Arduum res gestas scribere

Joululomalla kävimme Tampereen taidemuseon näyttelyssä ”Africa / Now - Nykytaidetta Afrikasta”. Ennakko-odotuksena mielessä oli niitä ”tyypillisiä” veistospäitä, joita myydään matkamuistoiksi.

Näyttely oli ihan muuta. Kolme kerrosta monenmoista uutta taidetta eri puolilta maanosaa. Maalauksia, kollaaseja, valokuvia, veistoksia. Kaikkein vaikuttavimpia olivat Arms to Arts - hankkeessa syntyneet teokset: aseet oli muokattu uusiksi,  soittajia ja kapellimestaria esittäviksi veistoksiksi, kuten Mathen Maestro.

Kiitokset myös erinomaisesta opastuksesta!

Eräs tuntemattomaksi jäänyt kirjoittaja teki mielenkiintoisen jouluun liittyvän reunamerkinnän syyrialaisen kristityn Dionysios bar Salibin (k. 1171) tekstiin.

Reunamerkintä kuuluu seuraavasti:

”Syy, jonka takia kirkon isät siirsivät tammikuun 6. päivän juhlan joulukuun 25. päivään, oli seuraava. Pakanat nimittäin viettivät joulukuun 25. päivänä Auringon syntymäpäivää ja sytyttivät juhlan kunniaksi valoja. He antoivat kristittyjen osallistua tähän juhlintaan ja näihin esityksiin.

Koska kirkon opettajat nyt tajusivat, että nämä (pakanalliset juhlat) vetivät kristittyjä puoleensa, ryhtyivät he vastatoimiin: He viettivät tästä lähtien joulukuun 25. päivänä Kristuksen todellisen syntymän juhlaa, mutta tammikuun 6. päivänä Kristuksen ilmestymisen juhlaa.

Ja niin he ovat pitäneet kiinni tästä käytännöstä aivan tähän päivään saakka, ja samalla tavasta sytyttää valoja.”

Kaunista valon juhlaa kaikille, missä muodossa kukin sitä sitten viettääkin!

—
Tekstin käännös M. Wallraff, Christus verus Sol. Sonnenverehrung und Christentum in der Spätantike, Jahrbuch für Antike und Christentum 32, Münster 2001, 174, mukaan.

Eilen alkoi Teemalla Terry Jonesin juontama Roomalaiset ja barbaarit. Ensimmäisen, kelteistä kertovan jakson perusteella se vaikuttaa lupaavalta. Roomalaisten suurta kertomusta valloituksistaan kyseenalaistetaan.

Sympaattista on myös, että Terry Jones käy haastattelemassa arkeologeja ja piirtokirjoitustutkijoita ja vierailee kaivauksilla, mm. Bibractessa. Myös salaperäistä Colignyn kalenteria esitellään.

Välillä mutkia suoristellaan rohkein vedoin. Kuuluu kai tiettyyn popularisoimisen tyyliin. Kannattaako keskiaikaisesta irlantilaisesta kirjallisuudesta tehdä pitkälle meneviä päätelmiä antiikin gallialaisten yhteiskunnallisista oloista ja naisen asemasta?

Odotan innolla mitä neljännessä osassa kerrotaan. Se käsittelee Rooman valtakunnan loppua.

Merkillisimpiä kiirjoja, mitä olen lukenut. Tiina Raevaaran Eräänä päivänä tyhjä taivas (Teos 2008). Se kertoo nuoresta naisesta, joka pakenee suuronnettomuutta, ehkä ydinkatastrofia. Hän palaa muistinsa menettäneenä entiseen kotiinsa jonnekin korpeen.

Kotitalo onkin yhtä sokkeloa ja uhkaa. On pelottava isä, jokin muisto äidistä ja epämääräinen joukko ”veljiä”. Koti ei olekaan turva. Aloin lukea kotitalon labyrintteja kuvauksena ihmismielestä.

Kaiken muun ohella Raevaara on väitellyt perinnöllisyystieteestä tohtoriksi. Hänellä on blogi Kaiken teoria.

400-luvun alussa Gazassa oli piispana Porfyrios (jota ei pidä sekoittaa kuuluisampaan Porfyriokseen!).

Piispa Porfyrios ryhtyi voimallisin ottein kristillistämään Gazan kaupunkia. Hän halusi tuhota kaupungin ’pakanalliset’ temppelit. Saadakseen siihen valtuudet hän kävi Konstantinopolissa keisarin puheilla.

Keisari Arcadius (keisarina 395-408) ei oikein innostunut ajatuksesta. Hän myönsi, että Gaza oli täynnä idoleita, mutta lisäsi siihen heti, että kaupunki maksoi uskollisesti veroja, ja niistä tuli rapsakasti tuloja. Jos kaupungin asukkaita alettaisiin yhtäkkiä ahdistella, niin he pakenisivat ja keisari menettäisi huomattavat määrät verotuloja. Keisari ehdotti, että edettäisiin vähitellen, sillä äkkiväärä muutos on alamaisille liian raskas kestää.

Porfyrios sai tahtonsa lopulta läpi, mutta se on toinen tarina. Lähteenä on Marcus Diaconuksen Porfyrios-elämäkerta (Marc le Diacre, Vie de Porphyre, ed. H. Grégoire & M.A. Kugener, Paris: Les Belles Lettres, 1930).

Maijastina Kahlos

Loppusyksy on mennyt erilaisten riippuvuuksien eli addiktioiden kanssa taistellessa. Kyse ei ole ollut sen dramaattisemmasta asioista kuin suklaa ja pelihimo. Suklaa on saatu hallintaan.

Sen sijaan mahjong on vienyt turhan ison palan elämästä. (Tarkoitan siis mahjongin netissä pelattavaa yksinpeliversiota).

Huolestuttavaa on, jos kesken työpäivän (kun olisi kiire!) on pakko nollata hermostumistaan muutamalla pelillä (lue: ei vain muutamalla, vaan vähän useammalla). Rasittavaa on, kun nappulat alkavat suhista öisin unissa, joissa maailmankaikkeuden kohtaloa selvitetään mahjongin säännöin.

Latinasta tuleva sana addiktio on kuvaava: addicere tarkoittaa mm. luovuttaa, myydä, julistaa jonkun omaksi,  huutokaupata orjuuteen. Riippuvuuden vallassa oleva on addictus, velkaorja.

Maijastina Kahlos