Arduum res gestas scribere

Maailmassa on myös kaunista, hyvää ja oikeaa. On esimerkiksi Rakkautta & Anarkiaa, joka vuosi toisensa jälkeen tuo näytille elokuvia, joita ei muuten näkisi.

Olisinko muuten koskaan päässyt näkemään thaimaalaista elokuvaa (englanniksi Wonderful Town), joka kertoo kahden ihmisen (ei niin sujuvasta) selviytymisestä arjessa tsunamin jälkeen. Tai olisinko itkenyt nähdessäni eteläkorealaisen elokuvan (englanniksi Secret Sunshine)?

Tai olisinko eilen päättänyt mennä katsomaan ranskalaista dokumenttielokuvaa C’est dur d’être aimé par des cons pilakuvalehti Charlie Hebdon oikeudenkäynnistä, joka seurasi Muhammad-pilakuvien julkaisemista? Sain nähdä, miten aroista asioista ei vaieta hyssytellen, vaan niistä keskustellaan - vuolaasti, kiivaasti ja käsiä heilutellen.

Kiitokset Rakkaudelle & Anarkialle!

Maijastina Kahlos

Lueskelen kirja-arvostelua varten Fik Meijerin Gladiaattoreita (Otava 2008, suom. Sanna van Leeuwen). Välistä rajua luettavaa, mutta sinänsä opettavainen muistutus tuolla yläilmoissa viihtyvälle antiikintutkijalle siitä, mitä roomalainen maailma myös oli. ”Haavoja, korinaa ja verta kaikkialla” (Pseudo-Quintilianus, Declamationes 9.6). Rujoa.

Mikä järkyttää eniten? Tietenkin kuvaukset ja pohdinnat ihmisten välisistä taisteluista ja julkisista teloituksista ovat ikäviä. Kaiken eniten kuitenkin ravistavat kuvaukset eläintaisteluista. Että eläimetkin pitää sotkea mukaan ihmisten huvituksiin. Villieläinten pyydystäminen ja rahtaaminen näytäntöihin oli iso bisnes. Rooman valtakunnan vauraimmassa vaiheessa keisareiden näytöksissä teurastettiin tuhansia eläimiä. Mikäli roomalaisten kirjoittajien antamiin lukuihin on uskomista, Colosseumin avajaisnäytännöissä tapettiin 9000 eläintä ja Trajanuksen joissakin näytännöissä 11 000 eläintä.

Maijastina Kahlos

Huh, onneksi en ruvennut lukemaan tätä kirjaa yksin mökillä, metsän keskellä. Nimittäin Virve Sammalkorven Metsän keskellä majaa (Gummerus 2003). Romaani kertoo kahdesta naisesta ja lapsesta mökki-idyllissä. Sitten tulee vieras mies taloon.

Ahdistava kokemus, mutta tehokasta, oli vain luettava eteenpäin.  Sammalkorpi kuvaa hyvin siskosten suhdetta ja ymppää kummitustarinoita osaksi kerrontaa. Puolivälin kohdalla aloin nähdä painajaisia. Melkein jätin kesken, mutta onneksi en, koska loppupuoli onnistui kaikesta surusta huolimatta olemaan jotenkin lohdullinen.

Maijastina Kahlos

Parnasson uusimmassa numerossa (4 /2008) kerrotaan suru-uutisesta. Tammi on lakannut julkaisemasta Olympos-sarjaa. Olympos-sarjasta oli tullut maineikas, ja siinä on julkaistu monen monta suomennosta antiikin kirjallisuuden klassikoista. Nyt se sitten loppui.

Syy Olympos-sarjan lopettamiseen on se, että se ei kannattanut. Eikö edes Harry Potterin menestyksen siivin voitu hoitaa vähemmän kannattavaa kustannustoimintaa - kulttuuritekona, kuten joissakin kustantamoissa julkaistaan ei niin voittoa tuottaavaa runoutta?

No niin, syy on tietenkin meissä kaikissa, kuten Parnasson päätoimittaja Papinniemi toteaa. Olympos-sarjan kutakin teosta olisi pitänyt saada myytyä noin tuhat kappaletta. Me emme ostaneet riittävästi. Minäkin myönnän. Mahdoinko ostaa yhtään niistä kappaleista kirjahyllyssäni täyteen hintaan? Muutamasta olen kirjoittanut kirjaesittelyn ja siis saanut ilmaisen arvostelukappaleen. Loput olen hamunnut kaiken maailman Kirjatoreilta alennushintaan. Häpeällistä!