Arduum res gestas scribere

Huominen 26.6. on keisari Julianuksen kuolinpäivä. Julianus sai keihään iskusta surmansa sotaretkellä Persiaa vastaan v. 363.

Julianus oli poikkeuksellinen 300-luvun keisareiden joukossa. Konstantinuksesta lähtien keisarit olivat kristittyjä. Kristityksi kasvatettu Julianus kääntyi ”helleeniksi”, kuten hän itse asian ilmaisi.

Julianus oli myös poikkeus 300-luvun sotilaskeisareiden joukossa. Hän piti itseään ennen kaikkea filosofina.

Julianuksen kuolemasta levisi monenmoisia huhuja. Kristilliset historiankirjoittajat tulkitsivat Julianuksen kuoleman jumalalliseksi rangaistukseksi. Julianusta ihailevat tahot vihjailivat, että jonkun oman puolen petturin keihäs oli aiheuttanut keisarin kuoleman. Puolueettomin kommentti tulee Ammianus Marcellinukselta. Hän totesi, että kuolettavan iskun lyöjä jäi tuntemattomaksi.

On syytä avautua. Olen varannut kesälukemiseksi Carpelania ja Naipaulia, mutta olen retkahtanut vanhaan rakkauteen: Runotyttöihin.

Edellisestä lukukerrasta on runsaat 25 vuotta. En muistanutkaan, miten hauskoja kirjat olivat, täynnä ironiaa ja mehevää ihmiskuvauksia. Lapsena luin niitä paljon totisemmalla mielellä. Olen aina inhonnut suomennosta pieni runotyttö, alkukielellä päähenkilö on yksinkertaisesti Emily of New Moon.

Emilian opettaja herra Carpenter antaa aloittelevalle kirjoittajalle neuvoja:

- Tuhlaat sanoja, tyttö, syydät niitä liian runsaskätisesti. Säästeliäästi ja pidättyvästi - siinä sinulle ohjetta.

(L.M. Montgomery, Runotyttö maineen polulla, s. 16).

Emilian opettajan ohje on ehdottoman totta ja oikein. Laitan siitä itselleni muistutuslappuja kotiin ja töihin. Juuri äsken henkilökohtainen ediittorini kävi läpi viimeisimpiä tekstejä ja ruksasi punaisella kaikki adjektiivit ja pikkusanat.

Carpenterin mukaan kursiivia pitää välttää.

Markus Mertaniemi väittelee Oulun yliopistossa huomenna 13.6.2009 klo 12 antiikin roomalaisten kristittykuvasta. Otsikkona on ”Profani homines. The Image of Christianity in the Writings of the Non-Christian Graeco-Roman Elite in 260–313″.  Väitöskirjan suomenkielisen abstraktin voi lukea täältä.

Markus on Faces-tutkimusryhmässämme ensimmäinen, joka väittelee. Paljon onnea!

Ensi alkuun mökkeily heti kesäkuun alusta tuntui hyvältä idealta. Omenapuut ja syreenit kukkivat. Lintujen pesimistouhut ovat vilkkaimmillaan ja äänekkäimmillään.

Olen istunut pihalla ja ihmetellyt ja ihaillut, miten linnut säntäilevät päämäärätietoisina ees taas ympäriinsä. Tällaista trafiikkia ei näe keskikesällä. Olen tuntenut itseni tunkeilijaksi. Tämä alue selvästi kuuluu linnuille. Olen yrittänyt olla pahemmin häiritsemättä.

Nyt kun kesäkuu tuntuu enemmänkin talvelta, lintujen puolesta alkaa huolestuttaa. Itse pakenin jo kaupunkiin hytisemään.