Kirjoittaminen vaatii tyytymättömyyttä
Heti kesän kynnyksellä tavanomainen työinto alkoi taantua. Taitaa olla liian mukavaa ja leppeää, kun kirjoittaminen ei vain etene.
Kirjoittaminen selvästikin vaatii tyytymättömyyttä. Näin kohdallisesti sen kuvaili kirjailija Juhani Känkänen: ”Vähitellen pulskea tyytyväisyys alkoi hiipua. Rauhattomuus valtasi hänet taas. Hän tunsi kyvyttömyyttä, epäilyä, katkeruutta ja epävarmuutta. Sen myötä kirjoittaminenkin alkoi sujua.” (Helsingin Sanomat 15.11.2006).
Tai sitten olen loman tarpeessa.
2. kesäkuuta 2007 kello 17.23
Näin juuri! Kirjoittaminen ei ole, eikä saa olla kivaa.
2. kesäkuuta 2007 kello 22.58
Mutta miksi sitten kirjoittaminen aiheuttaa mitä suurinta tyydytystä sekä riippuvaisuutta?
3. kesäkuuta 2007 kello 9.58
Jaa, miten se olikaan, että kirjoittajan elämä on koiranelämää mutta ainoata elämisen arvoista
21. kesäkuuta 2007 kello 17.16
Tuska tuottaa taidetta. Miksei siis tiedettäkin.
25. kesäkuuta 2007 kello 18.09
Yhtä tuskaahan tieteen tekeminen on. Tai mitä tämä historiantutkimus on. Jotain tieteen ja taiteen väliltä?