Arduum res gestas scribere

Kustantaja lähetti tiedot viime vuonna ilmestyneen kirjan myynnistä. Kirjaa on myyty vuoden aikana koko maailmassa huimaavat 147 kappaletta!

Kustantaja lähetti shekin, kyllä, brittiläinen kustantamo käyttää vielä shekkejä. Kävin lunastamassa shekin eilen, ja kuinka ollakaan, aivan koko summa ei liuennut pankin toimituskuluihin.

Maijastina Kahlos

Mukavaa osallistua konferenssiin, jonka teema on täsmällisesti ja tiiviisti rajattu. Jokainen tietää, mistä todella spesifistä aiheesta muut puhuvat. Hauska kokemus: kenellekään ei tarvitse erikseen selittää, keitä olivat Praetextatus ja Symmachus.

On myös mielenkiintoista tehdä huomioita kulttuurisista eroista. Kiintiöpohjoismaalainen ottaa järjestäjien käskyt tosissaan ja pitää sovitun 20 minuutin mittaisen esitelmän, kun taas italialaisten ja ranskalaisten tekstit ovat kolme kertaa pitempiä (ja sen kaiken he kuvittelevat puhuvansa 20 minuutissa). Italialaisten kysymykset ja keskustelupuheenvuorot ovat suunnilleen saman mittaisia kuin kiintiöpohjoismaalaisen esitelmä.

Maijastina Kahlos

Olen menossa konferenssiin ”Pagani e cristiani in dialogo. Tempi e limiti della cristianizzazione dell’impero romano nel IV-VI secolo d. C.”.  Teemana on Rooman valtakunnan kristillistyminen/kristillistäminen 300-500 -luvuilla.

Konferenssi järjestetään jo klassikoksi muodostuneen, Arnaldo Momiglianon toimittaman The Conflict Between Paganism and Christianity in the Fourth Century (1963) kunniaksi. Kirja ilmestyi italiankielisenä käännöksenä vuonna 1968, siitä siis juhlavuosi.

Oma esitelmäni on ”The importance of Being Pagan”. Osanottajalistan mukaan olen se kiintiö-pohjoismaalainen.

Konferenssi pidetään Torinon ja Milanon välimaastossa, Bosen luostarissa. Bosen yhteisö on 1960-luvulla alkunsa saanut  ekumeeninen luostari. Alkuaan paikallinen piispa vastusti luostaria, mutta siitä huolimatta se on vähitellen kasvanut ja vakiintunut.

Mikäpäs olisi tätä sopivampi paikka, kun konffataan pakanoiden ja kristittyjen dialogista. Mukaan mahtuu siis yksi pohjoinen pakana.

Maijastina Kahlos

500-luvulla Rooman piispa Gregorius I (jota kutsutaan myös Suureksi) oli huolestunut Sardinian tilanteesta. Sardinian maaseuduilla oli ihmisiä, joita ei ollut pakotettu kristinuskon piiriin riittävällä teholla.

Gregorius valittaa Sardinian maalaisista, jotka ”vielä palvovat idoleita uhreilla kirottuun pakanalliseen tapaan” (kirje 5.41). Hän painostaa Sardinian piispoja tehokkaampaan painostukseen (esim. kirje 9.65).

Maanomistajien tehtävänä oli kovistella alustalaisiaan. Gregorius määräsi varmasti tepsivän keinon: jos joku alustalaisista itsepäisesti vastusti kristillisen jumalan luo tulemista, oli hänen maanvuokraansa nostettava sen verran paljon, että hän miettisi asiaa uudestaan ja ”kiiruhtaisi oikeamielisyyteen” (kirje 4.26).

Maijastina Kahlos

Tulevalle kirjalle on annettu vihdoin vihreää valoa. Kustantaja lähetti näytteen kansista. Kun se tuntuu olevan maan tapa, teen kuroset ja pistän kansikuvan tähän.

Maijastina Kahlos

Tänä aamuna keskustelin Likan kanssa hyödystä. Hän totesi minulle, että minun pitäisi ryhtyä (!) lääkäriksi. Lääkäri on hyödyllinen, koska hän auttaa muita ihmisiä. Muita tarpeellisia ihmisten auttajia ovat palomies, poliisi, opettaja, korjaaja ja rakentaja. Ei käy kieltäminen.

Historian tutkimista ja kirjojen kirjoittamista Likka ei pitänyt erityisen hyödyllisinä. Koetin vakuuttaa hänelle, että kaikki hyöty ei ole käsin kosketeltavaa.

Juhlavasti lisäsin, että kaikkien tekemisten vaikutukset eivät näy heti, vaan ehkä joskus viidenkymmenen vuoden päästä. Yritin vielä: ihmiset eivät ymmärrä itseään ja nykyisyyttään, jos he eivät tunne menneisyyttä. Likka ei ollut erityisen vakuuttunut.

Maijastina Kahlos