Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2007

Sen verran on myönnettävä, että puutarhailun ohella olen lueskellut H.A. Draken kirjaa Constantine and the bishops. The Politics of Intolerance (2000). Ei ollut tarkoitus uppoutua siihen liian vakavasti näin ”loman” aikana (ikäänkuin tutkijalla ikinä olisi lomaa). Mutta tätä maailmoja syleilevää … Lue loppuun →

Puutarha ja linnut ovat viime aikoina tuntuneet tärkeämmiltä kuin lukemiset. Mikä ihme on että pavut eivät idä? Ja miten erotan rucolan rikkaruohoista? En ole kitkemisestäni huolimatta onnistunut tehdä loppua eräästä sitkeästä kasvista. Onneksi, sillä nyt minulle on selvinnyt että kasvi onkin parsa! Olen tietämättäni … Lue loppuun →

Saarnassaan vuodelta 401 jaa Augustinus, Hippon piispa, valittaa, että Johannes Kastajan juhlapäivän iloksi oli sytytetty tulia (293B.5 de natale sancti Ioannis Baptistae = saarna 8.5 Frangipane). Edellisenä iltana oli koko kaupunki leimunnut haisevista tulista. Tällainen touhu oli demonien tapojen mukaista. … Lue loppuun →

Ei voi olla totta! Jo kolmatta päivää on Ylen kulttuurisivujen ykkösuutisena Napoleonin miekka myytiin ennätyshintaan. Eikö tosiaan Ylen kulttuurisivuille löydy kulttuurisesti merkittävämpiä ilmiöitä kuin Napoleonin miekka? No, onhan miekka merkittävä fallos-symboli

Päätin jäljittää yhtä Borges-sitaattia, koska se on kaunis ja vaikuttava. Artikkelikokoelma Shifting Frontiers in Late Antiquity, eds. Ralph W. Mathisen & Hagith S. Sivan, Variorum Ashgate, Aldershot 1996, alkaa johdannolla (H.S. Sivan & R.W. Mathisen, ’Introduction’, 1-7: 1), jossa viitataan … Lue loppuun →

Eivät ole koulujen kevätjuhlat enää niin kuin ennen. Ja minä olen tästä tohkeissani. Oman lapsuuden kevätjuhlat hämärästi mielessä odotin epäluuloisena jotain vanhantyylistä tanhuamista ja loppusoinnullisia kevätrunoja. Sen sijaan Likan koulun kevätjuhlissa oli teemana Eurooppa ja Euroviisut. Teeman mukaan ohjelma vei pitkin Eurooppaa. Kohokohta oli kooste Euroviisujen tutuista lauluista, sellaisista kuin … Lue loppuun →

Heti kesän kynnyksellä tavanomainen työinto alkoi taantua. Taitaa olla liian mukavaa ja leppeää, kun kirjoittaminen ei vain etene. Kirjoittaminen selvästikin vaatii tyytymättömyyttä. Näin kohdallisesti sen kuvaili kirjailija Juhani Känkänen: ”Vähitellen pulskea tyytyväisyys alkoi hiipua. Rauhattomuus valtasi hänet taas. Hän tunsi … Lue loppuun →