Herkkuja Pompejista

Täällä jälleen museaalinen kirjeenvaihtajanne. Tällä kertaa nipistin aikaa konferenssista ja pakenin yhdeksi aamupäiväksi Oxfordin Ashmolean Museumin Pompeji-näyttelyyn ”Last Supper in Pompeii”.

Näyttelyn kantavana ideana ovat paitsi Pompejin kaupunki ja sen tuho Vesuviuksen tulivuoren purkauksessa vuonna 79 jaa., myös syöminen, juominen ja kuolema. Näytteillä on löytöjä Pompejista, Herculaneumista ja niiden lähiseuduilta, astioista, lampuista ja työkaluista aina seinämaalauksiin, mosaiikkeihin ja veistoksiin. Mukana on arjen historiaa valottavia löytöjä, kuten hiiltyneitä ruoka-aineita kuten tämä leipä:


Lapsille (ja lapsenmielisille) on järjestetty kilpailu, jossa voi osallistua roomalaiseen Master Chef-kilpailuun ja suunnitella pompejilaisen aterian. Vitriinissä esitellään hiiltyneitä oliiveja, taateleita, viikunoita, pähkinöitä, luumuja ja manteleita.


Roomalaisilla oli tapana lihottaa pähkinähiiriä (glirarium) ruukuissa, jossa otukset herkuttelivat tammenterhoilla ja pähkinöillä. Grillattu ja unikonsiemenillä ja hunajalla maustettu pähkinäpiiri oli roomalaisten suurta herkkua.

Näyttelyssä on esillä myös löytöjä roomalaisesta Britanniasta, myös paljon huomiota herättänyt stylus, kirjoituspuikko. Se on matkamuistona tuotu lahja, sillä puikkoon on kaiverrettu teksti: ”Olen tullut Kaupungista (=Roomasta). Tuon sinulle teräväkärkisen tuliaisen, jotta muistaisit minut”. Koska kirjoituspuikon kuvaaminen vitriinin läpi ei ihan onnistunut, kannattaa tutustua tähän Guardianin juttuun.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Herkkuja Pompejista

Muuttoliikettä Oxfordissa

Huomenna suuntaan Oxfordiin, jossa pidetään legendaarinen konferensssi ”XVIII International Conference on Patristics Studies”. Sadat (ehkä 900?) myöhäisantiikin ja varhaisen kristinuskon tutkijat kokoontuvat viikoksi pitämään tieteellisiä esitelmiä. Luvassa on lähes 900 esitelmää.

Itse esiinnyn kaksiosaisessa paneelissa, jonka teemana on muuttoliike myöhäisantiikissa, ”Migration: Rhetoric and Reality in Late Antiquity”.

Oman esitelmäni on muodikkaasti nimeltään ”Handmaid’s tale in a fourth-century format: Ausonius and Bissula”. Vaikka Ausonius on myöhäisantiikin runoilijoista se sympaattisin, en aio päästää häntä helpolla.

Esitelmäni abstrakti:

One form of migration in Late Antiquity was the traffic with slaves and captives of war. My paper will discuss one individual case that is conveyed by the poet Ausonius in fourth-century Gaul. Ausonius composed a small set of poems to his alumna Bissula who had probably been taken as captive during Valentinian I’s expedition in the Rhine region against the Alemanni in 368. Ausonius mentions Bissula as a spoil of war and of Suebian origin. Ausonius’ set of poems praise her as delicium, blanditiae, ludus, amor, voluptas (Aus. Biss. 4.1). Who was Bissula and what was her role in Ausonius’ household? Was she a foster child or a concubine? Was she even a historical person? The perspective to Bissula, the booty of war, is inescapably Ausonius’, the learned Roman aristocrat. Therefore, what we eventually can discuss is the Roman colonial gaze in Late Antiquity. In his delight of the Suebian girl, Ausonius depicts her as better than Roman ones – with exotic colouring of Occidentalism. I will also analyse the poem from the viewpoint of Romanization: Bissula becomes ambigua, by her origin and looks Rheno genita, by her language – and, it is implied, the adopted culture – Latin.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Muuttoliikettä Oxfordissa

Luovuttaako kohudosentti kesken kaiken?

Tässä eräänä päivänä kohudosentti K kävi uimastadionilla. Vaikka hän ei ollut vielä edes uintiurakkansa puolivälissä, alkoi häntä jo uuvuttaa. Keski-ikäinen liikunnan harrastaja joutuu käymään ison taistelun, sillä hänen päänsä sisällä kamppailee eri suuntiin vetäviä ääniä.

Kohudosentti K: En kyllä jaksa. Taidanpa lopettaa.

Manageri K: Nyt et lopeta. Etkö muista, että joka kerta tulee tämä uupumus alkuvaiheessa. Se on tyypillinen elimistön reaktio. Nyt sinun täytyy vain päästä tämän hetken yli. Jaksaa jaksaa!

Kohudosentti K: Paskat minä mitään jaksan … Tämä on yhtä räpiköintiä.

Manageri K: Alussa aina tempoilet levottomasti ja kauhot vettä sotkuisesti. Sitten kumminkin lopulta löydät oman rytmisi ja alat nauttia uimisesta.

Kohudosentti K: Niin varmaan, masokistin nautintoa.

Manageri K: Jatka vaan.

Kohudosentti K: Ja nyt tulee koululaiset ja täyttää altaat …

Opettaja ohjaa koululaisia: ”Liukukaa pitkin vedoin”. Oppilaat kysyvät: ”Joko me saadaan lähteä?”

Manageri K: Siinä kuulit: Pitkin vedoin. Vedät pitkin rauhallisin vedoin. Vesi kantaa.

Kohudosentti K: Kaikki kiitävät minun ohitseni, nuokin nuoret salskeat ja leveäharteiset uimarit.

Manageri K: Anna mennä ohitse. Älä vertaile. Keskity vain omaan uimiseen. Tämä on sinun matkasi.

Kohudosentti K: Juu juu, tämä on minun matkani.

Manageri K: Pitkin rauhallisin vedoin.

Kohudosentti K: Juu, juu. Niin kuin Kummelin Timo Silakka sanoisi: ’Mulla on kotiasiat kunnossa ja urheilu on kivaa’.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Luovuttaako kohudosentti kesken kaiken?

Miksi lukeminen tekee onnelliseksi?

Niin, miksi lukeminen tekee onnelliseksi? Tätä pohtii Stefan Bollmann pienessä esseekokoelmassa Warum Lesen glücklich macht (Insel Verlag, 2013). Bollmann käy läpi eri aikakausien kokemuksia lukemisesta. Yksi näistä on initiaation kokemus. Meidät vihitään kokemukseen toisesta maailmasta. Bollmannin mielestä se, joka ei osaa lukea, näkee vain mitä hänen nenänsä edessä on. Se, joka osaa lukea, saa omiensa lisäksi toisen silmäparin. Lukeminen on myös vaarallinen hetki. Sitä on verrattu ennustamiseen, selvänäkemiseen tai taikuuteen.

Bollmann vertaa lukemista myös uudestisyntymiseen uskonnollisessa mielessä. Ehkä (länsimaisen) maailmanhistorian kuuluisin lukemiskohtaus on Augustinuksen Tunnustuksista, jossa tuskissansa piehtaroiva Augustinuksen kuulee lapsen äänen, joka kehottaa: Tolle, lege (Ota, lue!) ja hän tarttuu lähimpään kirjaan, joka johtaa hänen kääntymykseensä. Augustinuksen kuvausta on usein verrattu antiikissa suosittuun tapaan ennustaa arpomalla nostetuista tekstikohdista.

Lukeminen tekee meidät onnellisiksi, koska rakennamme lukemastamme merkitystä elämäämme. Tämä on osa mantiikkaa, selvänäkemistä ja ennustamista, jossa luomme merkityksiä lukemastamme juuri meidän omaan elämäämme. Lukeminen kuitenkin myös muuttaa jatkuvasti kuvaa meistä itsestämme. Se kuuluu siis oman itsemme ylösrakentamiseen, jota toteutetaan esimerkiksi kertomalla sosiaalisessa mediassa lukemisesta.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Miksi lukeminen tekee onnelliseksi?

Britannian tuhosta

Britannian asukkaat ovat pulassa. Monta kertaa ovat saaren asukkaat halunneet vapaiksi ja vastustaneet mantereen voimia. Jatkuvia ongelmia on myös pohjoisten naapureiden skottien kanssa. Nyt britannialaiset on jätetty luottamaan omiin voimiinsa. Pian he lähettävät vetoomuksen mantereelle ja pyytävät apua. Näin kuuluu britannialaisten valitus: ”Barbaarit ajavat meidät mereen; meri heittää meidät barbaareille; näiden välissä on kaksi kauheaa vaihtoehtoa: joko meidät tapetaan tai sitten hukumme.” Mutta apua ei enää kuulu mantereelta.

Brexit myöhäisantiikin tapaan.

Britannialainen pappi Gildas kirjoitti traktaattinsa Britannian tuhosta (De excidio Britanniae tai De excidio et conquestu Britanniae) 490-luvulla tai 500-luvun alussa. Tarkemmasta ajoituksesta kiistellään. Gildas kuvaa Britannian erkaantumista Rooman vallasta. Britannia oli ollut aivan alusta saakka uppiniskainen ja itsepäinen ja kapinoinut niin Jumalaa, omia kansalaisiaan ja muiden kuninkaita vastaan iän kaiken. Roomalaiset eivät enää (Gildaksen kuvaamina) jaksaneet puolustaa britannialaisia ja jättivät nämä selviytymään omin avuin. Britannialaiset lähettivät valituksensa (gemitus Britannorum) roomalaiselle sotapäällikölle Aëtiukselle. (Aëtius oli se kuuluisa ns. viimeinen roomalainen, joka voitti Attilan Katalaunisten taistelussa; hänestä joskus myöhemmin lisää). Vetoomus Aëtiukselle voidaan ajoittaa jonnekin vuosien 446-453 välille.

Britannialaiset saivat kestää erilaisia kurimuksia, kun skotit (Scoti) hyökkäsivät luoteesta ja piktit (Picti) pohjoisesta. Tämän takia tyranni Maximus palkkasi sakseja (Saxones) suojelemaan Britanniaa. Palkkasoturit kuitenkin ryhtyivät kapinoimaan ja aiheuttivat britannialaisille lisää kärsimystä. Tässä on toinen kiinnekohta historiaan, sillä kyse on vallantavoittelija Magnus Maximuksesta, jonka hänen sotilaansa huusivat keisariksi ja joka pysyi vallassa Galliassa vuosina 383-388, kunnes Theodosius I kukisti hänet.

Gildaksen mukaan britannialaisten koettelemukset olivat tietysti seurausta näiden syntisyydestä.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Britannian tuhosta

Simonsuuri ja Pohjoinen yökirja

Kirsti Simonsuuren (1945-2019) muistoksi blogaukseni  vuodelta 2016 (kirjallisen joulukalenterin 8. luukku).

Kirsti Simonsuuri tunnetaan antiikin kirjallisuuden suomennoksistaan ja tietysti useista runokokoelmistaan, joista ensimmäinen, Murattikaide, julkaistiin 1980. Seuraavana vuonna ilmestyi Pohjoinen yökirja (Kirjayhtymä 1981), joka aikanaan suututti oululaisia.

Simonsuuri kirjoittaa ajastaan Oulun yliopistossa, jossa oli kirjallisuuden laitoksella apulaisprofessorina. On Pohjoisessa yökirjassa kohtia, joille nykylukija hymähtelee ymmärtäisesti ja jotka varmaan 1980-luvulla kismittivät kulttuuripiirejä, kuten kohdat, joissa Simonsuuri piikittelee vasemmistolaista intelligentsiaa ja sen kapea-alaisuutta, yhden totuuden tilaa.

Nuorempi professori sen sijaan tuntuu kamppailevan dogmaattisuuden pauloissa; hän yrittää etsiä järjestelmää, joka olisi täydellinen ja tunnustaa hyvin vastahakoisesti Neuvostoliiton järjestelmön epäkohdat. Hän on ehkä tyytymätön omaan elämäntilanteeseensa, jonka ongelmat hän projisoi, ja siksi uskoo toisen regimén kaikkivoipuuteen. Mielenkiintoista on nähdä, voiko älymystöläinen saavutettuaan tuon pisteen ajattelussaan koskaan siitä muuttua, edetä, kehittyä. (s. 29)

Suureksi osaksi Pohjoinen yökirja on paljon muuta, pohjoisen pimeyden ja kylmyyden tunnelmaa, mietintöjä kirjallisuudesta, taiteesta ja opettamisesta, kuvauksia ihmisistä. Kirjaa on kutsuttu intellektuellin manalamatkaksi (Ilmari Leppihalme, ”Kirsti Simonsuuri – eurooppalaisen intellektuellin manalamatka Ouluun”, Sinikka Carlsson, toim. Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria, SKS 2010). Simonsuuri kirjoittaa myös myyteistä, esimerkiksi:

Jos sinua ohjaavat toiset uskomukset, toiset myytit, kuin ympärilläsi olevia ihmisiä, sinun on lähdettävä pois. Sillä muiden ihmisten myytteihin et voi koskaan vaikuttaa. Myytit eivät ole hämäriä, järjettömiä uskomuksia, vaan usein kouriintuntuviin kokemuksiin, henkilöihin tai tapahtumiin liittyviä valotosiasioita. Ne ovat jotakin, mitä ihminen pitää totena, ja joihin ulkopuolisen on mahdoton koskea, vaikka näkisi ne miten outoina. Sinun on kasvettava myytteihin aivan elämäsi alusta, et voi omaksua uusia. Vain itse voit luopua myyteistäsi, kun haluat. (s. 113)

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Simonsuuri ja Pohjoinen yökirja

The Fifth Century: Age of Transformation

I got back home in Helsinki and this nice volume was waiting for me: The Fifth Century: Age of Transformation. It is the proceeding of the Shifting Frontiers in Late Antiquity conference that was held in 2017 at Yale University. The volume is edited by Noel Lenski and Jan Willem Drijvers and published in the prominent Late Antiquity series of Munera by Edipuglia.

The volume is full of articles on late antique issues such as climate, material culture, barbarians (of course!) and Romans, law and power, religion and authority, literary construction and memory. I am very happy to be in this volume, with the article ”Shifting Sacrifices. Fifth-Century Developments in Ritual Life”.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa The Fifth Century: Age of Transformation

Mitä opin Bochumissa

Düsseldorf

Viimeiset päivät Bochumin yliopiston Käte Hamburger Kollegissa ovat meneillään. Olen oppinut kaikenlaista teoreettista ja käytännöllistä.

1. Pää on sekaisin uusista ideoista, metodeista ja teorioista. Näitä ihminen saa päähänsä seminaareissa ja lounaskeskusteluissa.

2. Kun kerroin tutuille lähteväni Bochumiin, useimpien kommenti oli, että mikä ja missä? Nyt voin kertoa, että Bochumin yliopistossa on intellektuaalikeskittymä Käte Hamburger Kolleg.

3. Bochum on mainettaan kauniimpi paikka. Bochumin seudulla on mm. Burg Blankstein, jonne voi kiivetä luonnonsuojelualueen halki ihailemaan näkymiä, ja Weitmarer Holz, jossa voi nähdä tällaisia otuksia.

4. Kaikki on täällä lähellä ja 10-45 minuutin junamatkan päässä: Dortmund 10 minuuttia, Essen 14 minuuttia, Duisburg 20 minuuttia, Düsseldorf 45 minuuttia. Kaikkialla on hienoja museoita, kommentoi museaalinen kirjeenvaihtaja.

5. On hyvä pitää käteistä mukana. Saksassa ei aivan selviä pelkällä pankkikortilla.

6. Saksassa kaupat ovat todella kiinni sunnuntaisin.

7. Ihmiselle on hyväksi välillä vaihtaa ympäristöä.

Burg Blankenstein

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Mitä opin Bochumissa

Arkeologia seikkailuna

Täällä museaalinen kirjeenvaihtajanne Saksassa. Tämän viikon museovierailu vei minut Bochumin naapuriin, pikkukaupunkiin nimeltä Herne, Westfalenin maakuntamuseoon LWL-Museum für Archäologie.

Museo esittelee ihmiskunnan (ja samalla Westfalenin) historiaa esihistoriasta 1900-luvulle saakka. Esihistoriassa on mukana myös Neandertalin ihminen. Arkeologian näkökulma ulottuu myös 1900-luvun surullisiin vaiheisiin: mukana on pohdintaa keskitysleirien ja pommitusten jättämistä merkeistä maastossa. Ja varhaisten ja uusimpien vaiheiden väliltä Westfalenin menneisyydestä esitellään yhteyksiä keltteihin, kaupankäyntiä roomalaisten kanssa ja arvioita siitä, keitä germaanit olivat.

Samoin voi tutustaa eri teorioihin siitä, missä käytiin kuuluisa taistelu Varuksen johtamien roomalaisten ja Arminiuksen johtamien kheruskien välillä – roomalaiset hävisivät tämän kuuluisan taistelun, jota yleensä kutsutaan Teutoburgin taisteluksi. Yksi teoria on siis, että taistelu täytiin Teutoburgin metsässä, mutta on myös ehdotettu, että se olisi käyty jossakin nykyisen Münsterin seudulla tai etelämpänä tai pohjoisempana. Museossa on germaaneista erinomainen tietoisku, jossa eritellään kriittisesti, mitä kaikkea germaaneista roomalaisen kirjallisuuden, myyttien, kielitieteen, riimukirjoituksen ja arkeologian keinoin voidaan esittää ja mitä epävarmuuksia näihin liittyy. Germaanit olivat nimitys, jonka roomalaiset olivat antaneet Rein-joen toisella puolella asuville ihmisille.


Kaikki tämä on tehty hyvin pedagogisella ja havainnollisella otteella. Näyttelyssä on esineistöä ja paljon luita, kuvaa, liikkuvaa kuvaa, ääntä, pienoismalleja, läpileikkauksia, tutkijoiden haastatteluja, myös erilaisia nurkkauksia, joissa voi istua tunnelmoimassa menneisyyttä. Istuin nuoren naisen polttohautausta seuraamassa kuunnellen lintujen viserrystä ja naisten haikeaa laulua aamunkoitossa ja ihmetellen, miten pieneen kasaan ihmisen viimeiset jääneet mahtuvat.


Museossa järjestetään myös työpajoja ja arkeologiaseikkailuja lapsille. Pääsevätköhän lapsenmieliset mukaan?

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Arkeologia seikkailuna

Collegium Lecture 2019 and Workshop with Daniel Boyarin

Gender and Religious Identity: A Workshop with Daniel Boyarin (UC Berkeley)

May 27, Helsinki Collegium for Advanced Studies (Common Room, Fabianink. 24A, 3rd floor)

Organizers: Elisa Uusimäki, Ilkka Lindstedt

Welcome 8.45-9.00

9.00-12.00: Gender session

9.00: Martti Nissinen, HY: The Agency of the Female Prophets of the Hebrew Bible: Independent or Instrumental? Prophetic or Political?

9.30: Saana Svärd, HY: Studying Gender in the Ancient Near East

10.00: Outi Lehtipuu, HY: “No Male and Female”: Gender and the Rhetoric of Recognition in Early Christianity

10.30-11.00 Coffee break

11.00: Susanna Asikainen, HY: Investigating Emphasized Femininities in the Rewritten Biblical Narratives

11.30: Katharina Keim, Lund: Women and Gender in Pirqei deRabbi Eliezer

12.00-13.00: Lunch break

13.00-15.30: Religious identity session

13.00: Antti Vanhoja & Nina Nikki, HY: Paulinism and Anti-Paulinism: Cultural Evolutionary Perspectives

13.30: Pekka Lindqvist, ÅA: Confrontations and Exegesis in Early Judaism

14.00-14.30: Coffee break

14.30: Maijastina Kahlos, HY: Pagans, Heretics, or Sorcerers? Labels and Identities in Local Religion in the Fifth Century CE

15.00: Riikka Tuori, HY: Karaite Identity in Early Modern Europe

17.00: Daniel Boyarin’s keynote lecture “What is the Jews?”

Venue: Small Hall, University of Helsinki Main Building (Fabianinkatu 33, 4th floor), reception to follow.

Further information here.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Collegium Lecture 2019 and Workshop with Daniel Boyarin