti tämän lehden, jossa heidän kulttuurinsa kuva on tahriutuneena lähtemättömään vereen. Ei riitä että tuomitsemme amfiteatterin. Emme edes pysty ymmärtämään, kuinka tämä kansa saattoi harhautua muuttamaan ihmisuhrin koko kaupungin yhteiseksi riemujuhlaksi ja kuinka se asetti kaikkien muiden huvitusten edelle nämä tappajaiset, joissa esiintyvät ihmiset oli aseistettu vain jotta he voisivat surmata ja tulla surmatuiksi roomalaisten silmien edessä.” (Carcopino).

”Moderni ihminen kauhistelee roomalaista gla-diaattoritaistelujen ja eläintaistelujen veristä viihdettä, mutta yhteistä meidän aikamme ihmisille ja antiikin roomalaisille oli väkivallan katselu. Nykyaikainen väkivalta tarjotaan meille välillisenä, se tapahtuu kuvitteellisena ’vain’ elokuvassa tai televisiossa, kun roomalaisten väkivaltaviihde tapahtui oikeasti suoraan heidän silmiensä edessä. Mutta yhtä kaikki me viehdymme katsomaan väkivaltaa ja kokemaan kauhun ja helpotuksen tunteita … Olemmeko sittenkään radikaalisti toisenlaisia kuin roomalaiset?” (Kahlos).

PEKKA TUOMISTO
 

 

Kommentointi on suljettu.