Joululomalla kävimme Tampereen taidemuseon näyttelyssä ”Africa / Now - Nykytaidetta Afrikasta”. Ennakko-odotuksena mielessä oli niitä ”tyypillisiä” veistospäitä, joita myydään matkamuistoiksi.

Näyttely oli ihan muuta. Kolme kerrosta monenmoista uutta taidetta eri puolilta maanosaa. Maalauksia, kollaaseja, valokuvia, veistoksia. Kaikkein vaikuttavimpia olivat Arms to Arts - hankkeessa syntyneet teokset: aseet oli muokattu uusiksi,  soittajia ja kapellimestaria esittäviksi veistoksiksi, kuten Mathen Maestro.

Kiitokset myös erinomaisesta opastuksesta!

Eräs tuntemattomaksi jäänyt kirjoittaja teki mielenkiintoisen jouluun liittyvän reunamerkinnän syyrialaisen kristityn Dionysios bar Salibin (k. 1171) tekstiin.

Reunamerkintä kuuluu seuraavasti:

”Syy, jonka takia kirkon isät siirsivät tammikuun 6. päivän juhlan joulukuun 25. päivään, oli seuraava. Pakanat nimittäin viettivät joulukuun 25. päivänä Auringon syntymäpäivää ja sytyttivät juhlan kunniaksi valoja. He antoivat kristittyjen osallistua tähän juhlintaan ja näihin esityksiin.

Koska kirkon opettajat nyt tajusivat, että nämä (pakanalliset juhlat) vetivät kristittyjä puoleensa, ryhtyivät he vastatoimiin: He viettivät tästä lähtien joulukuun 25. päivänä Kristuksen todellisen syntymän juhlaa, mutta tammikuun 6. päivänä Kristuksen ilmestymisen juhlaa.

Ja niin he ovat pitäneet kiinni tästä käytännöstä aivan tähän päivään saakka, ja samalla tavasta sytyttää valoja.”

Kaunista valon juhlaa kaikille, missä muodossa kukin sitä sitten viettääkin!

—
Tekstin käännös M. Wallraff, Christus verus Sol. Sonnenverehrung und Christentum in der Spätantike, Jahrbuch für Antike und Christentum 32, Münster 2001, 174, mukaan.

Eilen alkoi Teemalla Terry Jonesin juontama Roomalaiset ja barbaarit. Ensimmäisen, kelteistä kertovan jakson perusteella se vaikuttaa lupaavalta. Roomalaisten suurta kertomusta valloituksistaan kyseenalaistetaan.

Sympaattista on myös, että Terry Jones käy haastattelemassa arkeologeja ja piirtokirjoitustutkijoita ja vierailee kaivauksilla, mm. Bibractessa. Myös salaperäistä Colignyn kalenteria esitellään.

Välillä mutkia suoristellaan rohkein vedoin. Kuuluu kai tiettyyn popularisoimisen tyyliin. Kannattaako keskiaikaisesta irlantilaisesta kirjallisuudesta tehdä pitkälle meneviä päätelmiä antiikin gallialaisten yhteiskunnallisista oloista ja naisen asemasta?

Odotan innolla mitä neljännessä osassa kerrotaan. Se käsittelee Rooman valtakunnan loppua.

Merkillisimpiä kiirjoja, mitä olen lukenut. Tiina Raevaaran Eräänä päivänä tyhjä taivas (Teos 2008). Se kertoo nuoresta naisesta, joka pakenee suuronnettomuutta, ehkä ydinkatastrofia. Hän palaa muistinsa menettäneenä entiseen kotiinsa jonnekin korpeen.

Kotitalo onkin yhtä sokkeloa ja uhkaa. On pelottava isä, jokin muisto äidistä ja epämääräinen joukko ”veljiä”. Koti ei olekaan turva. Aloin lukea kotitalon labyrintteja kuvauksena ihmismielestä.

Kaiken muun ohella Raevaara on väitellyt perinnöllisyystieteestä tohtoriksi. Hänellä on blogi Kaiken teoria.

Piispa Porfyrios ryhtyi voimallisin ottein kristillistämään Gazan kaupunkia. Hän halusi tuhota kaupungin ’pakanalliset’ temppelit. Saadakseen siihen valtuudet hän kävi Konstantinopolissa keisarin puheilla.

Keisari Arcadius (keisarina 395-408) ei oikein innostunut ajatuksesta. Hän myönsi, että Gaza oli täynnä idoleita, mutta lisäsi siihen heti, että kaupunki maksoi uskollisesti veroja, ja niistä tuli rapsakasti tuloja. Jos kaupungin asukkaita alettaisiin yhtäkkiä ahdistella, niin he pakenisivat ja keisari menettäisi huomattavat määrät verotuloja. Keisari ehdotti, että edettäisiin vähitellen, sillä äkkiväärä muutos on alamaisille liian raskas kestää.

Porfyrios sai tahtonsa lopulta läpi, mutta se on toinen tarina. Lähteenä on Marcus Diaconuksen Porfyrios-elämäkerta (Marc le Diacre, Vie de Porphyre, ed. H. Grégoire & M.A. Kugener, Paris: Les Belles Lettres, 1930).

Maijastina Kahlos

Loppusyksy on mennyt erilaisten riippuvuuksien eli addiktioiden kanssa taistellessa. Kyse ei ole ollut sen dramaattisemmasta asioista kuin suklaa ja pelihimo. Suklaa on saatu hallintaan.

Sen sijaan mahjong on vienyt turhan ison palan elämästä. (Tarkoitan siis mahjongin netissä pelattavaa yksinpeliversiota).

Huolestuttavaa on, jos kesken työpäivän (kun olisi kiire!) on pakko nollata hermostumistaan muutamalla pelillä (lue: ei vain muutamalla, vaan vähän useammalla). Rasittavaa on, kun nappulat alkavat suhista öisin unissa, joissa maailmankaikkeuden kohtaloa selvitetään mahjongin säännöin.

Latinasta tuleva sana addiktio on kuvaava: addicere tarkoittaa mm. luovuttaa, myydä, julistaa jonkun omaksi,  huutokaupata orjuuteen. Riippuvuuden vallassa oleva on addictus, velkaorja.

Maijastina Kahlos

Halme tutkii kestävää kehitystä edistävää liiketoimintaa. Hänellä on ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, joka tekee yhteistyötä eri yritysten kanssa. Yhdessä kehitetään ympäristöystävällisiä ja sosiaalisesti reiluja tuotteita, palveluita ja toimintamalleja.

Mahtavaa. Juuri tällaista lisää. Vähemmän käninää ja narinaa, lisää pohdittua ja tutkittua toimintaa.

Maijastina Kahlos

On taas perinteisen (noin 20 vuotta!) myöhäisantiikin seminaarin aika Tvärminnessä.

Tällä kertaa vuorossa on sekä ulkomaisia että kotimaisia puhujia. Luvassa on seuraavia jännittäviä esitelmiä:

Perjantai 21.11.

Benjamin Isaac (Tel Aviv), Ammianus on Foreigners

Kaius Tuori (Helsinki), Archaisms, magic and memory in the Roman legal tradition

Jesse Keskiaho (Helsinki): Gregory the Great on Dreams

Isabella Sandwell (Bristol), Emperor Julian on religious identity

Ulla Lehtonen (Helsinki), The ’Oriental’ of the Oriental religions revisited

David Natal Villazala (León), Defining for blurring: community and social identities in Ambrose’s De Nabuthae

Lauantai 22.11.

Francois Villeneuve (Paris), What happened to the Nabataeans in Late Antiquity? Disappearance or survival?

Ulla Rajala (Cambridge), Nicolas Beaudry and Philip Mills, The late antique church at Ras el Bassit: surveying its spatial and economic context

Heini Ynnilä (Helsinki), The shops of P. Paccius Clarus and C. Catius Scithus and the houses of Marcus Lucretius and Philocalus. Looking at the identification of owners, functions and status of properties at insula IX, 3 in Pompeii

Kai Juntunen (Helsinki): The Epitome of Ioannes Xiphilinus, Asinius Quadratus and the Parthian War of Lucius Verus (162-166 C.E.)

Latailen opetusmateriaalia nettiin. Kurssi käsittelee Augustinuksen poliittisia tekstejä.

Tänään käsittelimme kuuluisaa kohtaa remota iustitia (Augustinuksen Jumalan valtio 4.4). Eli siis kohtaa, jossa Augustinus kysyy, mitä eroa on valtakunnilla ja rosvojoukoilla - jos niistä puuttuu oikeudenmukaisuus (remota iustitia). Lisäksi hän kertoo tarinan Aleksanteri Suuresta ja merirosvosta. Aleksanteri kysyy merirosvolta, millä perusteilla tämä pitää merta pelon vallassa. Merirosvo vastaa, että samoilla perusteilla kuin Aleksanteri riehuu maalla - Aleksanteri vain tekee samaa suuremmalla voimalla. Siinä ero.

Jos siis puuttuu oikeudenmukaisuus … ja eikös heti muistu mieleen eilisen Hesarin ulkomaan sivut, joissa kerrotaan nykyajan rosvovaltioista, Myanmar, Pohjois-Korea, Zimbabve, Venäjä, Kiina, Venezuela, Kuuba, lista on pitkä. Jutut sortovaltioista ovat karua luettavaa. Tai raateluvaltioista kuten Heikki Aittokoski suomentaa englannin termin predatory state. Latinaksi se on yksinkertaisesti latrocinium, rosvojoukko.

Maijastina Kahlos

Kuten tunnettua, keisari Julianus (361-363) kääntyi kristinuskosta perinteisten jumalien kulttiin, jota hän itse kutsui hellenismiksi (hellenismos) ja jota kristityt alkoivat kutsua pakanuudeksi.

Julianuksen toiminnasta kristinuskoa vastaan kertovat mm. kristityt historiankirjoittajat Sozomenos ja Sokrates (siis se vähemmän tunnettu Sokrates!). Kaikesta vihamielisyydestään huolimatta he myöntävät, että Julianus pidättäytyi voimatoimista kristittyjä vastaan. Hänellä oli toisenlaiset konstit käytössään.

Julianus itse kirjoittaa juhlavasti, että hän on ”toiminut kaikkia galilealaisia kohtaan niin ystävällisesti ja hyväntahtoisesti, että kukaan heistä ei ole kärsinyt väkivaltaa missään eikä ketään ole raahattu temppeliin eikä ketään ole pakotettu mihinkään vastoin omaa tahtoaan” (kirje 115 Bidez - Cumont). Galilealaisilla hän tarkoittaa kristittyjä

Sitten Julianus samassa kirjeessä määrää, että Edessan kirkon omaisuus on takavarikoitava. Hän vetoaa kristittyjen omaan käskyyn, jonka mukaan heidän on myytävä kaikki mikä heillä on ja annettava se köyhille. Julianus ilmoittaa, että hän haluaa tällä tavalla auttaa kristittyjä pääsemään helpommin taivasten valtakuntaan.

Maijastina Kahlos