Arduum res gestas scribere

Perjantain Hesarin kulttuurisivuilla Teemu Luukka otti Näkökulmassa esiin tärkeän asian: apurahoilla elävien taiteilijoiden ja tutkijoiden puuttuvan sosiaaliturva. Nyt onneksi työministeriöstä on annettu uudet ohjeet, joilla puututaan erilaisiin epäkohtiin.

Tutkijoiden ja taiteilijoiden työ on niin outoa ja toisenlaista kuin muiden, että työvoimaviranomaisten on ollut vaikea käsittää, minkä sortin kummajaisia tutkijat ja taiteilijat. Tämä on tuttua. Myös minulla on kokemuksia tästä.

Teemu Luukka nostaa esimerkiksi muinaiskreikan tutkijan, jota työvoimaviranomaiset koettavat määritellä yrittäjäksi. (No joo, kaikki ihmiset jotain yrittävät). Olen ennenkin törmännyt esimerkkeihin, jossa muinaiskreikan tuntija on äärimmäisin esimerkki kummallisuudesta, jota ei saada sopivaan ruotuun. Muinaiskreikan tutkija edustaa sitä kaikkein oudointa ja vie voiton jopa avantgardistisimmasta runoilijasta.

Kun kirjoitan antoi blogilleni tunnustusplakaatin! Hiihoo! Kunnia on erityinen vielä siksi, että kyseessä on verkkoproosaa tutkiva kirjoittaja. Kiitollisena jatkan meemiä ja valitsen omat viisi suosikkiani (valinta on vaikeaa, kun Blogistan on täynnä mahtavia blogeja).

Esinetarinoita kirjaa tarkkoja ja ytimekkäitä havaintojaan arjesta ja esinekulttuurista.

Memoria volatilis kerää uskollisesti uutisia historian ja arkeologian aloilta ympäri maailmaa.

Commentarii kirjoittaa suurella tunteella!

UTU-online blogi luotaa kulttuurihistoriaa ja kaikenlaisia ihmisten tekemisiä.

Ville Rannan blogi on sarjakuvaa tarkoituksella.

Tämänhetkinen tähtien ja avaruuden kanssa askarteluni rajoittuu scifiin. Eilen päädyin Likan kanssa katsoman telkkarista Prisma-dokumenttia maailmankaikkeuden alkuräjähdyksen tutkimisesta. Huuli pyöreänä seurasin, miten tähtitieteilijät selostivat perusolettamuksia, joista he olivat lähteneet liikkeelle. Oli erilaisia kohinoita. Hiukkaskiihdyttimillä saatiin selville yhtä jos toista. Ilmiöitä havainnollistettiin erilaisilla graafikoilla. Humanisti tunsi olevansa aivan ulalla ja ennen kaikkea suuren epäilyksen vallassa. Ettei vain minua yritetä jymäyttää. Likan kanssa totesimme, että tämä on yhtä käsittämätöntä kuin Tylypahkan taikuus.

Ohjelman otsikko ”Kuuden miljardin dollarin koe” kertoo millaisissa projektibudjeteissa liikutaan. Näiden tähtitieteellisten summien rinnalla humanistin kirjojen kielentarkastuskulut ovat samanlainen kärpäsenkakka kuin maapallo koko maailmankaikkeudessa.

Rannikkokaupunki on erikoistunut kaupankäyntiin, ja se on kuuluisa kirjastoistaan ja yliopistostaan. Asukkailla on monia jumalia, kotilieden ja ovensuun jumalia myöten. Yhtä jumalaa palvovat sotajoukot valloittavat kaupungin ja kieltävät monien jumalien palvonnan, koska se on heidän mielestään demonien palvontaa. Kirjastot ja kirjat tuhotaan. Kaikista kielloista huolimatta ihmiset jatkavat omien jumaliensa palvontaa ja vanhoja tapojaan. Tuhosta säilyneet kirjat on piilotettu salaiseen kirjastoon Oraakkelin talon suojiin.

Kuulostaa jotenkin tutulta. Myöhäisantiikin historiaa? Ei, vaan näin tarinoi Ursula Le Guin Sanan mahdissa (Voices, 2006, suom. Kristiina Rikman, WSOY 2007). Aldit ovat miehittäneet Ansulin kaupungin ja tuhonneet sen kulttuurin - mutta eivät ole onnistuneet täysin. Alistetut kituuttavat vihan vallassa, vastarintaliike voimistuu ja edessä on kansannousu. Mutta onneksi mukana on runoilija. Viholliset pääsevät keskusteluyhteyteen keskenään, ja kansoilla on mahdollisuus muuhunkin kuin sotaan. Siksi kai tämä onkin fantasiaa.

Espanjalaisen Agustin Diaz Yanezin elokuvassa Ja paholainen loi naisen (2001) kuvataan taivas ja helvetti. Helvettiin joutunut paiskoo töitä täpötäydessä rasvaisessa hampurilaisläävässä, kun taas taivas on 1930-lukulainen mustavalkoelokuvien elegantti ravintola. Helvetissä puhutaan englantia ja taivaassa - tietysti - ranskaa.

Mikä on minusta maanpäällinen helvetti? Etsin imuriin pölypusseja - ja siihen sopivat ne U1015-1035 tai U1000-1009 -yhteensopivat pussit. Niitä oli etsittävä - tietenkin Stockmannilta ja juuri tänään, kun Hullujen päivien ostohulluiksi tulleet ihmiset ovat ahtautuneet sinne. Pölypussit johtotähtenäni suuntasin suoraan portaisiin ja varmoin askelin harpoin neljänteen kerrokseen. Varoin vilkuilemasta sivuilleni kärsiviin ihmismassoihin. Kuumuus oli sietämätön. Onneksi selvisin ostoksesta nopeasti ja yhtä määrätietoisesti puikkelehdin toinen toistaan tyrkkivien ohi ja vihdoin ulos.