Olen lukenut mainiota suomennosta Ciceron Puhujasta (De oratore) (suom. Aulikki Vuola, Gaudeamus 2006). Koska tästä pitäisi kehiä esiin oppinut kirjaesittely, olen paarustanut sitä läpi huolellisesti ja hartaasti.
Samaan aikaan olen saanut seurata kuinka Harry Potter -fanitus syntyy. Olemme Likan kanssa lukeneet iltasaduksi Harry Potteria. Nykyään Likka ei paljon muusta puhukaan kuin Potterista. (Sinänsä helpotus, sillä TSH on jäänyt vähemmälle).
Ciceron suomennos on erinomainen ja pätevä. Siitä huolimatta Harry Potter teki jonkinlaisen lukijan captation. Iltasadun jälkeen minun piti vielä jatkaa loppuilta Ciceron seurassa, mutta tahtomattani jäin pahasti jumiin Salaisuuksien kammioon.
Tuttu tunne. Luin itsekin aikoinaan kolme ensimmäistä Potteria alkuperäiskielisinä parissa viikossa. Koukuttavia kirjoja ja mahdottoman mieleenpainuvia hahmoja. Täytyy joskus kyllä lukea myös ne latinankielisetkin käännökset.
Minun täytyy koko ajan hillitä itseäni, etten lue liikaa eteenpäin, vaan pysyttelen jotenkin iltasatujen rytmissä. Sitä paitsi on muuta luettavaa niin kuin juuri tuo Cicero. Nyt Ciceron kimppuun!
Hei mekin olenme lukeneet salaisuusten kammion