Luut eivät kerro kaikkea

Myran piispa Nikolaos keskiaikaisessa alttaritaulussa (Lähde wikicommons)

Helsingin Sanomien tiedesivuilla oli tänään mielenkiintoinen juttu Myran piispa Nikolaoksesta, joka tunnetaan myös Pyhänä Nikolaoksena, Santa Clausina ja joulupukkina. Toimittaja Niko Kettunen kertoo Oxfordin yliopistossa tehdystä luututkimuksesta, jossa on analysoitu Pyhän Nikolaoksen pyhäinjäännöksinä kulkeneita luita. Radiohiiliajoituksella on saatu selville, että luut ovat peräisin 300-luvulta eli ajalta, jolloin myöhäisantiikkisten legendojen mukaan Myran piispa Nikolaos eli.

Tiedesivun jutun mukaan professori Tom Higham uskoisi, että ”luunkappale vaikuttaa todella kuuluneen Pyhälle Nikolaokselle”. Oxfordin yliopiston yleistajuisen artikkelin mukaan tutkija on varovaisempi ja viittaa lähinnä mahdollisuuteen: ”This bone fragment, in contrast, suggests that we could possibly be looking at remains from St Nicholas himself.” Lisäksi tutkija toteaa ympäripyöreästi: ”Science is not able to definitely prove that it is, it can only prove that it is not, however”. Alati valpas Antiikin kesäkuu tekikin jo tästä tarkennuksen.

Kriittisempää pohdintaa olisi odottanut tiedetoimittajalta myös pyhimyksistä ja uskomuksista. Luonnontieteelliset menetelmät ovat hyödyllinen apuväline, kun etsimme tietoa menneisyyden ihmisten elintavoista, ravitsemuksesta ja terveydentilasta. Sen sijaan ne eivät vastaa sellaisiin kysymyksiin kuin olivatko jotkut luut juuri jonkun vuosisatoja myöhemmin palvotun pyhimyksen luita. Myran piispasta Nikolaoksesta kertovat legendat ovat peräisin vasta vuosisatoja myöhemmistä teksteistä, mitä ei lehtijutussa mainittu ollenkaan.

Oxfordin yliopiston luututkijat ovat ehkä ajatelleet, että näin seksikkäälle aiheelle löytyy mukavasti rahoitusta. Tyyliin: joulupukin aito alkuperä vihdoinkin julki! Minun mielestäni olisi hedelmällisempää ja inhimillisesti koskettavampaa analysoida folklorea, joka kasvaa Nikolaoksen hahmon ympärille. Kysyä voisi, miten legendat Nikolaoksesta vuosisatojen kuluessa kehittyivät ja levisivät, millainen kultti pyhimyksen ympärille syntyi, millaisia tunteita ne herättivät ihmisissä, mihin Nikolaos vetosi ihmisissä ja miten Nikolaoksen kultti levisi kaikkialle maailmaan.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Jätä kommentti

CFP “Citizens and Aliens in Greco-Roman Antiquity”, EABS 2018

Call for papers for the panel “Citizens and Aliens in Greco-Roman Antiquity” to be organised at the international conference of Society of Biblical Literature (SBL) and European Association of Biblical Literature (EABS) in Helsinki, July 30 – August 3, 2018.

Citizenship is one of the most debated issues in the present-day Europe, and therefore we wish to open up a contextualized discussions on its roots in the Greco-Roman Antiquity. Citizenship and its criteria were redefined many times during the Roman rule in the Mediterranean area. In the conquests and crises, new ideas of defining the good members of Roman society emerged. The Constitutio Antoniniana by Emperor Caracalla in 212 granted citizenship to all free provincials. Philosophers and orators cherished the idea of cosmopolitan citizenship. Recognition of loyal Roman citizens/subjects in terms of religion became more emphatic from the early 3rd century CE onwards and this continued in the course of the Christianization of the Empire.

We welcome papers on the theme “Citizens and Aliens in the Roman Empire”. The theme is widely understood with topics ranging from the Roman citizenship, the intertwining of ‘political’ and ‘religious’ spheres, and the markers of loyalty to early Christian and Jewish discourses of citizenship, also the heavenly citizenship, philosophical and juridical discourses of local and universal citizenships, as well as discussions on the altering religious criteria of citizenship and exclusion and alienation.

The dead line of proposals is Feb 14, 2018. For instructions for sending the proposal, please, see the conference homepage.
Further information of our panel.

For inquiries of the panel, please, contact the organisers of the panel:
Maijastina Kahlos, Centre of Excellence “Reason and Religious Recognition”, Faculty of Theology, University of Helsinki, maijastina(dot)kahlos(at)Helsinki(dot)fi ; Ph.D., docent in Latin language and Roman literature.
Joona Salminen, Centre of Excellence “Reason and Religious Recognition”, Faculty of Theology, University of Helsinki, joona(dot)salminen(at)Helsinki(dot)fi ; Th.D.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Jätä kommentti

Pidä huolta kulttuuriperinnöstä!

Tuskin mikään pysyy kunnossa, ellei siitä jatkuvasti huolehdita, ellei sitä korjata ja paikata. Tällä viikolla Ateenassa olen nähnyt aivan konkreettisesti, miten Akropoliin temppeleitä jatkuvasti huolletaan, tuetaan ja vaalitaan. Parthenonin temppelin ympärillä häärii nostokurkia.

Kaikkialle on pystytetty rakennustelineitä. Dionysoksen teatterilla ovat työnaiset ja -miehet vauhdissa.

Kulttuuriperintöä on pidettävä kunnossa. Antiikin Kreikan ja Rooman kulttuuriperintö kuuluu yhtä lailla suomalaisille kuin kreikkalaisille ja italialaisille. Yleisradio aikoo lopettaa latinankieliset uutiset. Nuntii Latini on kansainvälisesti maineikas radio-ohjelma, ja sen lopettaminen olisi suuri tappio Suomen kulttuurimaineelle. Vetoomuksen latinankielisten uutisten jatkumisen puolesta voi kirjoittaa täällä.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Jätä kommentti

Boston conferences SBL and AAR

The next days will be a bit busy. I will take part in the mammouth twin conference of the Society of Biblical Literature (SBL) and the American Academy of Religion (AAR).

I will give two papers, the first one will be part of the AAR panel ”Recognition, Religious Identities, and the Recognition-Failures of Theodicies”, organised by researchers of our centre Reason and Religious Recognition. The second paper is part of the SBL panel ”Religious World of Late Antiquity”, organised by Todd Berzon and Moulie Vidas.

Before the Boston conferences, next Thursday our Recognition team will be introducing its research themes at the University of Columbia.

 

The panels in AAR and SBL:

Recognition, Religious Identities, and the Recognition-Failures of Theodicies (AAR)

Heikki J. Koskinen, University of Helsinki, ”Religious Identities and Theodicist Pathologies of Mediated Recognition”
Ritva Palmén, University of Helsinki, ”Shame and Recognition in the Middle Ages”
Maijastina Ritva Kahlos, University of Helsinki, ”Recognizing the Road: Graeco-Roman Appeals for Religious Diversity in the Late Roman Empire”
Sami Pihlström, University of Helsinki, ”Failing to Recognize: Theodicy and Metaphysical Realism”
Sari Kivistö, University of Tampere, ”Unmerited Suffering as the Destruction of Meaning in Joseph Roth’s Hiob”
Panu-Matti Pöykkö, University of Helsinki, ”Levinasian Sincerity and the Immorality of Theodicies”

Religious World of Late Antiquity Section
Karen Connor McGugan, Harvard University, ”‘Nourished on God Alone’? Food, Drink and the Resurrection Body in Tertullian’s ‘De resurrectione carnis’”
AJ Berkovitz, Princeton University, ”Practice, Performance and the Place of Psalm Piety in Ancient Judaism”
Robert M. Royalty, Jr., Wabash College, ”Building Walls and Setting Boundaries: Hadrian and Heresy”
Maijastina Kahlos, University of Helsinki, ”How to be a good Christian and perform sacrifices/ritualistic slaughters in Late Antiquity?”
Evgenia Moiseeva, Center for the Study of World Religion, Harvard, ”The Manichaean rejection of the Old Testament in the works of early Christian authors”

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Boston conferences SBL and AAR

Ovidius 2000

Meillä on Suomi 100 ja Reformaatio 500. Juhlavuosien listaan on syytä lisätä myös Ovidius 2000. Jos olemme tarkkoja, juhlistus pitää merkitä muotoon Ovidius noin 2000, sillä roomalaisen runoilijan Publius Ovidius Nason kuolinvuodeksi merkitään joko vuosi 17 tai 18 jaa. Oxfordissa European Humanities Research Centre on päättänyt muistaa Ovidiusta juhlaseminaarilla jo tänä vuonna, ja samoin Ovidius-projekti Trondheimin yliopistossa järjestää bimillenniaalisen seminaarin Ovidiuksen eroottisesta runoudesta.

Ovidius oli tuottelias runoilija ja hänen teoksensa on säilyneet hyvin jälkipolville. Hänet tunnetaan ennen kaikkea Rakastamisen taidosta (Ars amandi, myös muodossa Ars amatoria) ja Muodonmuutoksista (Metamorphoses); molemmista on ansiokkaat suomennokset. Monien muiden runoteosten lisäksi Ovidius kirjoitti Kirjeitä Pontokselta (Epistulae ex Ponto). Keisari Augustus oli karkottanut hänet Mustanmeren rannikolle Tomiin kaupunkiin. Ovidius liitettiin juoruissa keisariperheen piirissä syntyneeseen skandaaliin; todellisista syistä kiistellään edelleen tutkimuksessa. Joka tapauksessa Ovidius kirjoitti surumielisiä valitusrunoja Pontokselta.

Ovidius 2000 -juhlavuoden kunniaksi tässä ote hänen teoksestaan Fasti, jossa hän esittelee roomalaisen kalenterin uskonnollisia juhlia. Fasti on antiikintutkijalle valtaisa tietolähde roomalaisesta elämästä, uskonnollista tavoista ja käsityksistä. Paljon on muuttunut, mutta Ovidiuksen valitus kuulostaa:

Ja vaikka heillä on jo kaikkea, he haluavat lisää.
He hankkivat, jotta voisivat kuluttaa, kulutettujen tilalle kiirehtivät hankkimaan lisää.

Arvoa on nyt rahalla: omaisuus tuo kunniaa
omaisuus tuo suhteita; kaikkialla köyhä makaa maassa.

et, cum possideant plurima, plura petunt.
quaerere ut absumant, absumpta requirere certant,

in pretio pretium nunc est: dat census honores,
census amicitias; pauper ubique iacet.

(Ovidius, Fasti 1.212-213, 217-218)

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Ovidius 2000

Uskonto ja kamppailu Helsingin kirjamessuilla

Monitieteistä yhteisjulkaisuamme Uskonto ja kamppailu tunnustamisesta (STKS, 2017) esitellään Helsingin kirjamessuilla, Tiedekirjan messuosastolla (6g70) perjantaina 27.10. klo 13.00. Kirjan toimittajat Heikki Haara ja Ritva Palmén haastattelevat muutamaa artikkelikokoelmaan kirjoittaneista tutkijoista. Haastateltavina ovat Jaana Hallamaa, Heikki J. Koskinen ja minä.

Osa Uskonto ja kamppailu -kirjaan osallistuneista tutkijoista on mukana Suomen Akatemian huippuyksikössä Reason and Religious Recognition (”Järki ja uskonnollinen hyväksyminen”). Yksikkö tutkii eri tieteiden näkökulmista uskonnollisen hyväksymisen tapoja historiassa ja nykypäivänä.

Kirja ja siitä käytyä keskustelua on esitelty täällä.

 

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Uskonto ja kamppailu Helsingin kirjamessuilla

Rooman viimeiset päivät Historian ystävissä

Esittelen kirjaani Rooman viimeiset päivät tiistaina Tieteiden talolla. Historian ystäväin liitto muisti kirjaani kunniamaininnalla vuoden 2017 historiateokseksi viime helmikuussa. Huomionosoitus on ollut suuri ilo ja rohkaissut eteenpäin.

Tiistaina puhun muutamista kirjaan liittyvistä teemoista, myöhäisantiikin tutkimuksen buumista ja siitä, miten uusi tutkimus on muuttanut kuvaa antiikin viimeisistä vuosisadoista.

 

 

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Rooman viimeiset päivät Historian ystävissä

Väitös Aleksanteri Suuresta ja historian käytöstä

Aleksanteri kohtaa amatsonit. Aleksanteri-romaanin kuvitusta 1400-luvun alusta. British Library. Lähde: wikicommons

Ensi lauantaina on tiedossa antiikin historian väitös Tampereen yliopistossa. Jaakkojuhani Peltonen puolustaa väitöskirjaansa Using the Past, Shaping the Present: Alexander the Great in textual imagery 150 BC – 600 AD (Historian käyttö ja tarinat Aleksanteri Suuresta antiikin Roomassa).

Vastaväittäjänä on professori Hugh Bowden (King’s College, Lontoo,
Iso-Britannia). Kustoksena toimii dosentti Katariina Mustakallio.

Peltonen tutkii kertomuksia ja myyttejä Makedonian kuninkaasta Aleksanterista (jota jälkimaailma kutsuu Aleksanteri Suureksi). Hän analysoi sitä, miten roomalaiset kirjoittajat, valtiomiehet, sotapäälliköt ja taiteilijat kuvasivat Aleksanteria omista lähtökohdistaan. Samalla väitöskirja on tutkimus siitä, miten eri aikakausien ihmiset käyttävät historiaa omien tarkoitusperiensä välineinä – valiten ”tietyt historialliset kertomukset kerrottavaksi” sekä päättäen ”miten ja millaisiksi nuo kertomukset luodaan ja arvotetaan”, kuten väittelijä toteaa tiivistelmässään.

Lähdeaineistona on kreikan- ja latinankielisiä kirjoittajia vuosilta 150 eaa. – 600 jaa. Tarinat Aleksanterista palvelivat kunkin kirjoittajan filosofisia, pedagogisia, poliittisia
ja uskonnollisia näkemyksiä.

Onnea väitökseen!

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Väitös Aleksanteri Suuresta ja historian käytöstä

Vihan pitkät jäljet

Huomenna ja perjantaina osallistun Turun yliopistossa työpajaan, jonka järjestää Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Argumenta-hanke ”Vihan pitkät jäljet”. Kahden päivän työpajan aiheena on ”Vieras vaarallinen uskonto”. Eri alojen tutkijat kokoontuvat pohtimaan uskontoa, uskonnollista ja etnistä toiseutta ja uskontoon perustuvia vastakkainasetteluja.

Olen mukana ryhmässä, jossa mietimme, aiheuttaako monoteismi suvaitsevaisuutta. Luvassa on pohdintaa mm. historian, uskontotieteen ja filosofian näkökulmista, joten tiedossa on varmasti jännittäviä tieteidenvälisiä kohtaamisia.

Muutenkin kaksipäiväinen ”Vieras vaarallinen uskonto” näyttää monipuoliselta: luvassa on key note -luentoja englanniksi, usean työpajan tulosten purkua ja taidetta. Ohjelma täällä.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Vihan pitkät jäljet

Antiikin veistokset hehkuivat väreissä

Rekonstruktio Prima Portan Augustuksesta väreissä, Ashmolean Museum, Oxford.

Kirjoitin Kanavaan (6/2017) jutun ”Antiikintutkijat nettivihaajien hampaissa”. Analysoin kahta tapausta, jossa antiikintutkija joutui nettimyrskyyn kommenttiensa tai kirjoittelujensa takia. Toinen näistä on brittiläinen Mary Beard, todennäköisesti tämän hetken tunnetuin antiikintutkija. Toinen on nuoremman polven tutkija, yhdysvaltalainen Sarah Bond, joka on ansiokkaasti yleistajuistanut antiikin maailmaa Forbes-lehden koluministina.

Beard osallistui kesällä velloneeseen keskusteluun, joka alkoi BBC:n tekemästä opetukseen tarkoitetusta animaatiosta. Siinä esitellään Britannian arkea Rooman vallan aikana. Animaatiossa esitellään perhe, jonka isä on tummaihoinen. Kun tämä herätti joissakin närää, netissä ja perinteisissä tiedotusvälineissäkin keskusteltiin kiivaasti.

Sarah Bond julkaisi kesällä yleistajuisen artikkelin antiikin Kreikan ja Rooman veistosten väreistä. Tästä nousi kohu, kun nettilehti Campus Reform sepitti yksinkertaistavan otsikon (”Prof.: ’White Marble’ in Artwork Contributes to White Supremacy”).

Antiikin patsaat, jotka museoissa ovat nykyään valkoisia, olivat maalattuja ja hehkuivat kullan, punaisen, vihreän, mustan, valkoisen ja ruskean sävyissä ja monissa muissa väreissä. Tämä ei tietenkään ole mikään uutinen. Eikä sekään, että antiikin valkoiset patsaat ovat 1700-luvulla saksalaisen taidehistorioitsijan Johann Winckelmann (1717–1768) intoilusta syntynyt mielikuva.  Valkoisina hohtavat marmoriset veistokset vakiintuivat kauneusihanteeksi.

Useissa museoissa on viime vuosikymmeninä ollut esillä rekonstruktioita antiikin värikkäästi maalatuista patsaista, kuten kuvassa oleva Prima Portan Augustus Oxfordin Ashmolean Museumissa.

Analyysini näistä voi lukea Kanavasta, nyt luettavissa myös täällä.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Antiikin veistokset hehkuivat väreissä