Arduum res gestas scribere

Tämä juhannus sujuu töiden merkeissä. Osallistun Frankfurtin yliopiston järjestämään kollokvioon ”Ausbreitung von Religionen und Neutralisierung von gesellschaftlichen Räumen” (Uskontojen leviäminen ja yhteiskunnallisen tilan neutralisaatio).

Kollokviossa käsitellään neutraaleja tiloja eri uskontojen välillä, eri aikakausien yhteiskunnissa. Itse puhun myöhäisantiikista otsikolla ”Grey Areas in Late Antiquity? Urban Celebration, Greek Education and the Roman Emperor”.

Antiikin uhraamisten jälijillä edelleen. Guy G. Stroumsan The End of Sacrifice (2009) on englanninkielinen laitos alunperin ranskaksi julkaistusta teoksesta La fin du sacrifice (2005). Ranskalainen alkuteos on koottu Stroumsan Collège de Francessa pitämästä esitelmäsarjasta.

Stroumsan kirjan kantava idea on nostaa juutalaisuudessa tapahtuneet muutokset antiikin uskontohistorian keskiöön. Vuoden 70 Jerusalemin hävitys on käännekohta. Sen jälkeen juutalaisuus ja juutalaisuuden vanavedessä antiikin muut uskonnot (kristinusko mukaanlukien) kääntyvät ulkoisista rituaaleista kohtii sisäisempiä muotoja. Tämä merkitsee uhraamisen rituaalin vähittäistä häviämistä ja pyhien tekstien nousua.

Näin lyhyesti selitettynä kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, mutta Stroumsan perusteluihin kannattaa tutustua. Tosin kovin tiivis on Stroumsan kirjakin (vain 136 sivua) ja vetää välillä mutkat suoriksi. Hämmentävä mutta innostava lukukokemus.

Viime kuukausina olen tutkaillut kreikkalaisen Themistioksen puheita. Themistios (n. 317-388) oli konstantinopolilainen filosofi ja puhuja. Hän oli myös useamman 300-luvun keisarin epävirallinen neuvonantaja. Themistios osallistui aktiivisesti päivänpolitiikkaan ja piti ylistyspuheita keisareille.

Toiset filosofit eivät oikein arvostaneet Themistiosta eivätkä hyväksyneet hänen kiinteitä suhteitaan keisarihoviin. Themistios oli siis eräänlainen myöhäisantiikin Pekka Himanen. Puheissaan Themistios esitti yleviä ajatuksia ihanteellisesta hallinnosta, hyveestä ja uskonnonvapaudesta. Tutkijat edelleen kiistelevät, missä määrin Themistios vaikutti keisareiden Jovianuksen, Valentinianuksen ja Valensin uskontopolitiikkaan ja missä määrin hän toimi keisareiden puhetorvena.

Joka tapauksessa Themistios muistetaan erityisesti puheestaan (oratio 4) Jovianukselle. Siinä hän vetoaa, että keisarin on pidettävä uskontojen tasapainossa valtakunnassaan. Keisarin piti pysyä puolueettomana uskontojen välillä.